Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisesta suhteesta eronneet
14.07.2015 |
Mikä teillä sai aikaan eropäätöksen? Tuliko ero heti ensimmäisestä väkivallan teosta vai siedittekö ja toivoitteko muutosta? Entä tuntemukset sen jälkeen?
Itse erosin väkivaltaisesta suhteesta. Ero ei ollut helppo, sillä rakkautta riitti. Valitsin kuitenkin itsekunnioituksen ja lähdin. Helppoa se ei ole ollut ja olen jopa syyttänyt itseäni erosta. Järki toki sanoo, että tein oikein.
Kommentit (8)
Lähdin siinä vaiheessa kun tajusin että mies ei tule. Ikinä muuttumaan. Ero oli vaikea, jostain järjettömästä syystä syytin itseäni ja ikävöin kovasti. Piti ensimmäinen puoli vuotta vaan luottaa järkeen eikä tunteeseen ja pakottautua pysymään erossa. Tunteet seurasivat sitten perässä kun sika antoi perspektiiviä tapahtuneeseen. Nyt olen tosi helpottunut että ymmärsin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on joutunut nyt kerran putkaan oltuaan väkivaltainen. Kertoja on muitakin mutta ei näin pahoja.
Odotan edelleen sitä voimaa lähteä. Tuntuu niin pahalta koska rakastan sitä ihmistä joka ei käytä alkoholia ja on vain lähellä..
Mies raiskasi minut ja vähätteli tekoa sen jälkeen asenteella ollaan ennenkin seksiä harrastettu. Teko ja asenne olisi se mikä sai minut lähtemään. Olimme pitkään yhdessä, eikä ollut helppoa miettiä, oliko teko riittävä eron syylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksikymmentä vuotta minä odotin ja uskoin, että tilanne muuttuu ja minä opin olemaan kiltisti..etten ärsytä miestäni. Lopulta se tappaminen oli joka päiväistä ja tilanne meni hullummaksi koko ajan.
Sitten exä jäi kiinni lääkkeittenväärinkäytöstä ja joutui vierotukseen, sillä välin vein eropaperit.. Ja se oli elämäni paras päätös. Asia mitä kadun,etten tehnyt sitä jo paljon aikaisemmin..noin ehkä kymmenen vuotta aikasemmin. Siinä meni elämää ihan hukkaan..
Eikä helpota vieläkään. Exä paahtaa tapaamisten kanssa ja jos sanon ei, alkaa uhkailu ja mollaaminen minun huonoudesta äitinä..
Vaan enää ei lyö..eikä lyö kukaan muukaan.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 13:24"]Kaksikymmentä vuotta minä odotin ja uskoin, että tilanne muuttuu ja minä opin olemaan kiltisti..etten ärsytä miestäni. Lopulta se tappaminen oli joka päiväistä ja tilanne meni hullummaksi koko ajan.
Sitten exä jäi kiinni lääkkeittenväärinkäytöstä ja joutui vierotukseen, sillä välin vein eropaperit.. Ja se oli elämäni paras päätös. Asia mitä kadun,etten tehnyt sitä jo paljon aikaisemmin..noin ehkä kymmenen vuotta aikasemmin. Siinä meni elämää ihan hukkaan..
Eikä helpota vieläkään. Exä paahtaa tapaamisten kanssa ja jos sanon ei, alkaa uhkailu ja mollaaminen minun huonoudesta äitinä..
Vaan enää ei lyö..eikä lyö kukaan muukaan.
[/quote]
Tarkoitatko tappamisella siis jatkuvaa uhkailua? Meilläkin sitä ja samalla myös sanoo että tapa ittesi niin päästään sustakin..
5
En halua pelätä omassa kodissani. Siksi. Enkä voi antaa saman käden hyväillä, joka myös lyö.