Lue keskustelun säännöt.
Olen tavannut ihanan naisen, mutta hänen
07.06.2015 |
tapansa huolestua lähes jokaisesta kehonsa kolotuksesta tai luomesta tms. on jotenkin outoa. Hänellä on myös lapsia ja jos pienin vaikka jotenkin kolhaise itseään on hän heti huolissaan. Hänellä on ollut vaikeaa ex-miehensä kanssa ja rankkaa pitkään. Koitan aina vakuutella ettei ole vakavaa tms hänen huolensa mutta ihmetyttää kun muuten tosi fiksu nainen näissä asioissa menee melkein lapsen tasolle. Meneekö tällainen ohi jos olen hänelle turvallinen ym?
Kommentit (54)
Voi olla myös että ei ole löytänyt henkilöä jolle kertoa traumoista, jos näin voi olla paikallaan joku psykoterapia/psykiatri tai vaikka se joku koppi missä kirkossa voi käydä kertomassa huolistaan/synneistään (rippi). En kyllä tiedä onko tuota suomessa. (Vähän kyllä tuo kristillinen "synninpäästö" tuntuu sellaiselta tempulta jolla kyseenalaisia asioita tehneet voivat keventää oloaan - kenties kun eivät halunneet ilmiantaa pomoa tms joka antoi tehtäväksi vakoilla naapuria tms)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoinen voi kanssa helpottaa että opettelee soittamista (aika kova haaste jos on jo yli 30v muttei mahdoton, aloitin itse tuossa iässä). Netissä on semmoinen palvelu jossa on muita soittajia ja voi valita koska haluaa että ne kuulee oman soiton, niin ei tarvii päästää läpi jos ei vielä ihan osaa, mutta voi kuitenkin reagoida heihin ja tsättää. En nyt halua mainita sitä tässä kun ei sinne mitään keskiverto kitaranrääkkääjiä kaivata (99% soittajista).
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:39"]
Jotkut ihmiset vain on herkempiä huolestumaan. Minä olen juuri sellainen. Joku ehkä sanoisi luulotautiseksi. Mutta en minä henkisesti sairas ole. Silloin tällöin tulee sellaisia jaksoja elämässä kun on tällaista. En ole vielä osannut selvittää mikä sen laukaisee.
[/quote]
Miten sun puolisosi siihen suhtautuu? Miten hän saa sut rentoutumaan?
[/quote]
Aika usein pidän huolet ihan vain omana tietonani tai vaivaan sitten äitiäni tai siskoani niillä. Koska huomasin ettei mies oikein osaa auttaa niissä asioissa. Mutta noin yleisesti ihan vaan että saan kertoa huoleni ja miehen läsnäolo rauhoittaa vaikka se ei mitenkään sen kummemin ottais kantaa asiaa. Pahinta on yksin oleminen kun rupeaa vatvoamaan asioita.
Googlettamista kannattaa välttää.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:54"]Semmoinen voi kanssa helpottaa että opettelee soittamista (aika kova haaste jos on jo yli 30v muttei mahdoton, aloitin itse tuossa iässä). Netissä on semmoinen palvelu jossa on muita soittajia ja voi valita koska haluaa että ne kuulee oman soiton, niin ei tarvii päästää läpi jos ei vielä ihan osaa, mutta voi kuitenkin reagoida heihin ja tsättää. En nyt halua mainita sitä tässä kun ei sinne mitään keskiverto kitaranrääkkääjiä kaivata (99% soittajista).
[/quote]
Wtf?
Onko jo iäkkäämpi nainen? Jos pienii lapsii, ni en yhtää ihmettel jos huolestuu jos jotai sattuu. Mä ainaki pelästyn aina ku jotai tapahtuu mun lapsil, en mistää luomist huolestu. Mut onkoha tapahtunu jotai vakavampaa hänel/ häne sukulaisel et on siks huolissaa vai onko liikaa lukenu jotai lääkärikirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän erityisen herkkä ihminen ja /tai ylihuolehtija? Sillon saattaa herkästi mennä asiat 'vähän ylikin',vaikka muuten kiltti ja suloinen ihminen.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 20:56"]
Onko hän erityisen herkkä ihminen ja /tai ylihuolehtija? Sillon saattaa herkästi mennä asiat 'vähän ylikin',vaikka muuten kiltti ja suloinen ihminen.
[/quote]
Molempia noista on. Nainen kyllä itsekin tiedostaa huoliensa "aiheettomuuden", mutta silti toimii miten toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:56"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 20:56"]
Onko hän erityisen herkkä ihminen ja /tai ylihuolehtija? Sillon saattaa herkästi mennä asiat 'vähän ylikin',vaikka muuten kiltti ja suloinen ihminen.
[/quote]
Molempia noista on. Nainen kyllä itsekin tiedostaa huoliensa "aiheettomuuden", mutta silti toimii miten toimii.
[/quote]Tuo voi olla aika ahdistavaakin, koska siitä ei voi muuttua, sillä luonteelle ei voi mitään. Asian kanssa oppii kyllä elämään ja kun sen itse tiedostaa sekä hyväksyy
niin sillä pärjää.
Pakko-oireisuuteen kuuluu ylimitoitettu huolehtiminen. Varsinkin jos itsekin tiedostaa huoliensa aiheettomuuden mutta jatkaa silti pakonomaisesi huolehtimista, kyse voi olla pakkoajatuksista. Jos huolehtiminen alkaa hallita elämää liiaksi, kannattaa hakeutua psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:24"]
Ei ole normaalia jatkuvasti miettiä, olisiko jotain sairautta, jos ihmisellä ei ole vakavia oireita. Et tule jaksamaan tuollaista. Outoa, että ihmisellä, jolla on lapsia, on aikaa pohtia noin paljon vaivojaan. Suosittelen unohtamaan naisen. Yhteiselämästä ei varmasti tule kovin nautittavaa, jos naisella aina jotain paikkaa kolottaa.
[/quote]
Vastasin jo tossa yllä, mutta vastaan vielä niinkuin jo aloituksessani oli, että pääseekö tosta vaivasta eroon, jos olen hänelle turvallinen, eli hän pääsisi pois tollasesta ajattelutavasta. Tuskin kukaan noilla huolilla on syntymästään asti ollut. Jokinhan ne on aiheuttanut.
[/quote]
No jos stressitaso laskee ja onnistuu jollain tavalla rentoutumaan niin ehkä voi helpottaa. Suhtaudun positiivisesti onnistumismahdollisuuksiisi. Voit saada omalla esimerkilläsi ehkä sen ottamaan asiat vähän kevyemmin ja rennommin.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:24"]
Ei ole normaalia jatkuvasti miettiä, olisiko jotain sairautta, jos ihmisellä ei ole vakavia oireita. Et tule jaksamaan tuollaista. Outoa, että ihmisellä, jolla on lapsia, on aikaa pohtia noin paljon vaivojaan. Suosittelen unohtamaan naisen. Yhteiselämästä ei varmasti tule kovin nautittavaa, jos naisella aina jotain paikkaa kolottaa.
[/quote]
Vastasin jo tossa yllä, mutta vastaan vielä niinkuin jo aloituksessani oli, että pääseekö tosta vaivasta eroon, jos olen hänelle turvallinen, eli hän pääsisi pois tollasesta ajattelutavasta. Tuskin kukaan noilla huolilla on syntymästään asti ollut. Jokinhan ne on aiheuttanut.
[/quote]
No jos stressitaso laskee ja onnistuu jollain tavalla rentoutumaan niin ehkä voi helpottaa. Suhtaudun positiivisesti onnistumismahdollisuuksiisi. Voit saada omalla esimerkilläsi ehkä sen ottamaan asiat vähän kevyemmin ja rennommin.
[/quote]
Toivotaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ylihuolehtiminen vain kuuluu hänen luonteeseen? Neuvoisin hyväksymään hänet sellaisena kuin on eikä tehdä siitä suurta ongelmaa. Kaikilla on huonot puolensa
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:30"]
Ehkä ylihuolehtiminen vain kuuluu hänen luonteeseen? Neuvoisin hyväksymään hänet sellaisena kuin on eikä tehdä siitä suurta ongelmaa. Kaikilla on huonot puolensa
[/quote]
Tottakai hyväksyn, mutta siis sen vuoksi haluan helpottaa hänen oloaan, kun itsekin kärsii tuosta vaivasta ja tosiaan ymmärtää kyllä, että osa huolista on turhia, mutta ei voi sille mitään, että reagoi lähes paniikilla ja menee lääkäriin kuullakseen saman, jonka mä jo ennen lääkärikäyntiä kerroin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:35"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:24"]
Ei ole normaalia jatkuvasti miettiä, olisiko jotain sairautta, jos ihmisellä ei ole vakavia oireita. Et tule jaksamaan tuollaista. Outoa, että ihmisellä, jolla on lapsia, on aikaa pohtia noin paljon vaivojaan. Suosittelen unohtamaan naisen. Yhteiselämästä ei varmasti tule kovin nautittavaa, jos naisella aina jotain paikkaa kolottaa.
[/quote]
Vastasin jo tossa yllä, mutta vastaan vielä niinkuin jo aloituksessani oli, että pääseekö tosta vaivasta eroon, jos olen hänelle turvallinen, eli hän pääsisi pois tollasesta ajattelutavasta. Tuskin kukaan noilla huolilla on syntymästään asti ollut. Jokinhan ne on aiheuttanut.
[/quote]
No ahdistusta se varmaan on...ja todennäköisesti loppuu ajan mittaan. Ole lähellä ja ymmärrä.
Mulle tulee mieleen että jos on paljon huolen aiheita joihin ei voi vaikuttaa, niin voi itse asiassa olla helpottavaa olla välillä huolissaan jostain mihin voi ihan konkreettisesti vaikuttaa.
Osalle ihmisistä nyt vaan on tarve sairastaa kaikken aikaa ja kaikkea. Tuo luulosairaus on sitten se ainoa sairaus, mikä näillä on ja siitä ei voi parantua.
Joten juokse sanon minäkin, ellet sitten halua elää noiden mielikuvitussairauksien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 22:48"]
Osalle ihmisistä nyt vaan on tarve sairastaa kaikken aikaa ja kaikkea. Tuo luulosairaus on sitten se ainoa sairaus, mikä näillä on ja siitä ei voi parantua.
Joten juokse sanon minäkin, ellet sitten halua elää noiden mielikuvitussairauksien kanssa.
[/quote]
Eipä muuten pidä paikkaansa väitteesi.
Mikä naisen ammatti on, saattaako se vaikuttaa asiaan? (Esim. hoitoalalla itse)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:54"]
Semmoinen voi kanssa helpottaa että opettelee soittamista (aika kova haaste jos on jo yli 30v muttei mahdoton, aloitin itse tuossa iässä). Netissä on semmoinen palvelu jossa on muita soittajia ja voi valita koska haluaa että ne kuulee oman soiton, niin ei tarvii päästää läpi jos ei vielä ihan osaa, mutta voi kuitenkin reagoida heihin ja tsättää. En nyt halua mainita sitä tässä kun ei sinne mitään keskiverto kitaranrääkkääjiä kaivata (99% soittajista).
[/quote]
En nyt ihan ymmärrä, miten soittaminen estäisi luulotautisuutta. Olen itsekin soittaja ja melko luulotatinen. Samoin todella monet tuntemani muusikot. Luulen, että osa luulosairaudestani johtuu vahvasta kehotietoisuudestani, eli ihan herkkyydestä. Tunnen nopeasti jos olen väsynyt, sydän lyö poikkeavasti tai vaikka suolisto reagoi. Muissa asioissa taas kehotietoisuudesta on hyötyäkin (kuten vaikka soittaessa tai liikunnassa). Käyn myös herkästi lääkärissä, jotteivat turhat huolet kuormita. Usein käytän yksityistä, koska en halua käyttää yhteiskunnan resursseja turhaan.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 19:39"]
Jotkut ihmiset vain on herkempiä huolestumaan. Minä olen juuri sellainen. Joku ehkä sanoisi luulotautiseksi. Mutta en minä henkisesti sairas ole. Silloin tällöin tulee sellaisia jaksoja elämässä kun on tällaista. En ole vielä osannut selvittää mikä sen laukaisee.
[/quote]
Miten sun puolisosi siihen suhtautuu? Miten hän saa sut rentoutumaan?