Tuttavan itsemurhauhkailut facessa
Tuttuni on jo vuosien ajan täyttänyt facea itsesäälipostauksilla. Valitusta ja vinkumista tulee useimmiten päivityksinä, videoina ja mietelauseina monta kertaa päivässä. Harva se päivä hän valittaa, kun on niin yksin, ei ole ketään ja kaikki on pettäneet hänet ja hän vihaa ihmisiä. Jotkut hyvähermoiset siellä edelleen jaksaa lähetellä sydämiä ja "kyllä me ollaan täällä sun tukena"-viestejä. Usein myös jotkut pyytää häntä liittymään seuraan ettei tarviis olla yksin, mutta ei hän koskaan jaksa lähteä minnekään eikä ole rahaakaan (sekin tuntuu olevan muiden vika). Ja sitten taas märistää kun ollaan niin yksin.
Tämä ihminen myös lähes päivittäin postailee facessa itsemurhajuttuja ja on joitain kertoja myös melko suoraan uhannut tappaa itsensä. Tätä on jatkunut jo niin monta vuotta ettei kukaan taida oikein enää jaksaa noteerata noita juttuja. Surullista kyllä. Kaiken huippu on se, että tällä ihmisellä on lapsia ja hän on yksinhuoltaja.
Mitä tollasen ihmisen avuksi voisi tehdä?
Kommentit (17)
Mitäpä sille voisi tehdä?
Ei mitään, aikuinen ihminen joka sosiaalisessa mediassa uhkailee itsemurhalla hakee vain puhtaasti huomiota ja kuvittelee tuolla keinon sitä saavansa.
Ite blokkaisin tuollaisen vinkujan kavereistani välittömästi facessa tai vähintään lopettaisin seuraamisen.
En jaksa yhtään lueskella tommosia huomionhuorauksia, joilla ei ole mitään painoarvoa edes.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:28"]
Lastensuojeluilmo?
[/quote]
Tämä. Liitteksi screenshotit.
Voi lapsiparkaa.
Äiti hullu ja köyhä.
Jos tekisin lastensuojeluilmoituksen ja lapset vietäisiin häneltä pois tekisi hän varmaan silloin viimestään oikeasti sen itsarin. Miten pystyisin elämään se asian kanssa?
Pommittaisin henkilöä kaikilla mahdollisilla mielenterveyslinkeillä, tukiryhmien nettisivuilla, auttavien linjojen puhelinnumeroilla jne. Hän selkeästi kaipaa huomiota, ja joko hän todella tarvitsee auttavaa tahoa, tai sitten hän toivottavasti havahtuu siihen miltä hänen toimintansa muiden silmissä vaikuttaa. Laittaisin noita linkkejä joka ikiseen itsesääliä huokuvaan päivitykseen. Todennäköisesti hän loukkaantuu, ja sanoo, ettei tarvitse tuollaista, ja sitten jankkaat, että miten muuten voit auttaa, kerta kaveri ei kutsuttaessa liity seuraan. Eiköhän kaveri huomaa oman ristiriitaisuutensa.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:41"]
Jos tekisin lastensuojeluilmoituksen ja lapset vietäisiin häneltä pois tekisi hän varmaan silloin viimestään oikeasti sen itsarin. Miten pystyisin elämään se asian kanssa?
[/quote]
Miten pystyt elämään sen kanssa että lapsilla on draamaileva ja itsemurhasta jauhava äiti, jonka aiheuttamia vaurioita he joutuvat korjaamaan mahdollisesti koko ikänsä?
En pystykään. Siksi teen lastensuojeluilmon heti huomenna.
Minä soitin häkeen aina kun siskoni tuollaisia postaili. Ralli on jatkunut reilut 10 vuotta.
Ainakin nyt lastensuojeluilmoituksen pitäisi tehdä. Kukaan toinen ei ole viime kädessä vastuussa siitä, jos joku toinen päättää päivänsä. Sinä voit neuvoa tuttavaasi hakeutumaan hoidon piiriin tai sitten jopa soittaa hänelle ambulanssin, jos tuntuu että uhkaus on akuutti. Viime kädessä hän on kuitenkin itse vastuussa tekemisistään. Älä ota hänen masennustaan liian raskaasti, koska tuskin sinä voit parantaa häntä.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:41"]Jos tekisin lastensuojeluilmoituksen ja lapset vietäisiin häneltä pois tekisi hän varmaan silloin viimestään oikeasti sen itsarin. Miten pystyisin elämään se asian kanssa?
[/quote]
Totta.Annetaan niiden lasten kasvaa epävakaan äidin kanssa, kyllä ne siellä pärjää.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 21:24"]En pystykään. Siksi teen lastensuojeluilmon heti huomenna.
[/quote]
Miksi et mene käymään sen luona??
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 21:24"]En pystykään. Siksi teen lastensuojeluilmon heti huomenna. [/quote] Miksi et mene käymään sen luona??
[/quote]
Asuu eri kaupungissa enkä tiedä edes nykyistä osoitetta. -ap-
Todellakin yhteys lastensuojeluun. Jos lapset viedään (mitä epäilen) ja henkilö sen takia tappaa itsensä, se on voi voi.
Lapsille ja heidän psyykeeleen on hyvin vahingollista kun vanhempi draamailee jollain itsarilla. (En siis tiedä draamaileeko tuttusi asialla lapsille, mutta jos draamailee niin lasun olisi hyvä saada tietää, ihan niiden lasten kannalta).
Meillä harrasti toinen vanhempani tuota, enemmän ja vähemmän suoraan itsarilla uhkailua, aina kun veti herneet tarpeeksi syvälle nenäänsä ja riiteli toisen vanhemman kanssa. Riidan jälkeen/keskellä hän alkoi uhkailla kuinka tappaa itsensä, heitti kaikki henkkoht tavaransa (lomakko, rahat, kortit) sängylleen ja lähti menemään. Tai sitten vaan nakkasi tavarat sängylle ja lähti menemään. En tiedä minne meni, hän oli yleensä poissa parista tunnista vajaaseen päivään, joskus myös viikonlopun yli. (Tämä oli aikaa ennen kännyköitä joten häntä ei saatu edes mistään kiinni). Voit kuvitella, kuinka huolissamme me kaikki aina olimme. Hän palasi aina kotiin ihan niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Voin kertoa, että lapsen näkökulmasta tuo oli tosi kuormittavaa, raskasta, ahdistavaa ja pelottavaa. Ja se avuttomuuden tunne, kun et mitään voi tehdä ja odottaa vaan, että tuleeko hän takaisin vai onko tällä kertaa oikeasti tappanut itsensä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 22:04"]Todellakin yhteys lastensuojeluun. Jos lapset viedään (mitä epäilen) ja henkilö sen takia tappaa itsensä, se on voi voi.
Lapsille ja heidän psyykeeleen on hyvin vahingollista kun vanhempi draamailee jollain itsarilla. (En siis tiedä draamaileeko tuttusi asialla lapsille, mutta jos draamailee niin lasun olisi hyvä saada tietää, ihan niiden lasten kannalta).
Meillä harrasti toinen vanhempani tuota, enemmän ja vähemmän suoraan itsarilla uhkailua, aina kun veti herneet tarpeeksi syvälle nenäänsä ja riiteli toisen vanhemman kanssa. Riidan jälkeen/keskellä hän alkoi uhkailla kuinka tappaa itsensä, heitti kaikki henkkoht tavaransa (lomakko, rahat, kortit) sängylleen ja lähti menemään. Tai sitten vaan nakkasi tavarat sängylle ja lähti menemään. En tiedä minne meni, hän oli yleensä poissa parista tunnista vajaaseen päivään, joskus myös viikonlopun yli. (Tämä oli aikaa ennen kännyköitä joten häntä ei saatu edes mistään kiinni). Voit kuvitella, kuinka huolissamme me kaikki aina olimme. Hän palasi aina kotiin ihan niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Voin kertoa, että lapsen näkökulmasta tuo oli tosi kuormittavaa, raskasta, ahdistavaa ja pelottavaa. Ja se avuttomuuden tunne, kun et mitään voi tehdä ja odottaa vaan, että tuleeko hän takaisin vai onko tällä kertaa oikeasti tappanut itsensä.
[/quote]
Meillä oli lapsena täysin samanlaista, isä häipyi aina johonkin ja uhkasi menevänsä tappamaan itsensä. Äiti ei koskaan häipynyt, mutta uhkasi itsemurhalla usein. Oli todella rankka ympäristö.
Yllätä se ja osta sille paskapaperit vuodeks nii varmasti tulee taas onnelliseks:)
Ei mitään.