Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mistä tietää että on rakastunut?

Vierailija
26.07.2015 |

Niin, otsikossa olikin kysymykseni. Olen luonteeltani rauhallinen ja harkitseva. Olen ollut suhteiden välissä vuosikausia sinkkuna eivätkä ne edelliset suhteet olleet lainkaan tällaisia kuin nykyinen. Ystävien, tuttavien ja tuntemattomienkin kertomukset rakastumisesta, joka vie jalat alta ja valtaa koko ihmisen, tuntuvat todella vierailta.
.
Olen seurustellut vuoden verran ja mietin usein onko tämä nyt sitten rakkautta. Olo on rauhallinen ja onnellinen, toisen kanssa on helppo olla oma itsensä eikä tarvitse pelätä "hölmöjä" tekojaan. Mies tulee hyvin usein ajatuksiin ja meillä on hauskaa yhdessä. Toisen kosketus tuntuu hyvältä ja toisen iloksi on valmis tekemään asioita.
.
Minun ei kuitenkaan tarvitse roikkua miehessä koko aikaa vaan viihdyn ja haluan olla yksinkin. En koe mitään sydäntä pakahduttavaa tunnetta siitä, etten voi olla ilman miestä. Jos eroaisimme, olisin surullinen ja kokisin menettäneeni ystävän, mutta selviäisin kyllä.
.
Niin, mitä tämä on? Ihastusta/tykkäämistä/rakkautta/jotain muuta? Oli mitä oli, nyt on hyvä olla, mutta pohdin näin sunnuntai-illan ratoksi tätäkin asiaa.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostaa aika lailla samalta, mitä tunnen aviomiestäni kohtaan ja olen mielestäni rakastunut. Olemme molemmat rauhallisia luonteeltamme eikä meille olisi luontevaa julistaa tunteita ympäriinsä. En osaa kuvitella itseäni tilanteeseen, jossa jalat menevät alta :)

Ystäväni taas on sellainen, joka kiihtyy nollasta sataan kahdessa sekunnissa ja ihastuu päätä pahkaa. Hänelle rakkaus on juurikin sellaista valtavaa tunteen paloa ja KUN se laantuu, loppuu hänen mielestään rakkauskin.

16 yhteisen vuoden jälkeen voin sanoa rakastavani ja minulle rakkaus on rauhallinen, turvallinen ja onnellinen olo toisen kanssa. Molemmilla on omat menonsa, mutta aina niiltä menoilta palataan yhteiseen elämään. Jollekin toiselle rakkaus voi olla jotain muuta.

Vierailija
2/5 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mun mielestä tuo ei kuulosta rakkaudelta. Mulle tuollaisia valjuja tunteita on kavereita kohtaan. En voi kuvitellakaan olevani sellaisen miehen kanssa joka ei vie jalkoja alta ja joka ei valtaa mieltä ihan kokonaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan tuo rakkautta, mutta rakastumista se ei ole. Rakastuminen on sellainen tapahtuma ihmisen elämässä että oksat pois! Siinä sekoo pää ja sydän. Kaipaat kiihkeästi rakastettusi seuraan ja tunnet häntä kohtaan voimakasta seksuaalista intohimoa.

Et voi kuvitellakaan loppuelämääsi ilman häntä. Hän on ensimmäinen ajatuksesi aamulla ja viimeinen illalla. Rakastuminen on pyörremyrsky ihmisen sydämessä. Se ei kestä, mutta on hyvä alku rakkaudelle.

Onneksi ei kestäkään, koska ihminen ei voi koko elämäänsä elää rakastuneisuuden tilassa, joka on täynnä hulluutta ja pakkomiellettä rakastettuun, vaan elämässä täytyy välilla ajatella ja tehdä muitakin asioita.

Vierailija
4/5 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sydän hakkaa jo pelkästä ajatuksesta, että näet hänet. Ajatuksissa ihan koko ajan! Vaikea keskittyä töihin, ruoka ei maita. Olet jatkuvassa maanisessa tilassa, jos rakastumisen kohteelta saa vastakaikua. 

Kosketus saa aikaan nirvanan!

Että sillä tavoin... tämä tila ei kyllä sitten puolta vuotta kauemmin kestä. Mutta kauheaa, jos pitää kysellä ja yrittää solmia jotain järkiliittoa, kun ei tiedä mitä RAKASTUMINEN on. 

Vierailija
5/5 |
26.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häh, ihan oikeastiko rakastuminen on vain tuollaista päätöntä "hulluutta"?! Kyllä mä olen rakastunut miesystävääni, vaikkei mitään tuollaista pakkomiellettä ei ole koskaan ollut. Tavattiin netissä, tutustuttiin hiljalleen, huomattiin, että ne yksinäiset illat omissa kodeissa alkoi tuntua yhä tylsemmiltä ja yhdessä olo mukavammalta. Nyt on seurusteltu vuosi ja ainakin mulla tunteet alkoi syventyä vasta reilu 6kk seurustelun aloittamisesta. Silloin tuli välillä pakahduttava tarve olla yhdessä ja koskettaa, mutta yksinkin halusin olla. Mies sanoi samaa.

Ehkä me sitten skipattiin se rakastUminen ja siirryttiin suoraan rakastAmiseen. Ei tässäkään tilanteessa ole valittamista :D