Lue keskustelun säännöt.
Ystävieni aviomiehet eivät puhu mulle
06.07.2015 |
Minulla on erikoislaatuinen(?) ongelma. Useamman kerran käy niin, että kun menen jonkun ystäväni luona käymään, heidän aviomiehensä eivät pahimmillaan edes tervehdi vaan vetäytyvät toiseen huoneeseen. Kysymyksessä on usein vaan pikavisiitti, josta jatkamme ystäväni kanssa esim. jumpalle. Ja tämä ei tunnu helpottavan edes ajan kanssa; aviomiehet tai miesystävät pysyvät mykkinä.
Selvyydeksi, en ole kiinnostunut heidän miehistään ylipäätään siinä mielessä, enkä edes harrasta varattujen miesten pokaamista (en edes yhden illan juttujakaan). Olen ihan normaalilla järjellä varustettu tavisnainen, en päällekäyvä tai töykeä.
Enkä edes tarkoita mitään sielunelämää hipovia syväkeskusteluja vaan ihan rehdin tervehdyksen kun sanon että moro kun astun taloon, ei muuta. Siis ihan normaaleja käytöstapoja, enkä odota että mies edes kyselisi kuulumisikaan. Sama juttu on usein isommassa porukassa; miehet eivät puhu mulle mitään, mutta naiset juttelevat kanssani niitä näitä. Onneksi ei kaikki ystävieni puolisot ole tällaisia, mutta turhan moni.
Onko tämä joku sosiaalinen koodi, jota en ole tajunnut vai onko miesten egolle niin iso haaste tervehtiä taviksen näköistä naista? Joskus uskalsin jopa kysyä asiaa eräältä ystävältäni, mutta hän vaan totesi jotain epämääräistä mies-vaan-on-tollanen. Ystävieni kanssa viihdyn mainiosti, mutta joskus rassaa yhteiset illanvietot. Kun en oikein tiedä miten tällaisen kanssa pitäisi toimia.
Onko kellään tällaisia ongelmia? Ymmärtäisin jos olisin huonokäytöksinen tai ystävät kokisivat minut uhkana, mutta kun ei.
Tai sitten olen liian ruma ja miestä pelottaa sanoa mitään. X)
Kommentit (12)
Joo mulla sama ongelma!! Tosin ennole kovin taviksen näköinen. Mut oon ajatellut et se on joku suomalaisten miesten käytösmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta. Klassisia suomalaisia jöröjä tuppisuita näemmä
Ihan normaalia Suomessa valitettavasti.
Nojoo, tervehdin usein itse ensin, kun kuuluu jo tapoihinkin. Eikä toisen nyt tartte mistään autotallista lähteä tervehtimään. Karuimmillaan se on sitä, että ystävä on pyytänyt minut hetkeksi istumaan (laittaakseen lapselle jotain) ja siinä istuessa mies saattaa siirtyä samasta huoneesta mitään sanomatta muualle.
Asiaa voi vältellä odottamalla ulkona hetken, mutta yhteiset illanvietot ovat vaivaannuttavia, kun mies ei tervehdi koko iltana tai puhu mulle mitään vaikka olisi tyyliin samassa huoneessa (ei autotallissa tai edes pelaamassa koneella).
Tapaisin mielelläni näitä tiettyjä ystäviä muualla, mutta lapsiperheen äidit tapaavat usein kamujaan helpoiten kotona. Ei tämä ole mikään maatakaatava ongelma; mietin vaan onko tapa kovin yleinen.
[quote author="Vierailija" time="06.07.2015 klo 12:02"]
Nojoo, tervehdin usein itse ensin, kun kuuluu jo tapoihinkin. Eikä toisen nyt tartte mistään autotallista lähteä tervehtimään. Karuimmillaan se on sitä, että ystävä on pyytänyt minut hetkeksi istumaan (laittaakseen lapselle jotain) ja siinä istuessa mies saattaa siirtyä samasta huoneesta mitään sanomatta muualle.
Asiaa voi vältellä odottamalla ulkona hetken, mutta yhteiset illanvietot ovat vaivaannuttavia, kun mies ei tervehdi koko iltana tai puhu mulle mitään vaikka olisi tyyliin samassa huoneessa (ei autotallissa tai edes pelaamassa koneella).
Tapaisin mielelläni näitä tiettyjä ystäviä muualla, mutta lapsiperheen äidit tapaavat usein kamujaan helpoiten kotona. Ei tämä ole mikään maatakaatava ongelma; mietin vaan onko tapa kovin yleinen.
[/quote]
Ihminen on kyllä sukupuolesta riippumatta melko juntti, jos ei vastaa tervehdykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkoseurustelut kannattaa yleensäkin jättää minimiin. Voisi ihan sopia, että vaikka kotona joutuukin tapaamaan, niin kumppani saa mennä siksi aikaa "pellolle" eli harrastamaan tai omien kavereidensa kanssa. Ei sitä pysty kuitenkaan samalla lailla puhelemaan kuin kahden kesken, joten se vain väsyttää kaikkia osapuolia eli menee hukkaan.
En minäkään kiirehdin tervehtimään minulle tutemattomia vaimon kavereita. En tunne heitä, eikä kiinnosta tutstua. Tervehdin kyllä jos menen avapaan oven tai muuten satun kasvokkain. Toki vaimolla on sellaisiakin kavereita, jotka tunnen ja joiden kanssa juttelen ja kyselen kuulumisia.
t.mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole paljolti siitä kiinni että miten itse käyttäytyy. Jos olet vieraassa paikassa, et tervehdi ja välttelet jopa katsekontaksia ja olet kuin et huomasikaan, niin isäntä väistää ja antaa sinun olla rauhassa.
Kyllä nämä suomipoikien huonot käytöstavat ovat tuttuja jopa työpaikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kasvokkain kohdataan niin on kohteliasta tervehtiä. Jopa mun jörö huikkaa olkkarista moin jos kaveri odottaa vaikka eteisessä minua mukaansa, mutta ei sitä kiinnosta osallistua keskusteluun sen enempää. Ihan ymmärrettävää, en minäkään änkää autotalliin kuuntelemaan miehen ja kaveriensa juttuja.
Tuttua. Juuri samoin kuin ap,riittää ku morjestaa.oma ukko (ja lapsetkin)tervehtii jos heitä tervehditään.
yks harrastuspiirin vetäjä ihmetyttää kans.on ihan ok jutella siitä lasten harrastuksesta mut aina on olo et se haluais olla jossain muualla.on alkanut laittaa viestit myös miehelleni toovoen varmaan et mies hoitais ne asiat ja mä jäisin pois.ärsyttää se ignooraaminen kun mä kuitenkin huolehdin aika pitkälle lapsiin liittyvät asiat.
Tervehditkö itse?