Kuvaile itseäsi äitinä! Kerro yksi hyvä ja yksi huono puoli

Minulla on 6 kk ikäinen tytär. Olen erittäin rakastava ja annan paljon hellyyttä, kaikkeni tuolle lapselle. Huono puoleni on, että pelkään jatkuvasti lapselle tapahtuvan jotain enkä osaa oikein vielä ottaa rennosti. Ehkä kun lapsi kasvaa?

Olen salliva. Se on sekä hyvä että huono puoli. Annan lapsen olla aika vapaasti, mutta en osaa asettaa rajoja enkä ohjata riittävän jämäkästi. Inhoan komentelua, riitelyä ja pakottamista...

Annan ns kaikkeni lasteni eteen, se on hyvä ja nykyään tajuan, että myös huono homma. Onneksi nämä teinit kasvattavat myös minua. Huono puoli oli pitkään se, etten tajunnut kuunnella ilman neuvoja.

Suutun nopeasti, nollasta sataan kolme sekuntia ja räjähdän. En silti edes huuda, mutta välillä tajuan äänensävyn olevan sellainen, jolla ei välttämättä kuuluisi lapselle puhua. Olen silti erittäin rakastava äiti, olen läsnä ja teen lasten kanssa yhdessä asoita, enkä vain hengaa samassa huoneessa.

Rakastava ja läsnä mutta ehkä vähän turhan ylihuolehtiva joka keksii turhiakin rajoja, pitäis höllätä välillä..

Ap sanoo itsestään näin: mä jaksan leikkiä (lapsi 5v) ja heittäytyä mielikuvitusmaailmoihin, mutta en osaa pitää kiinni hyvästä ruokavaliosta (siis en ole sillä tasolla millä haluaisin)

+ olen "omistautunut" lapselle, vietän kaiken aikani hänen kanssa. Läheisyyttä on siis saanut, eikä pallotella eri sukulaisilla hoidossa (lapsi kohta 9 kk). Toki tähän tulee muutos kun palaan töihin ja lapsi kasvaa.

- menetän joskus hermot jos ollut rankka/huono päivä. Saatan korottaa ääntä lapselle ja sanoa "odota, joojoo ihan just" jos kitisee esim rattaissa ja minä etsin avaimia, kännykkää tms.. Huonoja juttuja tulee varmasti ajan kanssa paljon lisää.

Hyvää; yritän aina miettiä ratkaisuja ja asioita lapsen kannalta. Olen valinnut uuden ammatin ja asuinpaikan tms. sitä silmällä pitäen, et lapsilla olisi hyvä ja turvallinen lapsuus.

Huonoa; en ole tajunnut omia rajallisia voimiani ennen kuin jo olin äiti. Kiva tietää, vasta äitinä, että mikä on se oma pimeä puoli ja kuinka helposti sitten kuitenkin väsyy, vaikka luuli toisin.

Jos on pakko sanoa vain yksi asia kummastakin, niin hyväksi puoleksi mainitsisin varmaankin sen, että olen luotettava äiti. Minulla on kaksi teini-ikäistä nuorta, ja olen aina pitänyt heidän murheensa ainoastaan meidän kahden välisinä, jos sitä toivovat. En juoruile heidän asioitaan muille sukulaisille, ystäville tai tuttaville. Jos lupaan heille jotain, en petä lupausta. Minulle saa kertoa mistä tahansa mieltä painavasta asiasta ja he voivat olla 110% varmoja siitä, etten tuomitse.

Huono puoli taas on se, että olen välillä jopa liian kiltti. Joskus olisi hyvä osata pitää kuria, mutta toisaalta mieheni on todella tiukka lähes jokaisen asian suhteen, joten on ihan tasapainoittavaa että perheestä löytyy myös kiltti ja rauhallinen vanhempi.