Mieheen tutustuminen ahdistaa..

Jätä se sika. Ansaitset parempaa.

T. feministi

Ei ole vielä mitään jättämistä kyllä :D kun vasta ollaan tutustumisasteella..

Sulla on vielä jotain käsittelemättä. Siirrät tunteita ja oletuksia vanhasta suhteestasi tähän uuteen mieheen.

Antaako tuo mies tapaamisissaan sinulle energiaa vai vie sitä? Sanot, että on tapaamisen jälkeen on ihan mukava olo, mistä se johtuu - ilahduttiko hän sinua vai ilahduitko siitä että sinulla on ollut joku?

Haistata sille vittu ja ripuloi

No energiassa käy kumminkin, vähän vie ja vähän antaa. Miehen kanssa on tosi hyvä keskustella asioista ja olemme samalla aaltopituudella. Tästä saan hyvän mielen, kun juttelemme. Mies on myös tosi ymmärtäväinen, osaa antaa järkeviä neuvoja asioihin. Hyvä mieli tulee myös kosketuksesta. Mutta se ahdistus tulee sitten, kun tapaamisesta on muutama päivä mennyt. En tiedä mistä se viriää..

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 12:55"]

Sulla on vielä jotain käsittelemättä. Siirrät tunteita ja oletuksia vanhasta suhteestasi tähän uuteen mieheen.

Antaako tuo mies tapaamisissaan sinulle energiaa vai vie sitä? Sanot, että on tapaamisen jälkeen on ihan mukava olo, mistä se johtuu - ilahduttiko hän sinua vai ilahduitko siitä että sinulla on ollut joku?

[/quote]

Mulla oli nykyisen suhteeni kanssa vähän samaa alkuun.

Mies oli, tai onhan se vieläkin, täydellisen ihana. Mutta mun tapa kommunikoida on fyysinen, tarvitsen kosketusta ja läsnäoloa. http://parisuhdepurkki.fi/rakkauden-kielet/

Joten, koska emme asuneet yhdessä ja näimme harvakseltaan, pelkkä puhuminen ei riittänyt. Varsinkin, koska entiseni oli ollut kova puhumaan, huono  tekemään. Aloin epäillä muistikuviani, että eihän kukaan voi olla niin täydellinen kuin tämä uusi tuttavuuteni... ja jos kerran se on niin täydellinen niin miten minä sille kelpaisin?

Käsillä oli jotain niin hienoa, että mieli teki rikkoa kaikki ennen kuin mitään edes oikeasti oli olemassa - ihan vaan sen takia, että olisin oikeassa sen suhteen ettei tästä mitään tule. Se tapaamisen jälkeinen varmuus aina jotenkin hiipui ja epäilin.

Useampi vuosi on jo oltu yhdessä ja mies on osoittautunut vikoineen kaikkineen täydelliseksi. Alkuaikojen hermoilukin on hiipunut kun olen oppinut luottamaan siihen, ettei tuo tuosta muutu.

Mitä sinä muuten haluat suhteelta? Riittääkö tuollainen satunnainen tapailu vai pitäisikö sen olla enemmän? Siis joskus intuitio kertoo enemmän mitä järki saa tavoitettua. Joskus tuollainen olo voi olla merkki siitä, ettei kannata jatkaa - tai sitten se kertoo vaan siitä että oma pää on vielä sekaisin.

Kyllä satunnainen tapailu tällä hetkellä riittää. Käytännössä en voisi kenenkään muunkaan miehen kanssa tavata tämän useammin. Työ, lapset ja muu vie aikaa. Mutta jotenkin se tapaaminen antaa hyvän mielen ja sitä varmuutta, että kannattaa tapailla ja katsoa, mihin asiat kehittyy. Sitten kun tapaamisesta on vaikka viikko kulunut, niin alkaa tuntua, että voiko tämä edes kehittyä ja tulee todella epävarma olo kaikin puolin. Mutta kai se kuuluu sitten asiaankin..

Minäkin aloitin liian nopeasti uuden suhteen sen jälkeen kun ex lähti. Vertailen heitä jatkuvasti ja toisaalta mietin, jos ex palaisikin, jos minulla ei olisi tuota uutta. Kuitenkin tiedän, että uusi mies on tuhannesti parempi ja on juuri sellainen, mitä aina toivoin. Kuitenkin exän kanssa ovat kuin yö ja päivä ja siihen varmaan pitäisi tottua jotenkin. Luonne ja kaikki osaamisalueet ovat ihan päinvastaisia. Loppuukohan tämä vertailu joskus, vai koituuko tämä suhteen tuhoon?

Minä ymmärsin ap:n kirjoituksesta niin, että ap:tä ahdistaa se, että mies ei voi kunnolla ajoissa etukäteen sopia tapaamisia, vaan tekee sen aina viime hetkellä. Se on rasittavaa, jos itse haluaa tietää ennakkoon, mitä tekee. Siitä tulee sellainen tunne, että on varasijalla ja että seura kelpaa, jos ei ole parempaa seuraa/tekemistä. Tämä on erittäin ymmärrettävää ja itse en jaksaisi katella tuollaista miestä. Jos on kunnolla ihastunut, tietää, että haluaa tavata ja on valmis vaikkapa tiistaina sopimaan, että nähdään lauantaina.

Ap ei kyllä exää kaipaa yhtään, itse lähdinkin ja hain eron. Kaikin puolin kaamea liitto oli!

Nykyinen tuttavuus on ihan päinvastainen kuin ex. Sen verran vertailua on tullut tehtyä, ovat kuin yö ja päivä. Ja siksi olen tähän tuttavuuteen kai ihastunutkin. Ottaa huomioon, on kohtelias yms.

Aina ollaan tavattu sovittuna päivänä, eli ei ole ikinä perunut. Joten ei tunnu oikeastaan varasijalla ololtakaan. En tiedä, vaikea kuvailla. Täytyy miettiä seuraavan tapaamisen jälkeen ja ehkä ottaa puheeksikin, miltä minusta tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 13:44"]

Minä ymmärsin ap:n kirjoituksesta niin, että ap:tä ahdistaa se, että mies ei voi kunnolla ajoissa etukäteen sopia tapaamisia, vaan tekee sen aina viime hetkellä. Se on rasittavaa, jos itse haluaa tietää ennakkoon, mitä tekee. Siitä tulee sellainen tunne, että on varasijalla ja että seura kelpaa, jos ei ole parempaa seuraa/tekemistä. Tämä on erittäin ymmärrettävää ja itse en jaksaisi katella tuollaista miestä. Jos on kunnolla ihastunut, tietää, että haluaa tavata ja on valmis vaikkapa tiistaina sopimaan, että nähdään lauantaina.

[/quote]