Oletko koskaan huutanut lapsellesi?

Joskus on näinkin päässyt käymään.

Oon huutanu välillä niin kuin hinaaja. Varmaan liikaakin. Toisinaan ohjeistanut rauhallisesti. Vähän omasta mielentilasta kiinni miten kärsivällisyys on riittänyt.

Mä kilahdan ihan liian usein. Tunnen hirveää syyllisyyttä, mutta en osaa lopettaa. Vittu tätä.

Joka päivä ikävä kyllä. 12-vuotiaani osaa olla melko raivostuttava. Yritän kyllä aina ensin nätisti mutta ei usko muutoin kuin huutamalla. Saisin jankata puoli päivää jos en jossain kohti korota ääntäni. Ikävää, ettei voi nättiä puhetta uskoa vaan vaatii sen ärähdyksen.

Kannattaa muistaa, että huutaminen saattaa pelästyttää lasta ja olla siten täysin rinnastettavissa haitallisuudeltaan fyysiseen kuritukseen. Näissäkin tilanteissa ratkaisua ongelmiin ja ristiriitatilanteisiin tulisi hakea lapsen kanssa keskustelemalla ja neuvottelemalla.

Juu niin hän sitä pitäis olla huutamatta,mutta kyllä sitä tulee aina välillä turhankin lujaa korotettua ääntä. Mutta ei se maailma siihen kaadu jos joskus korottaa ääntä.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 13:28"]Kannattaa muistaa, että huutaminen saattaa pelästyttää lasta ja olla siten täysin rinnastettavissa haitallisuudeltaan fyysiseen kuritukseen. Näissäkin tilanteissa ratkaisua ongelmiin ja ristiriitatilanteisiin tulisi hakea lapsen kanssa keskustelemalla ja neuvottelemalla.
[/quote]
No voi ei. Mitä jos keskustelu ei auta? Mitä jos se esiteini karjuu ensin puoli tuntia ja saa karjumisellaan pikkusisarukset itkemään niin eiköhän tässä kohtaa ole ihan kaikkien kannalta parempi, että kerran karjasee niin että tukka nousee pystyyn ja saa sen lapsen hiljaiseksi? Vai mitä mieltä olet?

Joo, olen huutanut. Esikoiselle en huutanut koskaan. Toinen lapsi on tempperamenttinen, voimakastahtoinen eikä nätisti pyytäminen ole ikinä auttanut. Lapsen kasvaessa huutaminen on vähentynyt puolin ja toisin, koska lapsi ei enää vedä hervottomia kilareita ja minä osaan ohjata häntä paremmin. Ollaan molemmat vähemmän rasittuneita. Nykyään huudan enää harvoin. 

Mielestäni tietyissä tilanteissa lapselle tulee korottaa ääntä. Itse karjaisin tyttärelleni tämän ollessa noin vuoden ikäinen "EI!!" Kun sormet oli menossa pistokkeeseen. Karjaisu toimi.

Huutamisessa on se että harvoin käytettynä tehokas keino, mutta päivittäin jos lapselle mylvii niin tulos on yhtä tyhjän kanssa/lapsi tottuu.

Ja jos huutaa siksi et pinna menee niin mielestäni sen päälle on soveliasta pyytää anteeksi, halia ja kertoa että äitikin on vain ihminen eikä vika ole lapsessa. Ja kaikinpuolin vihanpurkauksen keinona huuto on parempi kuin päälle käynti.