Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Motorisesti _todella_ levoton lapsi
15.07.2015 |
Meidän tyttö, pian 2v. on ihan uskomaton. Mulla meinaa välillä hajota pää tuon duracelpupun kanssa. En ole koskaan nähnyt samanlaista lasta, vaikka toimin lastentarhanopettajana viisi vuotta pienten puolella.
Tyttö aloitti heilumisen jo vatsassani ollessaan. Möyriminen ja pyöriminen oli ihan uskomatonta. Lopulta napanuora oli kahdesti kaulanympärillä. Synnyttyään tyttö jatkoi heilumistaan. Ihan kuin sen olisi ollut pakko liikkua. Koko ajan. Hereillä ollessa jalat ja kädet heiluivat koko ajan. Tyttö nousi itse istumaan viisikuisena. Puolivuotiaana tämä jo konttasi, nousi seisomaan ja käveli tukea vastaan. Kahdeksan kuisena alkoi kävely ilman tukea ja kiipeily ihan joka paikkaan. Nykyisin hän ei kävele vaan juoksee. Koko ajan. Paikasta toiseen.
Hän on motorisesti äärettömän taitava. Kehtaisin jopa sanoa, että poikkeuksellinen. Olen hänestä kamalan ylpeä, mutta samalla kamalan huolissani. Hän ei ole koskaan paikallaan. Ruokapöydässä pyörii kuin väkkärä. Telkkaria katsoessaan hän tekee kuperkeikkoja tai seisoo käsillään sohvaa vasten. Edes nukkuessaan hän ei ole paikallaan. Jo kymmenkuisena jouduimme siirtämään hänet pinnasängystä 120cm sänkyyn, sillä hän ei mahdu nukkumaan pienemmässä sängyssä.
Olen kotona hänen kanssaan. Päivät on välillä todella rankkoja, sillä hänen on saatava tarpeeksi liikuntaa. Ja koska hänellä ei ole vielä minkäänlaista vaarantajua, on minun juostava hänen perässään useita tunteja päivässä. Oltava valppaana, ettei hänelle satu mitään, mutta samalla annettava hänen toteuttaa itseään. Hänellä on selkeästi sisällään jokin palo, joka ajaa kokeilemaan koko ajan uusia liikunnallisia juttuja. Hän haluaa oppia uutta ja kokeilla mihin hänen kroppansa pystyy. Mutta, kun se pystyy kiipeämään kolmen metrin korkeuteen kiipeilytelineeseen tai potkupyöräilemään niin kovaa, etten meinaa pysyä enää juostenkaan perässä(vaikka olen harrastanut koko ikäni juoksemista).
Sisällä hän jaksaa leikkiä rauhallisia leikkejä parista minuutista varttiin. (Ohjatusti pidempään, mutta silloinkin käy välillä esim. hyppimässä pari minuuttia sängyllä.) Sitten hän painaa potkupyöräillä puoli tuntia olkkaria ja keittiötä ympäri, vaikka olisimme olleet juuri olleet kaksi tuntia ulkona. Pihalla hän ei koskaan leiki hiekkalaatikolla, tai muutenkaan mitään missä oltaisiin paikallaan. Hän on aina liikkeessä. Päiväunille hän ei ole rauhoittunut enää kahdeksaan kuukauteen. Duracel ei vain pysähdy, vaikka rutiinit ovat aina samat. Kotona on aina kamala mylläkkä, kun tyttö tekee sohvatyynyistä pomppuratoja. Kaikki huonekalut on ruuvattu seiniin kiinni, sillä hetken toiseen suuntaan katsomien ja tyttö ehtii kiivetä kirjahyllyyn.
Hän ei ole vielä kertaakaan ollut niin kipeä, että se olisi pysäyttänyt hänet. Jos yritän pitää hänet paikallaan, vaikkapa kuumeen vuoksi, muuttuu hän kiukkuiseksi ja ruikuttavaksi lapseksi. Jos hän saa liikkua, hän on aina iloinen.
Tyttö on muuten ihan normaalisti kehittynyt. Puhuu parin sana lauseita, mutta puhe on epäselvää eikä tyttö kiireissään keskity puhumiseen. Lisäksi hän on ollut päiväkuiva jo yli puoli vuotta. Tavallaan kaikki on siis paremmin kuin hyvin, mutta jatkuva levottomuus ja liikkeellä olo ei tunnu normaalilta.
Minua huolestuttaa, että miten tyttö tulee ikinä pärjäämään päiväkodissa tai koulussa, jossa ei voi piirtää päällään seisten tai kuunnella opetusta juosten samalla luokkaa ympäri. Toki lapsi voi rauhoittua vielä paljonkin ennen vuoden päästä olevaa päiväkodin alkua saati koulun alkua, mutta huolestunut olen silti. Ja väsynyt, sillä päivässä ei ole yhtään rauhallista hetkeä enne ilta puoli yhdeksää.
Onko täällä paikalla ketään, jolla olisi motorisesti levoton lapsi ja jonka levottomuuden takana olisi jokin neurologinen syy? Millaisia teidän lapset ovat olleet parivuotiaina? Ja miten teillä on neurologiset ongelmat todettu? Millaisia tukitoimia lapsillenne on suositeltu?
Kommentit (33)
Kuulostaa kuin mun pojalta. Oli pienempänä juuri tuollainen. Nyt 11v ja adhd-diagnoosi, diagnoosin sai ekaluokan keväällä. Nykyisin menee paaaaaaljon paremmin. Lääkitys otetaan kouluaamuisin, sillä levottomuus ilmenee näin isolla enää koulussa tunnilla jonkun verran. Kotona ei ole ongelmaa. En jaksa nyt puhelimella enempää kirjoittaa mutta minäkin olin joskus ihan epätoivoinen, nyt on fiksu poika josta on paljon apua monessa asiassa. Urheilee joukkueessa, harrastaa partiota, vahtii pikkusisaruksia jne. Tunnilla jos aihe on "tylsä" esim matikka ei jaksaisi kuunnella. Sen sijaan esim enkku kiinnostaa ja jaksaa sitä opiskella. Mutta siis toivoa on, ei kannata vaipua epätoivoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samanlainen tyttö. Motorisessa huippulahjakas, mutta muu ei oikein kiinnosta. Neuvolan mukaan kaikki normaalin rajoissa, vaikka levoton onkin. Ikää nyt 4v. Meillä auttaa todella runsas liikunta. Aamuisin pyörällä päiväkotiin. Iltaisin käydä skeittiparkissa ajamassa pyörällä ja tyttö harjoittelee temppuja. Oppi parivuotiaana lumilautailemaan, joten talvisin vietämme kaikki illat läheisellä mäennyppylällä laskemassa. Onneksi olen itse opiskelija ja tytön pk-päivät pysyvät lyhyinä, joten huolehtiminen lapsen liikunnan määrästä itse on helpompaa.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 08:25"]Meillä samanlainen tyttö. Motorisessa huippulahjakas, mutta muu ei oikein kiinnosta. Neuvolan mukaan kaikki normaalin rajoissa, vaikka levoton onkin. Ikää nyt 4v. Meillä auttaa todella runsas liikunta. Aamuisin pyörällä päiväkotiin. Iltaisin käydä skeittiparkissa ajamassa pyörällä ja tyttö harjoittelee temppuja. Oppi parivuotiaana lumilautailemaan, joten talvisin vietämme kaikki illat läheisellä mäennyppylällä laskemassa. Onneksi olen itse opiskelija ja tytön pk-päivät pysyvät lyhyinä, joten huolehtiminen lapsen liikunnan määrästä itse on helpompaa.
[/quote]
Niin ja siis, kannattaa yrittää löytää jokin laji, jota lapsi tykkää tehdä. Meillä tyttö jaksaa keskittyä esim. pikkukakkoseen ihan eri tavalla, jos olemme olleet ajelemassa pyörällä kuin silloin, jos jostain syystä emme ole päässeet. N. 5h liikuntaa päivässä auttaa meillä siihen, et tyttö osaa keskittyä lähes keskivertotasoisesti muihinkin tehtäviin.
Nyt pitäisi vaan nopeasti löytää aivoja kuntouttavat leikit, jotta loppuelämästä ei tule liian hankalaa. Pelkkä koheltaminen ei välttämättä riitä. Kunhan lapsi vähän kasvaa, olisi leikkejä hyvä suunnata pelkästä juoksentelusta aivoille vaativampaan suuntaan. Esimerkiksi puissa kiipeily, estejuoksu, metsässä (ei polulla) kävely, frisbee-golf, ruutuhyppely, lumilinnan rakentaminen tms kuntouttavat aivoja paremmin.
Mitä aikaisemmin aivojen kuntoutus aloitetaan, sen paremmin ne kuntoutuvat ja sen helpompaa on koululaisena ja myöhemmin aikuisena.
Meidän 14v oli juuri tuollainen duracel pienenä. Nyt on ikäluokkansa parhaita pikajuoksijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:01"]SI-häiriö meilläkin todettiin. Pääosassa motorinen levottomuus. Mutta motorisesti aivan käsittämättömän lahjakas lapsi. Oikeastaan samanlainen, kuin teillä. :) Itsellä ei ole lapsista paljon kokemusta, joten ei tiedetty oliko meno vielä "normaalin" puitteissa vai ei. Päiväkodista sitten alkoivat auttaa asiaa (tutkimuksia ym.) eteenpäin. Nyt lapsi on neljä ja puoli, ja keskittyminen on paaaaaaaaaaaljon parempaa (kuvaamasi mukaista se oli silloin kaksivuotiaana). Jaksaa siis keskittyä leikkeihin, askareisiin, askarteluun, piirtelyyn jne. Kieli on nyt ikätasoista, samoin vuorovaikutustaidot ja leikkitaidot. Rutiinit ja ennakointi auttaa, RUNSAS liikunta (niitä taipumuksia kannattaa tukea), kuvakortit, painopeitot ja -lelut, toimintaterapia, selkeät yksiselitteiset rajat jne. Tulee helpottamaan ihan varmasti! Motorisesti leppoisaksi ja rauhalliseksi lasta ette koskaan tule saamaan, tietty perusvire tulee olemaan aina. Mutta siihen rinnalle kun pyrkii kehittämään niitä tasapainottavia piirteitä ja antamaan lapselle keinoja selviytyä omissa nahoissaan, niin hyvää tulee.
Ja sitä ADHD:ta on muuten tässä vaiheessa kenenkään turha huudella. Noin pienelle on aivan liian varhaista heitellä tuollaisia diagnooseja. Ja tod.näk. kyse on kuitenkin jostain muusta.
[/quote]
Kiitos. Jotenkin huojentavaa lukea tätä. Että vaikka kyseessä olisikin jokin neurologinen häiriö, voi kaikki silti mennä hyvin. Mitenhän tätä saisi neuvolassa jotenkin tutkittua. Lapsi siis vielä kotihoidossa. Ap
[/quote]
Meillä lapsella hieman erilaisia haasteita, mutta vinkkinä sanoisin, että kannattaa käydä yksityisellä lääkärillä, joka voi kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle tutkimuksiin. Neuvolasta ei ainakaan oman kokemukseni mukaan kovin helposti saa mitään apua. Paitsi ehkä tosi selvissä/vaikeissa tapauksissa ja lapsen ollessa jo vanhempi (esim. 4 v).
Minulla on kahdeksanvuotias poika, joka on ollut juuri tuollainen kaksivuotiaana. Ainut paikka minne rauhoittui vauva-aikana oli tissille :D Ja siitä sitten jatkettiin. Mulla ei ainakaan koskaan ollut ongelmana vauvakilojen karistaminen, kun koko ajan juoksin perässä :D Lapseni on motorisesti ja verbaalisesti erittäin kehittynyt. Puhuu kolmea kieltä (asutaan ulkomailla) ja aloitti puhumisen jo varhain. Lisäksi vein lapsen huvikseni luistelemaan, kun hän oli 2,5 vuotias. Samanaikaisesti kentällä oli meneillään lasten lätkätreenit. Mentiin mukaan treeneihin ja sinne tielle jäätiin. Jääkiekko on motorisesti lahjakkaille lapsille oikein hyvä harrastus, siinä on niin monta tekijää joihin täytyy keskittyä, että pääsee eteenpäin! Koulussa lapsi on saanut aivan loistavan opettajan, joka ymmärtää, että kaikki eivät opi samalla tavalla ja kaikkia ei voi pakottaa istumaan aloillaan ja jankkamaan "hauki on kala". Mun poika oppi järjettömän nopeasti kertotaulun hyppiessään ruutua pihalla. Mutta todennäköisesti ei olisi ikinä oppinut edes 2x2 istuessaan ainoastaan paikoillaan pulpetissa, sillä yhä edelleenkään ei pysty istumaan aloillaan. Lapsi katsoo yhä edelleen lastenohjelmia telkkarista välillä heitellen kuperkeikkoja, päällään seisten tai palloa pomputellen.... Meillä kanssa pyöräillään joka paikkaan, käydään välillä skeittiparkissa ja lasketellaan sekä lautaillaan. Mutta ymmärrän kyllä ap:n tuntoja... Meillä oli täysin samanlaista ja on yhä edelleen. Nyt vaan on touhuissa välillä jotain järkeä mukana, mutta yhä edelleen liikutaan 24/7. Tässä maassa missä asutaan tällaista käytöstä pidetään melko epänormaalina, eli lasten tulisi olla kuin kirkossa. Joten lapseni on tutkittu lukuisia kertoja kaiken mahdollisen varalta, mitään muuta ei ole löytynyt kuin se, että lapsi on harvinaisen älykäs ja motorisesti lahjakas. Mutta kuten ap sanoi, ei tällaiseen menoon tarvita enää toista lasta, kun yksikin lapsi vastaa jo kymmentä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kokeilla tasapainotyynyä pepun alle ruokapöydässä, jos ruokailuhetket ovat levottomia :)
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 19:37"]Si-häiriö. Aistimushakuisuutena ilmenevä. Meillä samanlainen tapaus, ei vaan motorisesti ikätasoon nähden yhtä lahjakas.
[/quote]
Miten teillä osattiin alkaa epäillä tätä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tyttö oli samanlainen pienenä. Tosin puhui hyvin jo kaksivuotiaana. Konttasi viiden kuukauden ikäisenä. Ulkona vain juoksi paikasta toiseen vaikka miten yritin innostaa hiekkakakkuja tekemään. Välillä osasi leikkiä rauhassa hetken, tehdä esim. palapelejä, eikä koskaan tehnyt mitään oikein uhkarohkeaa. Kolmen vuoden ikäisenä alkoi pikkuhiljaa rauhottumaan. Nyt kuusivuotiaana on edelleen liikkuvainen lapsi, mutta osaa keskittyä ja leikkiä rauhassa myös pitkiä aikoja. On myös todella kiltti ja hyvätapainen, helppo lapsi. Eli ei luultavasti ole teilläkään mitään häikkää lapsessa. Kyllä se siitä helpottaa.
Minulla on poika joka aloittaa nyt koulun. Hänellä on motoriikka kehittynyt todella varhain. 7 1/2 kk käveli ja siitä asti on vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittänyt! Kongnitiivisella puolella epäilivät häiriötä ja joutui psykologin testiin. Äidinkielelliset taidot ovat hieman ikätasoa heikommat, mutta matemaattiset taidot ja päättelyä vaativat tehtävät huomattavasti yli ikätason. Eskarissa oli paljon ongelmia keskittymisen suhteen, oli hankala olla paikoillaan pitkiä aikoja ja poika testasi rajojaan kovasti. Poika sai ryhmälle avustajan, lisätehtäviä ja hyvän palkitsemisjärjestelmän, jolla käyttäytyminen parani huomattavasti nopeasti. Onneksi alkaa pian koulu ja uudet haasteet. On vain opittava kanavoimaan kaikki se energia oikeaan suuntaan. Vaatii hermoja kaikilta! Tsemppiä toisen elosalaman äidille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SI-häiriö meilläkin todettiin. Pääosassa motorinen levottomuus. Mutta motorisesti aivan käsittämättömän lahjakas lapsi. Oikeastaan samanlainen, kuin teillä. :) Itsellä ei ole lapsista paljon kokemusta, joten ei tiedetty oliko meno vielä "normaalin" puitteissa vai ei. Päiväkodista sitten alkoivat auttaa asiaa (tutkimuksia ym.) eteenpäin. Nyt lapsi on neljä ja puoli, ja keskittyminen on paaaaaaaaaaaljon parempaa (kuvaamasi mukaista se oli silloin kaksivuotiaana). Jaksaa siis keskittyä leikkeihin, askareisiin, askarteluun, piirtelyyn jne. Kieli on nyt ikätasoista, samoin vuorovaikutustaidot ja leikkitaidot. Rutiinit ja ennakointi auttaa, RUNSAS liikunta (niitä taipumuksia kannattaa tukea), kuvakortit, painopeitot ja -lelut, toimintaterapia, selkeät yksiselitteiset rajat jne. Tulee helpottamaan ihan varmasti! Motorisesti leppoisaksi ja rauhalliseksi lasta ette koskaan tule saamaan, tietty perusvire tulee olemaan aina. Mutta siihen rinnalle kun pyrkii kehittämään niitä tasapainottavia piirteitä ja antamaan lapselle keinoja selviytyä omissa nahoissaan, niin hyvää tulee.
Ja sitä ADHD:ta on muuten tässä vaiheessa kenenkään turha huudella. Noin pienelle on aivan liian varhaista heitellä tuollaisia diagnooseja. Ja tod.näk. kyse on kuitenkin jostain muusta.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 19:28"]ADHD [/quote] Miksi huutelette adhd:ta? Se ilmenee tytöillä hyvin harvoin tuollaisena käytöksenä.
[/quote]
Väärin. Minulla juuri tällainen ADHD-tyttö täällä kotona. Hän on nyt 13 vuotias ja edelleen ikiliikkuja ja duracellpupu. Diagnoosin saaminen toki kesti, vaikka oli jo selvää siitä kun hän oppi kävelemään, niin hän juoksi.
MInulla on poika, joka korvasi laadun vauhdilla. Hän ei ollut todellakaan noin levoton kuin ap kuvailee, mutta kuitenkin aina menossa tukka putkella. Alkoi puhua normaalisti 1-vuotiaana ensimmäisiä sanoja, mutta 2-3-vuotiaana sanoja alkoi jo unohtuakin.
6-vuotiaana sai lievän kehitysvammadiagnoosin, johon liittyy autistisia piirteitä ja dysfasiaa.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 21:01"]SI-häiriö meilläkin todettiin. Pääosassa motorinen levottomuus. Mutta motorisesti aivan käsittämättömän lahjakas lapsi. Oikeastaan samanlainen, kuin teillä. :) Itsellä ei ole lapsista paljon kokemusta, joten ei tiedetty oliko meno vielä "normaalin" puitteissa vai ei. Päiväkodista sitten alkoivat auttaa asiaa (tutkimuksia ym.) eteenpäin. Nyt lapsi on neljä ja puoli, ja keskittyminen on paaaaaaaaaaaljon parempaa (kuvaamasi mukaista se oli silloin kaksivuotiaana). Jaksaa siis keskittyä leikkeihin, askareisiin, askarteluun, piirtelyyn jne. Kieli on nyt ikätasoista, samoin vuorovaikutustaidot ja leikkitaidot. Rutiinit ja ennakointi auttaa, RUNSAS liikunta (niitä taipumuksia kannattaa tukea), kuvakortit, painopeitot ja -lelut, toimintaterapia, selkeät yksiselitteiset rajat jne. Tulee helpottamaan ihan varmasti! Motorisesti leppoisaksi ja rauhalliseksi lasta ette koskaan tule saamaan, tietty perusvire tulee olemaan aina. Mutta siihen rinnalle kun pyrkii kehittämään niitä tasapainottavia piirteitä ja antamaan lapselle keinoja selviytyä omissa nahoissaan, niin hyvää tulee.
Ja sitä ADHD:ta on muuten tässä vaiheessa kenenkään turha huudella. Noin pienelle on aivan liian varhaista heitellä tuollaisia diagnooseja. Ja tod.näk. kyse on kuitenkin jostain muusta.
[/quote]
Kiitos. Jotenkin huojentavaa lukea tätä. Että vaikka kyseessä olisikin jokin neurologinen häiriö, voi kaikki silti mennä hyvin. Mitenhän tätä saisi neuvolassa jotenkin tutkittua. Lapsi siis vielä kotihoidossa. Ap
Ei minusta kuulosta yhtään oudolta 2 vuotiaalta, tuollaisia ne just on. :)
Alue: Aihe vapaa
Meillä on ikiliikkujapojat, nyt jo koululaisia. Molemmilla todettu adhd ja asperger 4-5 vuoden ikäisinä. Ovat motorisesti tosi taitavia, nuorempi varsinkin. Ovat myös älykkäitä, mutta eivät jaksa keskittyä ponnistelemaan :/ Lääkitystä on harkittu.
Mutta muistaakseni olivat pienempinä motorisesti rauhallisempia, tämä levottomuus on tullut vasta juurikin tuossa 4-5 vuotiaana. Mutta kumpikaan ei jaksanut keskittyä yhtään mihinkään 2-vuotiaana, paitsi omiin "autistisiin" puuhiinsa (esim. lelujen järjestely).
2-vuotiaasta ei vielä voi sanoa, onko jotain neurologista häikkää vai onko normaalin rajoissa. Kannattaa kuitenkin olla herkkänä ja viipymättä hakea apua, jos siltä tuntuu. Monista apuvälineistä on hyötyä, vaikkei mitään neurologisia erityispiirteitä olisikaan. Teidän tapauksessa voisi kokeilla painopeittoa ja -liiviä ja ilmatäytteistä istuintyynyä, kuten joku jo ehdottikin. Ne voisivat auttaa lasta rauhoittumaan.