Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät pidä yhteyttä serkkuihinsa?
15.07.2015 |
Miksi ette ole yhteydessä? Ikänne?
Minulla neljä serkkua (kaksi vanhempaa, yksi yhtä vanha kun minä, yksi hieman nuorempi). Näemme pakollisissa sukujuhlissa tyyliin häät, hautajaiset. Itse olen suvun "mustalammas" eikä meillä ole mitään yhteistä.
Kommentit (21)
En oikeastaan pidä, sillä meillä niin paljon ikäeroa ja välimatkaa että ei mitään yhteistä. Sukujuhlissa nähdään ja joskus muulloinkin, kun kyläilen sielläpäin, mutta muuten ei. Mä olen 25, vanhin serkkuni on 17v ja nuorin 6v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on monta kymmentä serkkua, en pidä yhteyttä yhteenkään, kaikki asuvat kaukana.
Hep, täällä yksi!
Minä olen vanhin (seuraava minua pari vuotta nuorempi ja loput 30 siitä sitten ihan vaippaikäiseen) ja asunut koko ikäni ihan muualla, serkut siellä vanhempieni kotipaikkakunnalla joten ovat keskenään läheisiä. Muutaman kaveri olen facebookissa mutta siihen se sitten jääkin.
En oo nähny 35 vuoteen. Ei oo mitään yhteistä ja roskasakkia oli jo tuolloin. Eivät asu kaukana mutta en halua olla tekemisissä. Äidiltäni yksi oli 30 vuotiiana kerjänny rahaa. Ei ole ollut sittemmin yhteyksis. Jotain yli 15 vuotta tuostakin aikaa.
Mulla on monia serkkuja mutta en pidä yhteyttä.. Sukulaiset on aika rasittavia. N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi serkkuja pitäisi nähdä? Sattumalta törmäillään muutaman vuoden välein, kun samassa kaupungissa asutaan.
Mulla on 40 serkusta, suurin osa on jo eläkeiässä, itse vasta vajaa 40. Eipä hirveesti olla oltu tekemisissä varmaankin juuri tuon ikäeron vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on serkkuja yhteensä about 80, eipä tule kaikkiin pidettyä yhteyttä, osa minua 30 vuotta vanhempia
Serkkuja on 180 kappaletta. Kyllä, vanhempieni sukulaiset ovat lestadiolaisia.
Äitini ei tule toimeen sisarustensa kanssa -> en ole koskaan tutustunut heidän perheisiinsä.
Isäni ei vaivautunut avioeron jälkeen juuri tapaamaan meitä -> en tunne hänen sukuaan.
Tuossa on muutenkin liikaa väkeä, jotta voisin edes puoliin pitää kunnolla yhteyttä :D
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 5 serkkua, yhteen pidän yhteyttä
6 serkkua ja kaikki asuu toisella puolella maailmaa, nähny olen tasan kerran. Osan kanssa ei löydy edes yhteistä kieltä niin vähän vaikeaa on pitää yhteyttä.
N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on parikymmentä serkkua. Kaikkien kanssa olen väleissä ja kerran parissa vuodessa nähdään jossain tai kyläillään ohikulkumatkalla muutaman kanssa. Emme ole kuitenkaan läheisiä. Emme soittele tai järjestä tapaamisia. Lapsena olimme läheisiä, mutta elämä on vienyt eri suuntiin. Ei ole erityisesti mitään yhteistä.
En pidä yhteyttä mutta joitakin tervehdin jos tulevat vastaan, kaikki ei tunnista minua niin en tervehdi edes. Lapsena olin toisen puolen serkkujen luona joskus. Omilla lapsilla serkut on eri sukupolvea ja ikäero erottaa, se on ikävää. Häissä ja hautajaisissa serkut nähdään siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on seitsemän serkkua. En pidä heistä kenenkään yhteyttä. Yhden tunnistaisin, jos tulisi kadulla vastaan. En viihtynyt heidän seurassaan edes lapsena emmekä olleet paljon tekemisissä silloinkaan. Asumme eri kaupungeissa. Meillä ei ole mitään sukujuhlia, joihin kutsuttaisiin serkkuja.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 20:39"]Serkkuja on 180 kappaletta. Kyllä, vanhempieni sukulaiset ovat lestadiolaisia.
Äitini ei tule toimeen sisarustensa kanssa -> en ole koskaan tutustunut heidän perheisiinsä.
Isäni ei vaivautunut avioeron jälkeen juuri tapaamaan meitä -> en tunne hänen sukuaan.
Tuossa on muutenkin liikaa väkeä, jotta voisin edes puoliin pitää kunnolla yhteyttä :D
N21
[/quote]
....180....ei voi olla totta !!!
Kumpikaan vanhempani ei ole oikein tekemisissä sisarustensa kanssa, joten en tunne serkkujani kuin muutaman nimeltä. Olemme aina asuneet kaukana vanhempieni kotipaikasta, lisäksi molempien suvut ovat hyvin uskonnollisia ja me taas tavan talliaisia. Yhteistä ei juuri ole. Hieman kadehdin suuria, tiiviitä sukuja joissa tavataan edes silloin tällöin, pidetään yhtä ja ollaan kiinnostuneita toisten tekemisistä ja kuulumisista.
Ikää 30v. Äitini on katkaissut välit sukuunsa ja sai katkaistua välit myös isäni sukuun. Mulla ei ole mitään hajua montako serkkua mulla on saati keitä he ovat. En koskaan edes tavannut isovanhempiani, kuulin vain tädiltäni, että ovat nyt poissa.
Olen todella katkera äidilleni ja kadehdin isoja sukuja. Olisi ihana päästä joskus "sukujuhliin", mutta eipä ole koskaan kutsua tullut mihinkään.
Mulla on kaksi serkkua, toinen vuoden ja toinen pari mua vanhempia. Välimatkaakaan meillä ei koskaan ollut nuoruusaikoina kuin ehkä puolen tunnin ajo kaupungin toiselta laidalta toiselle jos sitäkään. Jotenkin sitä vaan nähtiin aina sillon tällön syntymäpäivinä pari kertaa vuodessa, ei sen enempää. En tiedä miksei äiti ja sen ainoo veli sitten niin jaksa nähdä toisiaan, mä ainakin nään mun veljee usein ja pidän siihen yhteyttä melkein päivittäin.
Pidän ja en pidä.
Äidin puolelta olisi viisi serkkua, joiden kanssa ei juurikaan olla tekemisissä. Tunnen kyllä kaikki nimeltä ja aina kun tapaamme, meillä on ihan mukavaa. Ei kuitenkaan niin mukavaa, että jaksaisin heidän kanssaan muulloin pitää yhteyttä.
Isän puolelta tilanne on täysin eri. Sieltä puolelta serkkuja on 7, ja vuosi vuodelta hitsaudumme tiiviimmäksi jengiksi. Olen porukan vanhin, 25v, ja nuorin on vähän päälle 10. En malta odottaa, mitä kaikkea vielä keksitään sitten, kun nuorimmatkin vielä kasvavat.
Serkkuja noin kymmenen, ei vaan olla läheisiä. Aina asuttu eri paikkakunnilla ja nähty lähinnä sukujuhlissa. Osa reilusti vanhempia ja osa nuorempia, muutama suht samanikäinenkin tosin löytyy.