Lue keskustelun säännöt.
40v ja orastava vauvakuume. Mikä mua vaivaa?!
27.05.2015 |
Tilanteeni lyhyesti:
olen 40-vuotias nainen, jolla on edellisestä avioliitosta jo melko isot lapset (16 ja 10) ja nykyisestä avioliitosta 1,5 v lapsi. Nykyisellä miehelläni ei ole muota lapsia. Joitain kuukausia sitten koimme miehen kanssa kriisin, kun hän sanoi ehkä haluavansa joskus vielä toisenkin lapsen, ja itselläni oli tunne että ei enää yhtäkään. Koska hänkään ei kokenut kuitenkaan asiaa ajankohtaiseksi juuri sillä hetkellä, jätimme asian muhimaan.
Nyt parin viimeisen viikon aikana olen kauhukseni huomannut välillä miettiväni vielä yhtä vauvaa myönteisesti. Järjen valon hetkinä olen hyvin skeptinen paitsi raskausajasta (joka oli viimeksi melko vaikea), myös lapsen terveydestä, mutta ennen kaikkea omasta jaksamisestani kahden pienen kanssa. Osaan myös kuvitella, mitä kaksi pikkulasta tekee parisuhteelle, jolle nytkin tuntuu olevan ihan liian vähän aikaa. Jos sitä neljättä alkaisi väsäämään, se pitäis tehdä ikäni vuoksi suhteellisen pian. Näin ollen pieni ikäero olisi melko väistämätön.
Puhukaa mulle järkeä, ja kertokaa omia kokemuksianne!
Kommentit (23)
Miksette sitten tee niin, että miehesi jää hoitovapaalle ja sinä jatkat töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:49"]
Miksette sitten tee niin, että miehesi jää hoitovapaalle ja sinä jatkat töissä?
[/quote]
Molemmat miehen kanssa tiedämme, ettei hänestä olisi koti-isäksi. Eikä musta olisi koti-isän vaimoksi. En jaksaisi pätkääkään miestä, joka käyttäytyy niin kuin minä käyttäydyn häntä kohtaan työpäivän jälkeen. Siis vaadin juttukaveria, haluan päästä kotoa pois milloin minnekin, olisin mieluusti kaikki viikonloput jossain liesussa. Haluaisin mieluiten hetken rentoutua työpäivän jälkeen, pysyä viikonloppuna kotona lepäämässä jne. En usko että löytäisin itsestäni sitä joustoa, joka hänellä on tarjota neljän seinän sisälle hautautuvalle vaimolle. Uskallan sanoa vaihtoehtoa edes kokeilematta, että meillä homma toimii paremmin "perinteisellä" kaavalla. Ap
Minä en enää tekisi lasta. Teillähän on yhteensä kolme, joista yksi nykyisen miehesi biologinen lapsi. Joskus voi tyytyä siihen mitä on. Vsrsinkin jos mies ei ole valmis jäämään kotiin hoitovapaalle. Miksi sinun pitäisi? Ja alkaahan sulla olla jo iän puolesta riskejä...
No höh, eikö kellään ole kommentoitavaa? :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna antaisin lapsen tulla, jos on tullakseen :)
Hyvinhän sinä ehdit ikäsi puolesta tehdä vaikka pari lasta vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heiii teidän piti puhua järkeä eikä lyödä vettä myllyyn! :D
ap
Tuo menee kyllä ohi. Itse en ole koskaan halunnut lapsia, enkä todellakaan sovi äidiksi, mutta niin vain minullekin tuli neljänkympin korvilla vauvakuume. Onneksi osasin vähän odottaakin sitä, pidin pääni, ja nyt olen edelleen onnellisesti lapseton. Olisin tehnyt elämäni munauksen, jos olisin tehnyt päätöksen pari kuukautta kestäneen tunteen vuoksi. Jälkeenpäin ihmettelin, mikähän tuokin puuska nyt oli.
Sinulla on varmasti syysi, miksi et halua (enempää) lapsia. Eivät ne syyt muutu miksikään, vaikka tunteesi vähän aaltoilisivatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitä lasta ei saisi tehdä? Ethän sinä mikään vanhus ole, vaan aikuinen ihminen. Eikä kahden pikkulapsen hoitaminen mitään ylimaallisia ponnistuksia vaadi. Lapset pitävät mielen nuorena.
N44
Laita herätyskello soimaan yöllä tunnin, parin välein. Kaada olkapäällesi maitoa ja anna sen hapantua siinä iltaan asti. Voit myös tehdä itsellesi sopivan kokoisen mahan hyvällä painomäärällä. Jos tuokaan ei auta, kulje ympäriinsä taaperon päiväunien ajan ja älä vahingossakaan käytä aikaa itseesi. Viimeinen epätoivoinen konsti on juoda pari viikkoa joka iltaa tequilaa sen verran, että muistat raskauspahoinvoinnin (en suosittele).
Jos viimeinenkään konsti ei auta, olet toivoton tapaus ja toivotan sinulle onnea seuraavan lapsen varalle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten voit varautua siihen että miehesi jättää sinut
Vauvan haluaminen on biologiaa, ja näköjään sulla hormonit vielä pelaa jos on vauvakuumetta. An mennä vaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi keikuttaa venettä, kun asiat ovat viimeinkin hyvin?
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:06"]
Miksi keikuttaa venettä, kun asiat ovat viimeinkin hyvin?
[/quote]
Osuit asian ytimeen! Koen että asiat ovat hyvin nykyisellään, enkä oikeasti haluaisi enää hypätä tuntemattomaan. Ja sitähän uuden vauvan hankkiminen olisi. Tuoreessa muistissa on kyllä vielä nuo yöheräilyt ja muut vauvavuoden haasteet. Niistä selvittiin, mutta nyt erona olisi se isompi pikkuinen, jonka vuoksi en enää pystyisikään nukkumaan päivällä, kun pienempi pikkuinen nukkuu. Tällä kertaa kaikki olisi astetta rankempaa.
Ja entä sitten se uuden vauvan vaikutus perhedynamiikkaan? Nykyisellään se toimii hienosti. Ei mustasukkaisuutta, isommat lapset palvovat pienintä sisarustaan, tunnetaan olevamme perhe sanan parhaassa merkityksessä. Yksi lisälapsi voisi keikauttaa kaiken ihan vinksalleen.
Juuri näiden syiden takia haluaisin päästä tästä jonkun vastaajan mainitsemasta hormonioikusta eroon. Koen, että uuden vauvan hankkimisessa on liikaa riskitekijöitä, ja vain jonkun kemiallisen tai biologisen reaktion vuoksi. Pelottaa vain, kun kuitenkin ihan kokemuksesta tiedän, miten vahva valta sillä kemiallisella ja biologisella reaktiolla eli hormoneilla voi olla. Siinä on monella jäänyt järki heittämällä kakkoseksi. Myös minulla. Ap
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:25"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:06"]
Miksi keikuttaa venettä, kun asiat ovat viimeinkin hyvin?
[/quote]
Osuit asian ytimeen! Koen että asiat ovat hyvin nykyisellään, enkä oikeasti haluaisi enää hypätä tuntemattomaan. Ja sitähän uuden vauvan hankkiminen olisi. Tuoreessa muistissa on kyllä vielä nuo yöheräilyt ja muut vauvavuoden haasteet. Niistä selvittiin, mutta nyt erona olisi se isompi pikkuinen, jonka vuoksi en enää pystyisikään nukkumaan päivällä, kun pienempi pikkuinen nukkuu. Tällä kertaa kaikki olisi astetta rankempaa.
Ja entä sitten se uuden vauvan vaikutus perhedynamiikkaan? Nykyisellään se toimii hienosti. Ei mustasukkaisuutta, isommat lapset palvovat pienintä sisarustaan, tunnetaan olevamme perhe sanan parhaassa merkityksessä. Yksi lisälapsi voisi keikauttaa kaiken ihan vinksalleen.
Juuri näiden syiden takia haluaisin päästä tästä jonkun vastaajan mainitsemasta hormonioikusta eroon. Koen, että uuden vauvan hankkimisessa on liikaa riskitekijöitä, ja vain jonkun kemiallisen tai biologisen reaktion vuoksi. Pelottaa vain, kun kuitenkin ihan kokemuksesta tiedän, miten vahva valta sillä kemiallisella ja biologisella reaktiolla eli hormoneilla voi olla. Siinä on monella jäänyt järki heittämällä kakkoseksi. Myös minulla. Ap
[/quote]
Jostakin syystä et haluaisi antaa itsellesi lupaa vain olla ja nauttia siitä, mitä sinulla on. Muista kuitenkin, ettet saa yhtään sen suurempaa palkintoa, vaikka näkisit vaivaa vielä vaikka kuinka monta vuotta.
Lapsi voi olla kehitysvammainen. Ikäsi (ja mahdollisesti miehesi ikä) lisää jo tämän riskiä. Miten sitten suu pannaan? Pystytkö huolehtimaan sekä nykyisestä perheestäsi että uuden lapsen tarpeista? Oletko varma, että jaksat?
onko miehesi paljon sinua nuorempi?
No älä nyt tuon ikäsenä enää lapsia pukkaa. Todella epäreilua lapselle
Anna palaa vaan!