Miten koulia temperamentiltaan koleerista/punaista lasta?

Hei!

Todella hienoa, että pikkumies uskaltaa näyttää voimakkaat tunteensa. Mielestäni koti on paikka jossa niitä rajoja on turvallista kokeilla. Kotona on turvalliset ihmiset ympärillä vastaanottamassa purkaukset ja kenties ohjaamassa miten ne voisi suunnata niin, ettei aiheudu suurempaa pahaa mieltä tai jopa vahinkoa. Ei sitten tarvitse turuilla ja toreilla koetella oikean ja väärän rajoja... Kun saavat kotona "käyttäytyä huonosti", oppivat hyvin käyttäytyviksi kunnon kansalaisiksi - kukin tempperamenttinsa mukaisesti, toisilla tulee reaktiot spontaanimmin ja sammakoita voi hypellä suusta.

Älkää siis missään nimessä kouliko häntä piilottamaan tunteitaan!! Silloin mennään ojasta allikkoon... Kyllä on kuluneen vuoden aikana ollut liikaa kaiken kansan nähtävillä tunteensa piilottaneiden pahoinvoivien nuorten tunteiden purkauksia.

Ei muuta kuin voimia, jaksamista ja vielä vahvempaa tahtoa olla lapselle turvallinen "seinä, johon paukuttaa päätään" - sitähän lasten kasvatus on: johdonmukaisuutta, rajoja ja rakkautta kaikesta huolimatta... Vanhemmat ovat lapselle peili, josta peilata omaa käytöstä sekä hyvässä että pahassa ja oppia käyttäytymisen mallit tulevaa varten.

Hyvää joulun aikaan teillekin!

hänen itsetuntonsa. Hyviä käytöstapoja tulee tietenkin opettaa ja vaatia, muttei pakottaa lasta käyttäytymään hänelle vieraalla tavalla.



Lue Keltikangas-Järvisen kirja Temperamentti.

Olen lukenut kaikki maailman temperamenttikirjat ja ymmärrän jo omistakin lähtökohdista käsin poikaani. En ollut itse aikaisemmin ajatellut, että hän olisi tunteidensa viemänä, koska se oli minusta normaalia. Mutta kun syksyn arviointikeskustelussa on opettajalta tullut viestiä, että hän laukoo asioita huonotuulisena... Olen siis alkanut ajattelemaan juuri sitä, että missä menee temperamentin ja käytöstapojen välinen raja. Olen samaa mieltä, ettei tunteita saa piilottaa ja hänen ei tarvitse hymyillä, jos tuntuu kurjalta. Mutta haluaisin, että hän oppisi pitämään mölyt mahassa..

Pojalla on sana hallussa ja hän varmaan osaa sivaltaa opettajaa.... Poika ei kuitenkaan hauku eikä nimittele (en ole itse nähnyt eikä opettajakaan ole tätä vahvistanut), vaan osaa kyllä ilmaista, jos ei pidä jostain.

Aika hyvin koululainen jo ymmärtää, kun selittää, että kotona voi tunteita tuulettaa eri lailla kun koulussa tai muuten "ihmisten ilmoilla". Tuossa kyllä opettajan kanssa pitäisi puuttua napakasti niihin sanomisiin ja todeta, että menee huonon käytöksen puolelle kiukuttelu ja te sitten kotona vahvistatte viestiä.



On hyvä, että temperamenttieroja aletaan ymmärtää ja hyväksyä, mutta itseäni harmittaa, että niiden varjolla hymistellään huonoa käytöstä. Mulla kavereita, joiden kouluikäiset lapset tajuttoman epäkohteliaita sillä varjolla, että ovat ujoja. Ja koska ovat ujoja, niin mitään ei voi opettaa, ei tervehtimistä eikä muitakaan perusjuttuja. Jokaisen temperamentin haasteet on tietty erilaiset, mutta minusta sekä kuumakallet että rauhallisemmat tyypit voi oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa.



Sun poika on takuulla fiksu. Lähde liikkeelle siitä, että kyselet, mitä mieltä hän itse on omasta käytöksestään koulussa ja miten ajattelee kodin ja koulun eron tässä asiassa.



Nykyään opettajat on niin "tasa-arvoisia" lähestymistavaltaan suhteessa lapsiin, että saattaa olla vaikeaa hahmottaa niitä hyvän käytöksen rajoja koulussa.

Olen sitä mieltä, että ongelma on hyvin paljon opettajan. Hän ei osaa vastata lapselle "samalla mitalla" - vaan taitaa jäädä sanattomaksi. Fakta on, että pystyt käsittelemään toista ihmistä (niin aikuista kuin lastakin) parhaiten silloin, kun hän on samantyyppinen kuin sinäkin. Ja tämä opettaja on hyvin rauhallinen tyyppi ja luulen, ettei ole koskaan ollut koleerikon kanssa samalla aaltopituudella.



Sitä tässä kyselen, miten lähden koulimaan näitä käytöstapoja. Voin toki aloittaa kyselemällä siitä, mitä ajattelee kodin ja koulun välistä eroa. Paitsi näen jo sileuni silmillä, kuinka poika kohauttaa olkapäitään ja sanoo, ettei mitään eroa - tai jotain muuta vastaavaa, josta ei pääse eteenpäin.

Elää myös tunteella ja täysillä. Opettaja ei hyväksy yhtään häiriköintiä tunnilla ja näitä mielipiteensä laukojia on muutama muukin poikamme luokalla. Alusta asti opettaja puuttui siihen ja sen vuoksi meidän poika tietää, että kotona voi huutaa ja näyttää tunteensa, mutta koulussa täytyy tsempata. On kuulemma niin kohtelias ja hyvä tapainen poika. Ei uskoisi.

Kyllä sitä hyvää käytöstä voi vaatia kodin ulkopuolella kunhan kotona saa reilusti näyttää tunteensa.

Elää myös tunteella ja täysillä. Opettaja ei hyväksy yhtään häiriköintiä tunnilla ja näitä mielipiteensä laukojia on muutama muukin poikamme luokalla. Alusta asti opettaja puuttui siihen ja sen vuoksi meidän poika tietää, että kotona voi huutaa ja näyttää tunteensa, mutta koulussa täytyy tsempata. On kuulemma niin kohtelias ja hyvä tapainen poika. Ei uskoisi.

Kyllä sitä hyvää käytöstä voi vaatia kodin ulkopuolella kunhan kotona saa reilusti näyttää tunteensa.

kun olin kovin sangviininen: eläväinen, iloinen ja nauravainen lapsi niin tämä tulkittiin lähestulkoon aina opettajien kannalta käytöstapojen puutteeksi, töykeydeksi ja muiden oppilaiden leikkimielinen kiusaaminen kauheaksi häiriköinniksi ja koulukiusaamiseksi. Käytösnumerokin oli sitten mitä oli, vaikka pohjimmiltani olin todella kiltti.

up