Kumpi teillä sanoi ensin rakastavansa?
Olen seurustellut miesystäväni kanssa reilut 6kk. Mä alan tajuta olevani rakastunut mieheen ja uskon, että tunne on molemminpuolista, sillä mies osoittaa teoilla välittävänsä. Yleisellä tasolla on puhuttu rakastamisesta, siis lähinnä siitä, että mitä se oikein on ja asiaa on sivuttu "henkilökohtaisemminkin". Kumpikaan ei ole vielä sanonut rakastavansa.
Mä olen sanonut monta kertaa tykkääväni miehestä ja olevani ihastunut ja mies on vastannut samoin. Oma-aloitteisesti hän ei ole tällaista sanonut. Nyt mulla on ollut jo parin viikon ajan pakottava tarve sanoa, että rakastan, mutta en uskalla! Mitä mä teen??
Ja ollaan molemmat jo 35+, joten ärsyttää itseänikin tällainen teiniangsti :D
Kommentit (16)
Meillä sanoi mies ensin. Sano vain, ei siitä kauheaa tuhoakaan voi tulla.
Minä jättäisin sen sanomisen miehelle ap: n tilanteessa, koska ap on tähän asti ollut aloitteellinen tykkäämispuheissa. Se olisi miehelle oiva tilaisuus olla miehekäs eikä taas perässä vedettävä lammas "niin minäkin sinua" -sanoineen.
Minä sanoin, mies vastasi "samoin". Sen jälkeen kumpikaan ei ole sitä sanonut. Mies ei siis ikinä oma-aloitteisesti. Yhdessä 20 vuotta.
Mä sanoin ensin. Voi sitä miehen ilmettä, hymyili seuraavat kaksi viikkoa. Rohkeasti vain!
Mä sanoin ensin. Se oli jo joskus 3vk siitä kun alettiin seurustelemaan ja näin jälkikäteen ajateltuna olihan se aika aikasin. Mies sanoi silloin että niin hänkin rakastaa mua ja sen jälkeen ollaan sanottu toisillemme noi sanat joka päivä.
Mies sanoi ensin ja menin aivan shokkiin kun en yhtään osannut odottaa olin seuraavat 3 tuntia hiljaa kunnes vastasin että mäkin rakastan sua.... nyt kuus vuotta myöhemmin vieläkin nauretaan mun reaktiolle... :D
Mies sanoi ensin. Mielestäni hiukan liian nopeasti, mutta naimisissa olemme vieläkin, yli 20 vuoden jälkeen...
Mies sanoi ensin. Oltiin seurusteltu varmaan joku puolisen vuotta. Tuntui kivalta :)
Mies sanoi ensin, tosin ei tiennyt että kuulen.
Mies sanoi ensin, ja sekös ärsytti. Hän ei edes tuntenut minua kunnolla, olisin voinut olla vaikka mikä hullu. Mitäs sitten, minä voin rakastaa hulluakin, sanoi mies.
Muutenkin mies on paljon romanttisempi kuin minä, jolla on jalat maassa. En aina jaksa sen lirkuttelua ja ihailua. :(
Naimisissa 6 vuotta, rakastan kyllä häntä, ihan paras mies, mutta liian palvova.
Me odotettiin varmaan 1,5v ennen kun noita sanoja vannottiin. Oltiin teinejä ja haluttiin olla 100% varmoja. Tottakai sen tunsi jo paaaljon aikasemmin ja aisti sen myös toisen käytöksestä ja sanoista.
Ja mies sanoi ensin, olin sanonut että mä en tule sitä ekana sanomaan koska en halunnut tilanteeseen missä toinen ei osaa vastata samoin, siksi siihen varmaan niin kauan menikin ;)
Huoh, kai sitä on vain uskallettava. Jos mies säikähtää niin ei voi mitään. Ja jos toteaa, että ei tunne mua kohtaan samoin niin kaipa se on parempi saada selville nyt... Ap
up, sama ongelma täälläkin! ollaan oltu yhdessä jo reilu vuosi eikä kumpikaan ole saanut sanottua mitään rakastamisesta. mä ajattelin nyt avata pelin, mutta jännittää :-)