Jos jää opiskelemaan kotikaupunkiinsa
niin tuntuuko se ikävaihe kovinkaan isolta elämänmuutokselta, kun lukio loppuu ja muuttaa omilleen jne.?
Kommentit (6)
Ei varmaan niin isolta elämänmuutokselta kuin sellaisella joka joutuu muuttamaan kauempaa. Ja kaikkihan eivät heti edes muuta kotoa pois jos opiskelee kotikaupungissa.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 22:40"]Riippuu varmaan esim siitä meneekö kotikylän amikseen vai ison kaupungin yliopistoon. Minä ainakaan Turusta muuttanut pois, kun kerran täältä sain opiskelupaikan!
[/quote]
Sama mutta kaupunkina Helsinki. Porukat asuu Vantaan rajalla tyyliin maalla, itse muutin lukion jälkeen Vallilaan. Samaa kaupunkia silti.
Ei välttämättä sillä hetkellä vaan vasta vuosia myöhemmin. :)
Jos läheiset välit vanhempiin7perheeseen, niin yksin muuttaminen saattaa tuntua yksinäiseltä, kun ei kuulukaan enää niitä tuttuja ääniä, vaan naapurin Pentin kännistä ölinää ja teinien bileravaamista pitkin yötä rappukäytävässä
Jäin opiskelemaan omaan kotikaupunkini yliopistoon lukion jälkeen. Halusin muuttaa heti yliopiston alkaessa omaan kotiin, että tuntisin olevani yhtä kypsä kuin muutkin. Välillä on tuntunut, että olen jopa itsenäisemmässä vaiheessa kuin monet ystäväni, jotka muuttivat muista kaupungeista, sillä varsinkin ensimmäisinä opiskeluvuosina he kävivät kotonaan joka toinen viikonloppu ja kaikilla lomilla. Itse en näe vanhempiani niin usein, vaikka läheisiä olemmekin. Meillä tietysti vaikuttaa se, että voimme tavata aina halutessamme, joten ei tarvitse tavata "varastoon".
Vielä viimeisinäkin opiskeluvuosina muualta muuttaneet saattavat mennä koko kesäksi töihin kotikaupunkiinsa ja asua vanhemmillaan, mikä on kyllä ihan viisasta yliopistokaupunkien huonon työllistävyyden takia. Itse en voisi kuvitella viettäväni montaa kuukautta vanhempieni luona, vaikka heidän kotinsa onkin oma lapsuudenkotini.
Riippuu varmaan esim siitä meneekö kotikylän amikseen vai ison kaupungin yliopistoon. Minä ainakaan Turusta muuttanut pois, kun kerran täältä sain opiskelupaikan!