Toinen koira?

Meillä on kaks koiraa, jotka asuu häkissä nii eipä se toisen koiran tulon jälkeen elämä paljo muuttunu

Okei entäpä te joilla koirat asustelevat sisällä? Ap

Me otimme toisen, kun eka oli 2 vuotias. Teillä eri tilanne, kun on jo vanhus. Se voi piristyä pennusta tai pahimmassa tapauksessa penikka voi vuosikkaana yrittää ottaa ykköskoiran paikan. Silloin pitää tukea vanhempaa koiraa. Se on aina ykkönen (toisaalta myös narttu on aina ykkönen, tässä tilanteessa pieni ristiriita). JOS käy niin surullisesti, että koirat ei tulekaan toimeen, niin uusi koira on se joka lähtee (palautuu kasvattajalle/etsitään uusi koti). Ensimmäisellä koiralla on ikiaikainen oikeus elää omassa laumassaan loppuun saakka. Mutta erittäin harvoin kyllä ongelmia tulee, vaikka ekoina päivinä jännittää. Kun ihminen tukee ja osoittaa vanhemman olevan yläpuolella, kaikilla on hyvä olla.

Meillä kaksi sakemannia. Kieltämättä lenkittäminen ei ollut niin helppoa kuin luulin "siinähän se menee kaksi siinä missä yksikin". Käytännössä en pysty viemään yhtä aikaa, aina mies vie toisen ja minä toisen.

Koiralle toisen eläintoverin tarjoaminen on hyväksi. Ihminen ei voi ikinä puhua koiraa, oikeastaan koira on ansainnut sen laumatoverin. Niiden hienovaraisen elekielen seuraaminen on upeaa. Ihmiselle koira joutuu puhumaan selkokieltä, että ihminen tajuaisi. Toiselle koiralle ne ovat vain värähtelyitä, tuskin kuultuja murahduksia, pienen pieniä karvan nostoja, hännän heilautuksia, ihminen tuskin edes näkee niitä. Se on tosi hienoa seurattavaa.

Kuvittelin, että toinen koira menisi siinä ohella, mutta ei se ihan niinkään ole. Esim. niinkin jokapäiväinen juttu kuin tassujen pyyhkiminen: nyt onkin kahdeksan tassua pyyhittävä, kun tullaan ulkoa. Myös lenkittäminen on hankalampaa, kun on molemmissa käsissä remmi. Tietysti jos toinen on vanhus eikä enää lenkkeile, niin tätä ongelmaa ei ole. Tai jos on niin paljon osaamista ja viitseliäisyyttä, että opettaa koirat kulkemaan nätisti rinnakkain koko matkan. Ruokiin, remmeihin, eläinlääkärikuluihin yms. menee tietysti tuplahinta entiseen verrattuna. Meidän koirat ovat isoja ja syövät paljon, joten ruokien tuplahinta todellakin tuntuu lompakossa.

Kaikesta huolimatta molemmat koirat ovat meille äärettömän rakkaita, enkä enää mistään hinnasta luopuisi toisesta.

Ensimmäinen ajatus oli kun pentu tuli taloon että tämä olisi pitänyt tehdä vuosia sitten. 6 vuotias koirani mulkoili ensimmäiset päivät sohvalta pentua ja sitten alkoi leikki.

Meillä on ollut pitkään kaksi koiraa: ensin kaksi uros-narttu -paria ja nyt poikapari. Koirat ovat samaa rotua. Ensimmäisessä parivaljakossa olivat samanikäisiä ja muuten parin vuoden ikäerolla.

Kyllä koira nauttiin toisen koiran seurasta ja aina on leikkikaveri tarjolla. Myös koirien jättäminen yksin kotiin on aivan toisenlaista kuin yhden koiran yksin jääminen.

Mutta kahdessa koirassa on sitten tuplapallo jalassa :). Kahden ison koiran ulkoiluttaminen ei mene yhdellä kerralla yhdeltä ihmiseltä, joten jos vaikka mies on matkoilla, paiskaan koirat autoon ja ajan metsään, jossa saavat juosta vapaana. Kaksi koiraa = tuplakulut. Vakuutukset, ruuat, lelut, rokotukset jne..

Vanha koira ei tosissaan välttämättä ihan varauksetta hyväksy uutta tulokasta. Kahdesti kun vanhemman koiran kaveriksi on tullut pentu, on jouduttu koiria totuttamaan toisiinsa jonkun aikaa. Ei se niin auvoista aluksi ole ollut, kun vanhempi on inhonnut pentua. Mutta kaikista niistä on kavereita tullut, mikä ei tietenkään ole itsestään selvää.

Ok kiitos vastauksistanne! Tuota siivoamistahan mä mietinkin heti ensimmäisenä, talosta kun löytyy myös taapero. Hakusessa olisikin ehkäpä tällä kertaa vähän pienempi rotu, tää vanhus on siis rodultaan rotikka. Ap