Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pureva lapsi päiväkodissa

18.12.2008 |

Hei! Lapseni (2v8kk) päiväkotiryhmässä on poika, vajaa kaksivuotias, joka puree toisia lapsia. Omaa lastani on purtu nyt kaksi kertaa, toisella kerralla kunnon verinen purema. Päiväkodin ätti oli vähän sitä mieltä että "kuuluu ikään" mutta en suostu tyytymään tuohon vastaukseen. Kertokaahan mielipiteitä ja kokemuksianne? Ketuttaa ihan vietävästi.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
23.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus om lapseni on ollut purija, ja toinen oma lapseni purtu. Tarkoitan siis päiväkodissa. Molemmat tilanteet ovat pahoja.



Joskus harmittaa, että päiväkodin henkilökuntaa niin helposti syyllistetään. Kokemuksesta sanon, että purutilanteita ei mitenkään pysty ennakoimaan. Ainoa vaihtoehto todellisuudessa olisi eritäminen. Kyseinen toiminta taas ei lienee kovin mielekästä aivan pienillä lapsilla. Kyseessähän ei ole mikään häiriökäyttäytymisen ilmentymä.



Toki henkilökunnan kanssa voi puhua, ehkä jopa kannataa. Silti heitä ei saa syyllistää. Lasten keskuudessa sattuu kaikenlaista. Ainakaan minun lapsilleni näistä puremisista ei ole tuntunut traumaa jääneen. Yhtään jälkeä ei ihossa ole muistona. Jos hoito on muuten hyvää, niin ei kannata nostaa isoa melua asiasta. Näitä puremisia tuntuu aina olevan pienten ryhmässä. Kotihoito toki on vaihtoehto, jos haluaa lastaan täysin suojella. Tosin sitten saattaa tapahtua niin, että sisarus tinttaa, puree tms.

Vierailija
2/12 |
30.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos hän tönäisee purijan irti tms?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
18.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

tietysti siihen pitää aina puuttua HETI SIINÄ TILANTEESSA ja niin se lapsi vähitellen oppii mikä on oikein. 2-vuotiaana ihminen on "väkivaltaisimmillaan ", kun sanallinen kommunikaatio ei vielä toimi ja fyysinen kommunikaatio on kovasti käytössä. Lapsen temperamentista tietysti riippuu miten voimakkaasti se ilmenee. Mutta ei sitä siis varsinaisesti tahalliseksi väkivallaksi voi kutsua... turha siitä on suurempaa numeroa tehdä.



Lisää voit lukea esim.

http://vanhemmat.mll.fi/lapsi_kasvaa_ja_kehittyy/2-3vuotias.php

Vierailija
4/12 |
18.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pureminen on tosi ikävää, mutta siitä ei vaan voi ketään syyttää. Meidän poika puri myös tuon ikäisenä. Äitinä oli tosi kurjaa käydä hakemassa lasta, kun aina esiteltiin ketä kaikkia oli sinä päivänä purrut. Töistä käsin kun tilanteeseen oli paha puuttua. Kotona ei purrut. Tuohon ei nähdäkseni mitään mahda. Onneksi iän mukana saatiin meillä ainakin loppumaan. Meillä noin kaksivuotiaana loppui koko touhu.



Lämpimät ajatukset teille Maija78. Olen pahoillani kaikkien purevien lasten äitien puolesta!

Vierailija
5/12 |
18.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosi kurjaa, tuntuu pahalta. Mutta toinen lapsi ei voi käytökselleen juuri nyt mitään, mutta hän oppii. Tiedän kuitenkin tunteen, kun oma lapsi on tullut verinaarmuilla kotiin tarhasta. Minusta hyvä, jos sanoo asiasta tarhassa niin osaavat kiinnittää asiaan enempi huomiota, mutta siinä kaikki. 2vuotiaat lapset vasta opettelevat sosiaalista kanssakäymistä, ei heitä voi varsinaisesti syyttää. Itse saa olla onnellinen, että kumpikaa omista lapsista ei ole koskaan ollut ns purija. Koeta olla ajattelematta toisesta lapsesta kovin pahasti.

Vierailija
6/12 |
19.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuinka suhtaudutte, jos purijan uhri esim. mottaisee tai potkaisee purevaa lasta? Vai onko niin, että puremalla saa vahingoittaa muita lapsia, mutta muuten ei? Eihän pk:ssa lyömistäkään sallita, miksi pureminen, joka on vielä vaarallisempaa. Purentahaavat tulehtuvat helposti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
19.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

päiväkodeissa, purijan /tönäisijän / lyöjän toimintaan puututaan välittämästi,oli kyseessä iso tai pieni lapsi (pieni lapsi usein "eristetään" (syli, pinnasänky...) tilanteesta, isomman kanssa voi jutella asiasta /jäähypenkki tms.). "Takaisin samalla mitalla" käytäntöä ei luonnollisestikaan hyväksytä. Puremistapaukset ovat todella ikäviä, ohjeena päiväkodeissa on se, että jos iho menee rikki,on välittömästi hankittava lapselle antibiootti kuuri (lapsi voidaan kuljettaa pk:n toimesta hoitoon tarvittaessa).

Vierailija
8/12 |
19.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pureminen. lyöminen, töniminen etc. ovat kaikki ei toivottua käytöstä, jota lapset luonnostaan harrastavat. KAikkeen kuuluu puuttua heti siinä tilanteessa. Ja siten ne lapset vähitellen oppivat, kun johdon mukaisesti puututaan. Jotkut ekalla sanomisella toiset kymmenennellä ja kovapäivipäisimät ehkä sadannella...

Mutta jos puuttumishomma toimii PKssa ei siihen tarvi sen enempää sekaantua, ja vaikka PKssa puututaan niin ei pureminen silti välttämättä heti lopu. Onneksi kukaan ei ole AV tapaan ehdottnaut soittoa PK:n johtajalle ja yhteydenottoa vanhempiin. Näin pienten kohdalla asiat pitää selvittää heti eikä pitää palaveria ensi viikolla, kun sinä Liisa 2v viime viikolla purit NIco-petteriä niin pyydäpäs nyt äidin kanssa anteeksi...

Mutta ei kai tässä ole mistää vesikauhuisista koirista kyse :-) Samalla logiikalla pitäisi antibiotti saada aina kun katuu maahan ja tulee haava

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
19.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tietenkin aina voi sattua jotakin, mutta jos on jatkuvaa, niin kyllä minä kyseenalaistaisin siellä päiväkodin henkilökunnan vastuun. Ei tietenkään ole lapsen vika, mutta henkilökunta ei voi vain todeta "sitä sattuu" kerta toisensa jälkeen. Pääpointti on kuitenkin että ne päiväkodin aikuiset ovat vastuussa lapsen turvallisuudesta ja vanhemman pitäisi pystyä luottamaan että he huolehtivat myös siitä.



Kyllä minua ketuttaisi jos sama lapsi purisi (tai löisi yms.) useamman kerran lastani ja varmasti kysyisin päiväkodin aikuisilta asiasta. Luulisi heidän olevan tietoisia, että miten asiaan puututaan ja tilanteita seurataan.



Olen joskus esim. pyytänyt kerhossa että seuraisivat erityisen tarkkaan erään lapsen käytöstä omani lähellä ja myös pyytänyt voisivatko erottaa nämä lapset mahdollisimman paljon toisistaan (olisiko ollut 3-4v lapset silloin kyseessä). Kyllä se onnistui ja oma lapsemme pääsi pälkähästä, muista lapsista en sitten tiedä. Lisäksi olen päiväkodissa pyytänyt että aikuiset kiinnittäisivät huomiota lapseni kohdalla tilanteisiin yhden toisen lapsen kanssa (isommat 5-6v lapset) ja se ei onnistunut. Tästä ongelmasta pääsimme opettamalla sen vihonviimeisen asian, jota en itsekään kannattanut aikaisemmin, että antaa takaisin- mutta tuo toimi. Kyseessä oli kuitenkin isommat lapset, tuon ikäisillä ei onnistu.



Sinänsä en siis olisi niin sillä linjalla kuin muut vastanneet että "on ihan normaalia", eikä siitä kannata hälyä nostaa. Kyllä päiväkodin henkilökunnalla pitää olla muitakin keinoja kuin puuttua tilanteisiin vasta niiden tapahduttua jälkikäteen. Näitä tilanteita pitäisi pystyä ennakoimaan ja ammattitaitoa on osata karsia nämä pois, vaikka sitten vahtimalla sitä lasta tiiviimmin tai opastamalla hänelle leikkitaitoja, ohjata leikkejä ja jakaa sopiviin toimintaryhmiin yms.

Vierailija
10/12 |
20.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin erittäin tietoinen asiasta: omaa lastani puri toistuvasti lapsi, joka myös sattui olemaan oma lapseni. Olin paikalla 24/7, vahdin, keksin tekemistä, pyrin ennakoimaan ja silti sitä sattui. Eikä ollut edes muita vahdittavia. Tilanne, jossa lapsi puree, tulee niin salamannopeasti, että täytyy olla lähes kädet kiinni purijassa, että pystyy estämään. Miten silloin muut lapset hoidetaan? Vai pitääkö purija eristää? Ei se lapsi kulje kita ammollaan saaliinhimoisen näköisenä purtavaa etsien. Leikitään sovussa, yhtäkkiä jokin saa suuttumaan ja naps, hampaat ovat jo kiinni. Ihan samalla tavalla, kuin "sivistyneempi" lapsi lyö, tarttuu hiuksiin tai tönäisee. Itku siitäkin seuraa, muttei aina niitä inhottavia jälkiä.



Meillä lapsi tähtäsi useimmiten selkään tai vatsaan. Villahahtuvainen vaate hillitsi hiukan puremishaluja, karvoja oli inhottava yökkiä suusta. Muuten asiaan auttoi vain toistuva kieltäminen, opetus ja aika.



Sympatiat sekä purtujen että purevien äideille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
20.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin erittäin tietoinen asiasta: omaa lastani puri toistuvasti lapsi, joka myös sattui olemaan oma lapseni. Olin paikalla 24/7, vahdin, keksin tekemistä, pyrin ennakoimaan ja silti sitä sattui. Eikä ollut edes muita vahdittavia. Tilanne, jossa lapsi puree, tulee niin salamannopeasti, että täytyy olla lähes kädet kiinni purijassa, että pystyy estämään. Miten silloin muut lapset hoidetaan? Vai pitääkö purija eristää? Ei se lapsi kulje kita ammollaan saaliinhimoisen näköisenä purtavaa etsien. Leikitään sovussa, yhtäkkiä jokin saa suuttumaan ja naps, hampaat ovat jo kiinni. Ihan samalla tavalla, kuin "sivistyneempi" lapsi lyö, tarttuu hiuksiin tai tönäisee. Itku siitäkin seuraa, muttei aina niitä inhottavia jälkiä.



Meillä lapsi tähtäsi useimmiten selkään tai vatsaan. Villahahtuvainen vaate hillitsi hiukan puremishaluja, karvoja oli inhottava yökkiä suusta. Muuten asiaan auttoi vain toistuva kieltäminen, opetus ja aika.



Sympatiat sekä purtujen että purevien äideille.

Vierailija
12/12 |
20.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

täällä AVlla teoretisoidessa, kun ollaan usein niin irtauneita todellisuudesta ja arjesta - siitä mitä normaalit tavalliset lapset oikeasti ovat. Palautit kaikki maan pinnalle :-)