Lue keskustelun säännöt.
Hemmetin yksinäistä, kohtalotovereita?
13.06.2015 |
Muilla tätä tunnetta?
Kun puoliso on poissa, tuntuu, kuin seinät kaatuisivat päälle, ja olo on aivan totaalisen yksinäinen. On tuttuja, tutun tuttuja ja tutun tutun tuttuja, ja on heitä, jotka ovat tulleet tuttaviksi parisuhteen kautta. Olen ollut aina aika yksinäinen, joten suhteen myötä uudet kaverisuhteet tuntuivat taivaan lahjalta. Mutta sitten kun jää kotiinsa yksin, huomaa, ettei oikeastaan ole yhtään ketään. Eikä puoliso yksin pysty eikä saakaan täyttää kaikkea kontaktin kaipuuta.
Tuntuu, että olen hyvä lisä kaikkialle ja loistavaa seuraa puolisoni rinnalla, mutta sitten kun olen yksin... kaikki katoaa, ja niin kuin olisi näkymätön ja kuollut ja turha. Ja tuo tunne salpaa välillä hengen. Etten minä kauhean pitkälle loppujen lopuksi päässyt elämässäni, kun yksinäisyys on osana aina, ja ettei pääse edes hetkeksi pakoon sitä oloa, ettei merkitse yhtään kenellekään mitään (en tiedä, kuinka tuon kuvailisi, onhan minulla puoliso ja perhe, mutta... en tiedä), eikä varsinkaan itselleen.
Hirveää pahaolofloodausta, mutta pakko tämä jonnekin on purkaa.
Kommentit (10)
Tämän tunteen kanssa et ole yksin! Olisi ihana tuntea olevansa kaikkein tärkein mutta omatkin ystäväni ovat kaikki yltiösosiaalisia ja minussa asuu kaipuu siihen että merkitsisin enemmän ja tunteelle en voi mitään. Mutta tunteet tulevat ja menevät..sinä olet hyvin tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2: tiedän, minun pitäisi olla kiitollinen, ja olenkin. Mutta toisaalta, kun ei voi asettaa kumppaniaankaan siihen asemaan, että hänen tulisi ainoana olentona täyttää koko maailmani.
Siis se tässä jotenkin niin typerää on, kun minulla on niin paljon, on hyvä suhde ja perhe, tuttavia... En tiedä, mistä tämä hemmetin irrallisuus tulee. Niin kuin olisi jokin typerännäköinen liimattava kiiltokuva jonkin muun kuvan päälle, ja sen saa hetkessä otettua pois, eikä se vaikuttaisi kokonaisuuteen mitenkään. Anteeksi, en tiedä, kuinka tätä selittää. Meinaan vain tukehtua tähän oloon.
ap
Hanki joku harrastus. Se olisi aidosti sun juttu ja siellä olis potentiaalisia ystäviä. Ensihätään netistä jutteluseuraa esim fb ryhmät loistavia.
Tämä kuvio tuntuu muutenkin toistuvan, kun normaali ihminen kyllä osaa olla itsekseenkin, vaikkei saisikaan seuraa. Mutta sitten kun jään todella tähän taloon yksin, vaikka vain yhdeksi illaksi, meinaa vain... noh, tukehtua. Hetken pyörii taloa ympäri omituisena, sitten yrittää keksiä kaikki konstit, että pääsisi pois, eikä pääse, sitten meinaa tulla paniikki siitä, kun tietää, kuinka typerää tämä on yhden illan takia. Ja sitten hävettää ja ahdistaa, jos joku tietäisi.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 20:26"]
Hanki joku harrastus. Se olisi aidosti sun juttu ja siellä olis potentiaalisia ystäviä. Ensihätään netistä jutteluseuraa esim fb ryhmät loistavia.
[/quote]
Minulla on, toisaalta hyvin epäsäännöllisen työni vuoksi on välillä vaikea päästä sinne. Noistahan ystäviä toki löytää, ja... niin...
En tiedä, tietääkö kukaan sitä tunnetta, että on tosiaan irrallinen? Tai että katsoisi kaikkea niin kuin jonkin valtavan muurin takaa, eikä aidosti pääse osallistumaan mihinkään, vaikka sinänsä on... kaikkea.
Kiitos, toivottavasti en anna sellaista kuvaa että tyrmään kaikki hyvät vastaukset ja jatkan marttyyrisäälittelyä. En vain saa puhuttua näitä tunteita auki livenä kenellekään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 20:22"]
Tämän tunteen kanssa et ole yksin! Olisi ihana tuntea olevansa kaikkein tärkein mutta omatkin ystäväni ovat kaikki yltiösosiaalisia ja minussa asuu kaipuu siihen että merkitsisin enemmän ja tunteelle en voi mitään. Mutta tunteet tulevat ja menevät..sinä olet hyvin tärkeä!
[/quote]
Kiitos... En tiedä, millä tuon kolon sisältään saisi täytettyä. Ymmärrän, että kuulostan tosi kiittämättömältä, kun minulla on lähelläni ihmisiä, mutta silti meinaan tukehtua tähän yksinäisyyden tunteeseen. Ja toisaalta, kun ihmisen pitäisi osata olla itsekseenkin ilman ahdistumista.
ap
P.S Ja jos joku muu haluaa oksentaa pahaa oloaan tänne niin be my guest.
Anteeksi, en tarkoittanut oksentaa tänne pahaa oloa tai tajunnut että kirjoitus näytti sinusta sellaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 20:40"]
Anteeksi, en tarkoittanut oksentaa tänne pahaa oloa tai tajunnut että kirjoitus näytti sinusta sellaiselta.
[/quote]
Yleinen kommentti siis oli tuo, ei suoraan sinulle vaikka lainasinkin... Anteeksi, tuli minulta vähän epäselvästi. :) Ei oikein kirjoitus tällä hetkellä luonnistu parhaalla mahdollisella tavalla. ap
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 20:18"]
No sulla sentään on puoliso, olisit kiitollinen hänestä. Meillä kaikilla muilla ei ole sitäkään...
[/quote]
Mietin vain tuosta, että onko tosiaan niin, että kun ihminen saa puolison, sisäinen yksinäisyys on pois pyyhitty? Tai että kun on puoliso, ei ongelmia enää ole?
No sulla sentään on puoliso, olisit kiitollinen hänestä. Meillä kaikilla muilla ei ole sitäkään...