Minkälaista on elämäsi keski-ikäisenä?

http://kuvaton.com/browse/36940/reality_hurts.jpg

Elämä on elämää.

Täällä New Yorkissa elän, niin kuin päätin silloin vaihto-oppilaana ollessani. Unelmien eteen täytyy tehdä töitä.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 06:51"]

Täällä New Yorkissa elän, niin kuin päätin silloin vaihto-oppilaana ollessani. Unelmien eteen täytyy tehdä töitä.

[/quote]

Säälin sinua, toivottavasti tulet toimeen neekereiden kanssa. Mutta noin yleisesti keski-ikä, eli 30v elämä on sellaista millaista siitä itse tekee.

Juha.

Kuka olisi uskonut, mutta parempaa kuin silloin nuorena. Nautin.

Ihanaa elämää. Oma koti, kultainen mies, rakkaat lapset, kiva työ, hyviä ystäviä. Juuri tällaista elämää toivoinkin ja sen sain. Olen onnekas.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 07:00"]

Säälin sinua, toivottavasti tulet toimeen neekereiden kanssa. Mutta noin yleisesti keski-ikä, eli 30v elämä on sellaista millaista siitä itse tekee.

Juha.

[/quote]

Ja sä itse asut missä?

Juha olis kans halunnut New Yorkiin :(

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 07:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 06:51"]

Täällä New Yorkissa elän, niin kuin päätin silloin vaihto-oppilaana ollessani. Unelmien eteen täytyy tehdä töitä.

[/quote]

Säälin sinua, toivottavasti tulet toimeen neekereiden kanssa. Mutta noin yleisesti keski-ikä, eli 30v elämä on sellaista millaista siitä itse tekee.

Juha.

[/quote]Juha, ettet vain olisi kateellinen, ja olethan sinä. Tuo n-sana on kyllä vähän ihmeellinen, olen tottunut pitämään ihmisiä ihmisinä. Täällä on monenlaisia.

Juha on siis päättänyt heittää henkensä kuusikymppisenä. Kannattaisiko tarkistaa elämäntapojaan?

Mäkin suurkaupungissa, teen töitä ja käyn paljon ravintoloissa ym. peruselämää miljoonien ihmisten keskellä. Elämä on jokanpäivä mukavampaa, nuorena en osannut edes kuvitella tällaista elämää, ihanaa!

Enemmän rahaa ja seksiä. Enemmän kuin kolmekymppisenä ja paljone enemmän kuin kaksikymppisenä.

41v m

Hyvää elämää elän. Pikkulapsiaika on ohi, joten jaksan kuntoilla ja huolehtia itsestäni, talous on paremmassa kunnossa kuin koskaan, paljon kansainvälisiä kokemuksia ja muutto mielenkiintoiseen paikkaan ulkomailla edessä työn puolesta. Itsetunto ja itsetuntemus parempi kuin koskaan.

Nuorena kai elämä oli ihan kivaa sekin, paljon mielenkiintoisia juttuja oli silloinkin. Mutta epävarmuus itsestä oli miinus. Mutta ehkä sitä nuoruuden kuolemattomuuden kokemusta kaipaa, jos ei muuta.

Nuorena jaksaa paljon enemmän.T 55 v

Mahtavaa.

Asiat rullaa ja ihmisten kanssa on helppo olla tekemisissä. Kun suhtautuu muihin ihmisiin armollisesti, ei tarvitse miettiä omiakaan juttuja turhan tarkasti.

Työkuviot ovat hyvät, niiden eteen olen nähnyt paljon vaivaa.

Lapset teinejä, hyviä tyyppejä niistä on kasvamassa. Jutellaan paljon, ja kunnioitan heidän erilaisuuttaan. kannustan.

Terveys ja ulkonäkö OK, nukun hyvin ja syön luomuruokaa.

Puolison kanssa menee hyvin, ollaan nähty siihenkin aika paljon vaivaa. Terapiaa ja huumoria, katson läpi sormien miehen sotkuisuutta.

Mitähän ap tarkoittaa kysymyksellä, millainen?

mulla on aina ollut hyvä elämä, jopa silloin nuoruudessa, kun koulussa kiusattiin, oli kotona silti hyvä olla. Mulla on aina ollut myös vaativa elämä, ja olen aina ihan itse asettanut itselleni kovat vaatimukset. Olin alakouluikäinen kun kirjoitin ensimmäisen kirjani (ei sitä koskaan tietystijulkaista, eikä se ole tarkoituskaan (toivottavasti muistan hävittää sen ennen kuolemaani) mutta kirjoitin sen). Tämän kunnianhimon ja korkeiden tavoitteiden - ja niiden saavuttamisen - takia olen aina ollut vähän silmäänpistävä tapaus, ja se on aina jakanut ympäristön mielipiteitä tavalla, joka taas on vaatinut minulta melkoista kylmäpäisyyttä. Sitä on ollut lapsena ja nyt keski-ikäisenä taas, nuorena oli vaikeampaa.

elämäni on aina ollut kiinnostavaa ja olen aina jalunnut ottaa selvää asioista. Samaa aikaan olen aina ollut vähän arka ja olen joutunut pakottamasn itseni uusiin kokemuksiin - jotks sitten osoittautuvat ihan hauskoiksi. Olen asunut useammassa eri maassa, ja aion muuttaa vastakin. 

Valmis kuolemaan kun hullu akka pakotti palaamaan Suomeen. 

Lapsuus oli väkivaltainen, mutta oli paljon kavereita ja harrastin vähän kaikenlaista. Luotin itseeni ja pidin jopa ulkonäöstäni, vaikka kotona sainkin kuulla juuri päinvastaista.

Ongelmat alkoivat vasta nuorena; oli päihteitä, masennusta ja alisuoriutumista. Liikaa ihmissuhdesotkuja ja väkivaltaisia parisuhteita. En kouluttautunut ja syrjäydyin ns.normielämästä.

Nyt täytän kohta 40. Aikuisena olen vasta opiskellut ja opiskelen edelleen. On vakaa parisuhde, kiva talo maalla ja eläimiä talo täynnä, vakituinen työ+sopivasti harrastuksia. Ihmisiin en edelleen luota enkä osaa oikein ystävystyä; vapaa-aikanani olen aika erakko enkä kärsi siitä. Terveys vielä hyvä, vaikka ikä alkaa kieltämättä näkyä naamasta & kropasta. Olen ehkä onnellisin kuin koskaan juuri nyt :) En enää vaadi itseltäni liikoja vaan olen hyvä juuri tällaisena.