Syyllisyys epiduraalista ja Ilokaasusta :(
Lapseni on 1v2kk ja välillä mietin että olen epäonnistunut kun en kestänyt synnytyskipua luomuna. Lapsella oli alkuun velttoutta mikä saattoi johtua noista lääkkeistä. Olin niin kipeä jo 4cm kohdalla etten pystynyt riisumaan vaatteitani jne.. Enkä usko että pystyn synnyttämään luomuna :(
Kommentit (19)
Luomusynnytys ei tuo sädekehää kenenkään päähän...
minä kyllä synnytin lapseni ilman kaasuja ja epiduraaleja, kyllä ihmisen pitää synnytyää luonnollisesti, näin on aina tehty!! Polvileikkaus on seuraavaksi edessä, olen käynyt homeopaatti-höpö-omakooma-kurssin ja vaadin saada olla leikkauksen ajan hereillä, sekä tietysti ilman kipulääkkeitä. Näin on aina tehty.
Kasvaako tämän päivän nuorista äideistä ja isistä enää ikinä tervepäisiä?! Saati heidän lapsistaan? Tämä maailma on tuhoon tuomittu, mutta otetaan hei ensin belfie.
No mutta ei kai lapsella enää ole mitään hätää? :) On totta että siihen alkuun nuo toimenpiteet aiheuttaa riskejä, mutta kun niistä selvisitte niin eihän enää ole mitään pielessä.
Ja mä tarvitsin kans ekassa synnytyksessä ilokaasun ja epiduraalin, toinen meni ihan hyvin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 21:59"]minä kyllä synnytin lapseni ilman kaasuja ja epiduraaleja, kyllä ihmisen pitää synnytyää luonnollisesti, näin on aina tehty!! Polvileikkaus on seuraavaksi edessä, olen käynyt homeopaatti-höpö-omakooma-kurssin ja vaadin saada olla leikkauksen ajan hereillä, sekä tietysti ilman kipulääkkeitä. Näin on aina tehty.
[/quote]
Hyvä hyvä! Lobotomia myös hereillä ja ilman kipulääkettä :)
Miljoonat naiset synnyttää epiduraalin avulla, ei siinä ole mitään, mistä pitäisi syyllistää itseään. Olen synnyttänyt kolmesti. Kahdella ensimmäisellä kerralla synnytin ilman kivunlievitystä ja kolmannella viimein ehdin saamaan spinaalin ja miten hyvä olo koko synnytyksestä jäikään itselleni.
Lapsen velttous on voinut johtua epiduraalista mutta myös vallan hyvin jostain muusta. Omakin lapseni joutui teholle synnytyksen jälkeen ja mietin, johtuiko siitä, että kaikessa rauhassa odottelin tunnin verran milloin viitsin alkaa ponnistaa 8tulehdusriski kasvaa). En kuitenkaan ole tuntenut syyllisyyttä koska lapsi on hengissä ja terve :)
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 21:59"]minä kyllä synnytin lapseni ilman kaasuja ja epiduraaleja, kyllä ihmisen pitää synnytyää luonnollisesti, näin on aina tehty!! Polvileikkaus on seuraavaksi edessä, olen käynyt homeopaatti-höpö-omakooma-kurssin ja vaadin saada olla leikkauksen ajan hereillä, sekä tietysti ilman kipulääkkeitä. Näin on aina tehty.
[/quote]
Hereillä todennäköisesti tuletkin olemaan operaation ajan.
Eihän sitä enää nukuteta lonkkaproteesileikkauksessakaan.
Kohta varmaa kaikki leikkaukset tehdään potilaan hereillä ollessa.
No just. Mä menin ilman lääkkeitä kokonaan auki (koska niitä ei annettu vaikka olin kauheissa tuskissa) ja sen takia meinasi epäonnistua koko synnytys. Salissa kiemurtelin lattialla ja huusin ja oksensin. Yksi kohdunkaulapuudutus lopetti kivun ja sitten pystyin ponnistamaan ja saatiin terve lapsi ulos. Olisinko voinut synnyttää niissä kivuissa? En. On totta että kipulääkkeet voivat hidastaa lapsen sykettä jne, mutta siinä tilanteessa pitää LÄÄKÄRIN JA KÄTILÖN miettiä mitä tehdään, ei äidin. Turhaan podet syyllisyyttä.
Ajatteles sitä, että minä synnytin ihan täysin luomuna (joskaan en omasta tahdostani) ja vauva joutui heti teholle tarkkailtavaksi koska alkoi kouristella/täristä ja suun ympärys veti siniseksi. Vieläkään ei tiedetä, mistä se johtui.
Ei se luomusynnytyskään takaa että kaikki menisi hyvin.
Kyllä olet epäonnistunut elämässäni, lapsi oli veltto 20kk sitten.
Kummallisia nämä nykyajan äitien paineet
Tuon 10:n kokemuksen myötä muistin jotain, mitä vanha kätilö sanoi minulle synnytyksessä. Synnytykseni oli pitkä ja olin kärsinyt kovista kivuista jo kymmenen tuntia. Olin viimein 4cm auki ja epiduraali voitiin laittaa. Hän sanoi anestesialääkäriä kutsuessaan, että on ihanaa, että nykyään ei tarvitse avuttomana katsoa naisten synnytystuskaa, sellaista millaista se oli ennen lääkityksiä. Joidenkin naisten kohdalla kipu oli armotonta, he huusivat, oksensivat, anelivat jotain helpotusta, jota ei ollut... Yksi nainen oli huutanut suoraa huutoa vuorokauden. Äitini ei puhu synnytyksistään, koska niistä on jäänyt trauma. Hän oli yllättynyt kuullessaan, että synnytykseni oli kivuton epiduraalin saatuani. Ollaan vain onnellisia, että tällainen vaihtoehto on meille annettu!!!
Mäkin synnytin epiduraalin avulla ja lapsi kävi veltoksi 16-vuotiaana. Teinkö väärin kun vaadin kipulääkettä?
Minäkin olen epäonnistunut, minulle tehtiin sektio ja laitettiin spinaalipuudutus. Kunnon äiti olisi antanut tehdä ilman puudutuksia.
Minäkin olin veltto teininä, ja oikeastaan velttoilen välillä vieläkin. Perhanan äiti, varmaan nautti epiduraalin iloista minua ulos puskiessaan!
Mulle annettiin hammaslääkärillä puudutus, kun porattiin. :( Vieläkin on paha mieli, kun kieleni oli tunnoton ja veltto jälkeenpäin ja purin siihen vahingossa kun yritin syödä.
Nää aloitukset alkaa tosiaan olla ihan luokattoman huonoja.
Meidän tuore ylioppilas on niin helkutin veltto vieläkin, ei edes mihinkään kouluun hakenut. Johtuisko siitä yhdestä henkosesta ilokaasua joka sai minut veltoksi synnytyksessä, kipuja ei vienyt vei vain viimeisenkin tunteen että hallitsen tätä tilannetta.
Jo on taas murheet.