Olen masentunut. Kauppakeskuksessa tapahtui niin, että
vastaan käveli n.1,5v uskomattoman söpö poika käsi kädessä isoäitinsä kanssa. Lapsi kiljahti riemusta, kun näki minut ja hetken siinä naurettiin ja katseltiin toisiamme. Poika kääntyi vielä katsomaan minua ja vilkutin hänelle - poika kiljahti riemusta uudestaan ja vilkutti takaisin. Isoäitinsä naureskeli siinä vieressä.
En ole moneen viikkoon nauranut tai edes hymyillyt - joskus se on noinkin pienestä näköjään kiinni.
Kommentit (8)
Elämän suurimmat ilot tulee pienistä asioista. Ihanaa vai mitä.
Suloista! Toivottavasti piristi päivääsi! ♡
[quote author="Vierailija" time="08.07.2015 klo 10:26"]
Suloista! Toivottavasti piristi päivääsi! ♡
[/quote]
Todellakin :)) ap
Voi nenä, tuli kyynel silmään kun luin ja kuvittelin tilanteen. :)
Jokin aika sitten kaupassa joku pieni lapsi toisteli "moita" ohikulkijoille. Kukaan ei vastannut, mutta itse hymyilin ja heilautin kättä, johon sain innostuneen hymyn vastaukseksi.
Siitäkin pojasta tulee joskus vaimonhakkaaja ja jätettävä sika.
Pikkukaveri oli semmoinen arkipäivänenkeli.
Ihanaa! :) ai miten suloista! :)