Tarina: neuvokas Rushda ja pako Pariisiin

Rushda oli juuri täyttänyt 18v. Hän oli nuori syyrialaisnainen, joka toivoi parempaa tulevaisuutta toisessa maassa täysin vapaana mutta tunsi ettei vieläkään ollut täysin oma itsensä. Rushda oli muuttanut Suomeen jo 6 vuotiaana ja siitä lähtien hän ei enää kovinkaan hyvin muistanut vanhaa kotimaataan. Pikkuhiljaa viimeisimmätkin muistonrippeet alkoivat haaleta ja unohtua, muistoissa oli silti yhä muun muassa Rushdan isoäiti joka teki erityisen hyvää ruokaa ja perheen suuret juhlat. Luonteeltaan hän oli ujo, itsepäinen, herkkä ja rohkea. Hänen äitinsä sanoi hänelle usein ettei itsepäisyys ollut hieno piirre naisissa, sillä Allah arvosti suuresti naisia jotka olisivat nöyriä eivätkä pokkuroisi.

Rushda ei tuntenut oloaan kotoisaksi koska hän ei ollut enää varma mitä hän halusi ja hän ei ollut varma tunsiko hän itseään siksi kuka hän aidosti halusi olla. Rushdan uskonto oli päätetty jo aikoja sitten. Rushda ei edes tiennyt että kukaan voisi koskaan noin vain valita uskontoa, ei tätä hän ei tiennyt ennen kuin tutustui samassa koulussa olleeseen tyttöön joka päätti vaihtaa uskontonsa islamiin erään somalimiehen takia. Rushda ei tiennyt huvittiko vai itkettikö häntä ajatus, häntä vain kummastutti suomalaisten vapaus valita ja tehdä mitä vain. Ilman että suku tuomitsisi rankalla otteella ja jopa ikuisella välien rikkoutumisella ja rumilla sanoilla! Sen takia Rushda peitti kasvonsa huivin taakse ja kätki surunsa, aina jos hänellä oli paha mieli hän saattoi vetää huivia syvemmälle niin ettei kukaan saisi koskaan tietää hänen aidoista tunteistaan ja mielipahasta. Hänen oli liiankin helppo kätkeä ajatuksensa ja kääntyä pois. Hän ei vain voinut elää ja tehdä niin kuin muut. Hän arvosti vapautta ja piti sitä yhtenä suurimmista lahjoista ja hän oli valmis tekemään lähes mitä tahansa saavuttaakseen aidon vapauden myös itselleen. Lue koko tarina: 

http://tarinattarentarinatupa.blogspot.com/2015/06/neuvokas-rushda-ja-pako-pariisiin.html