Olen tavannut ihanan naisen, mutta hänen
tapansa huolestua lähes jokaisesta kehonsa kolotuksesta tai luomesta tms. on jotenkin outoa. Hänellä on myös lapsia ja jos pienin vaikka jotenkin kolhaise itseään on hän heti huolissaan. Hänellä on ollut vaikeaa ex-miehensä kanssa ja rankkaa pitkään. Koitan aina vakuutella ettei ole vakavaa tms hänen huolensa mutta ihmetyttää kun muuten tosi fiksu nainen näissä asioissa menee melkein lapsen tasolle. Meneekö tällainen ohi jos olen hänelle turvallinen ym?
Kommentit (54)
No vastatkaa jotain peukuttamisen lisäksi.
Odotatko tasokkaampiakin vastauksia palstalta?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 18:27"]
Odotatko tasokkaampiakin vastauksia palstalta?
[/quote]
No kait täällä on joku fiksu nainen joka osaisi vastata?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 18:30"]
Puhu hänelle
T. Fiksu nainen
[/quote]
No olenhan mä puhunut. Mutta aina tulee uusi huolenaihe.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 18:22"]
Onko ammattisi sellainen, että hän sen vuoksi valittaa sinulle asioistaan?
[/quote]
Ei.
Miten hän konkreettisesti toimii näiden vaivojen ja oireiden ilmaantuessa, jääkö huolestuminen vain puhumisen asteelle vai onkö hän välittömästi hakemassa lisätietoa netistä, tekemässä diagnoosia ja tilaamassa lääkäriaikaa?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:18"]
Miten hän konkreettisesti toimii näiden vaivojen ja oireiden ilmaantuessa, jääkö huolestuminen vain puhumisen asteelle vai onkö hän välittömästi hakemassa lisätietoa netistä, tekemässä diagnoosia ja tilaamassa lääkäriaikaa?
[/quote]
Tutkii netistä, huolestuu enemmän ja tilaa ajan lääkärille.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:18"]
Miten hän konkreettisesti toimii näiden vaivojen ja oireiden ilmaantuessa, jääkö huolestuminen vain puhumisen asteelle vai onkö hän välittömästi hakemassa lisätietoa netistä, tekemässä diagnoosia ja tilaamassa lääkäriaikaa?
[/quote]
Tutkii netistä, huolestuu enemmän ja tilaa ajan lääkärille.
[/quote]
Tosin siis puhuu mulle asiasta tai huolesta myös, saan kyllä toisinaan vakuuteltua, ettei tuon asian kanssa kannata lääkärille mennä.
Juokse. Lujaa. Tiedän tommoisen henkisesti sairaan tapauksen, miehet vaihtuukin tästä syystä kuin sukat.
Ei ole normaalia jatkuvasti miettiä, olisiko jotain sairautta, jos ihmisellä ei ole vakavia oireita. Et tule jaksamaan tuollaista. Outoa, että ihmisellä, jolla on lapsia, on aikaa pohtia noin paljon vaivojaan. Suosittelen unohtamaan naisen. Yhteiselämästä ei varmasti tule kovin nautittavaa, jos naisella aina jotain paikkaa kolottaa.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:24"]
Juokse. Lujaa. Tiedän tommoisen henkisesti sairaan tapauksen, miehet vaihtuukin tästä syystä kuin sukat.
[/quote]
En aio juosta, vaan haluan auttaa hänet pois noista huolista. Eikä hän ole henkisesti sairas! Et varmaan ole tavannut edes henkisesti sairasta, jos tollanen sun mielestä riittää diagnoosiksi siihen. Ja lopuksi, tällä kys. naisella ei ole miehet vaihdelleet.
On ahdistunut. Ehkä arki on liian stressaavaa? Elämässä tapahtunut jotain traumaattista?
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:24"]
Ei ole normaalia jatkuvasti miettiä, olisiko jotain sairautta, jos ihmisellä ei ole vakavia oireita. Et tule jaksamaan tuollaista. Outoa, että ihmisellä, jolla on lapsia, on aikaa pohtia noin paljon vaivojaan. Suosittelen unohtamaan naisen. Yhteiselämästä ei varmasti tule kovin nautittavaa, jos naisella aina jotain paikkaa kolottaa.
[/quote]
Vastasin jo tossa yllä, mutta vastaan vielä niinkuin jo aloituksessani oli, että pääseekö tosta vaivasta eroon, jos olen hänelle turvallinen, eli hän pääsisi pois tollasesta ajattelutavasta. Tuskin kukaan noilla huolilla on syntymästään asti ollut. Jokinhan ne on aiheuttanut.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:35"]
On ahdistunut. Ehkä arki on liian stressaavaa? Elämässä tapahtunut jotain traumaattista?
[/quote]
On tapahtunut kyllä. Sitähän mä juuri, että miten parhaiten auttaisin häntä. Kertoo kuitenkin pahimman stressin ja ahdistuksen helpottaneen kun erosi. Emme siis ole mikään pitkänlinjan pari.
Lieköhän käyttäytyminen lapsuudenkodista opittua.
Jotkut ihmiset vain on herkempiä huolestumaan. Minä olen juuri sellainen. Joku ehkä sanoisi luulotautiseksi. Mutta en minä henkisesti sairas ole. Silloin tällöin tulee sellaisia jaksoja elämässä kun on tällaista. En ole vielä osannut selvittää mikä sen laukaisee.
Ehkä samanlainen persoona kuin minä. Näitä on jotain <5% ihmisistä. Huomaan kaiken joka muuttuu tai ei ole ihan kohdallaan - perfektionismi + introspektiivisuus.
Auttaa jos on jotain mikä pitää mielen muualla. Esm. riittävästi ulkoilua (vaikkapa 3x 20 min kävelyä ulkona, mielellään luonnossa eikä betoniviidakossa) sekä joku vaativa harrastus.
Ehdotan että tekee tämän:
http://kunkoululoppuu.fi/duunikone/
ja katsoo löytyisikö kiinnostusta alkaa opiskelemaan joita tuon ehdottamista ammateista. Tai vielä parempi jos löytää jotain sellaista missä voi olla paljon ulkona (tuon ehdottamissa jutuissa ei tuo oikein toteudu) koska se ainakin itsellä auttaa.
Onko ammattisi sellainen, että hän sen vuoksi valittaa sinulle asioistaan?