VANTTUJEN KESÄ 2009

luoja et voi olla tylsää töissä, kun kaikki muut on lomalla! Mitään en saa tehtyä ja koko ajan vaan kyttään, et kello tulis tarpeeks ja pääsis kotiin :D



Pojua käytettiin tosiaan neuvolassa viime viikolla ja pituutta oli 72 cm ja painoa 8,9kg. "Pikkuinen" on siskoonsa verrattuna, 1,5 cm lyhyempi. Saa nähdä, jääkö oikeesti siskoa pienemmäksi, mun suku kun on pitkää mutta miehen suvusta löytyy sit lyhyempääkin geeniperimää.



IL, ei meilläkään näytä onnistuvan tuo samassa huoneessa nukkuminen, muutama yö nyt on yritetty, mutta vaikka typy ei lomalla reagoinut mitenkään veljen yöheräämisiin, nyt alkaa armoton huuto heti, kun poju itkeskelee tutin perään. Sen lisäksi poju on keksinyt,että 5.30 on aivan hyvä aika herätä päivään, ja melkoista on sitten yrittää saada tyttö tajuamaan, ettei hänen ole pakko siihen aikaan nousta. Viime yönä kaappasin pojun jossain vaiheessa meidän väliin, ja tyttö saikin nukuttua melkein seitsemään. Eli katsellaan nyt vielä muutama yö, miten tehdään, ehkä sit palautetaan poju meidän huoneeseen tai luovutaan vierashuoneesta, jos ei yhteinen huone onnistu.



Nuo 5.30 aamut on kyllä ihan tappoa, etenkin kun pojun yöunien pituudeksi tulee sellaset 9.30-10h. Itsestä se tuntuu armottoman vähältä, kun typy ei taas taivu unille ennen yhdeksää. Eilen nukahdin itse suurin piirtein ennen tyttöä, ja ehdin just ja just sen 8h nukkumaan. Omaa aikaa mulla on tietty täällä töissä, mutta oispas kiva, jos nukkuisivat suurin piirtein samaan aikaan. Typyn päikkäreistä ei haluta luopua, enkä muutenkaan halua hirveästi vääntää toisten luontaisia rytmejä, on vaan vähän harmi, että kolmen selkeästi iltavirkun ja aamutorkun perheeseen tuppaa tuollainen aamuvirkku :D



Jep, täytyy tästä alkaa valmistautua kauppaan lähtöön, että on jotain apetta pöytään ku MM ja tytöt tulevat kyläilemään. :)



-iki-uninen Osse kera iltavirkku-typyn ja aamuvirkku-pojun

Vai että Ossen kuopus on aamuvirkku... Meillä myös mies kiroaa, että miten hänelle voi tulla tuollainen 9-10h yöunia vetelevä aamukukkuja, mutta itse kestän ihan hyvin aamukuuden heräämisiä, jos saan mennä kympin paikkeilla nukkumaan. Mekin on vähän käännetty Sofian rytmiä, kun rupesi luonnostaan aamut aikaistumaan. Nyt neiti nukkuu noin klo 22.15-07.30, mikä sopii ihan hyvin meidän rytmeihin. Noel nukkuu noin klo 20.45-06.30, eli vähän menevät ristiin, mutta oikeastaan se on ihan kiva vaan, niin saa molempien kanssa omaa aikaa. Omat unet jääkin sitten tosi lyhyiksi, kun en ikinä ole valmis nukkumaan vielä Sofian mennessä, joten pitää tulla takaisin alakertaan puuhailemaan, ja sitten yhtäkkiä huomaakin kellon lähenevän puoltayötä...



Opellakin on vähän ongelmia kulkea julkisesti, täällä sama! Noel on vasta ihan viime viikkoina saanut kävellä itsekseen kaupoissakin, sitä ennen vapaus on suotu vain kävelykaduilla ja puistoissa yms. Noelilla on sellaisia spurtteja, että saa aikuinenkin juosta kovaa perässä. Siksi etäisyyttä ei voi olla paljon, esim. kaupassa jo pari metriä alkaa olla liikaa. Onneksi aika hyvin tepsii se, että kävelyoikeus evätään, jos karkailu alkaa.

Ja kaupassa ihan rutiininomaisesti käy niin, että loppujen lopuksi Noel pitää sitoa kiinni (kaulahuivilla) ostoskärryjen lastenistuimeen, koska se kiipeäisi siitä muuten väkisin pois. Yleensä koko kauppa kuuleekin, missä me mennään. Kummasti niihin itkupotkuraivareihin tottuu ;)



Nyt pitää mennä, mies otti Noelin mukaansa sukujuhliin, ja haluan nauttia tästä yksinolosta (Soffe vetää hirsiä parvekkeella). Sofia muuten oppi vajaa viiko sitten nousemaan seisomaan tukea vasten, joten meillä riittää taas äkkilähtöjä, kun neiti horjuu jossain reidet tutisten. Yrittää kovasti myös nostaa jalkaa portaalle, mutta ei tietenkään yletä vielä pitkään aikaan, onneksi! :) Jospa nuo menohalut tuosta tasoittuisivat.

Niin ja Sofian 6kk neuvolamitat oli 7,9kg ja 67cm, tosin pituus oli vähän vonkuramitta, kun se selällään makaaminen oli niin hirveää kidutusta...



Kandi & lapset 2,5v ja 6kk



p.s. Noelin kyselykausi on alkanut. Hieman huvitti, kun kuumana päivänä ohi juoksi vanhempi mies pelkissä shortseissa, ja rattaista kuului heti kantava lapsenääni: "äiti, miksi tuo setä juoksee nakupellenä?" ;)



Ai niin ja vielä, tärkein asia: Noel pissasi eilen kaksi kertaa pottaan! Sillä on hirveä potta- ja pönttökammo, mutta eilen kun mies sai houkuteltua sen seisaalleen pissimään pottaan, niin johan lorisi :) Jospa se tästä alkaisi vähitellen luistaa...

ja kertokaa onko vanttu-lapsissa ollut muitakin tällaisia 8kk-ikäisiä... lähinnä haluan tietää, voiko näin vähillä unilla pärjätä vai pitäisikö selvittää, onko jotain muuta vaivaa.



Eli meidän aamuvirkku jatkaa aamuvirkkuiluaan, tovi on tässä saatu nauttia 6.30 asti nukkuvasta pojasta, n. 10-10,5h yöunia on siis nukkunut. Viime yönä nukkui 9h, nukahti n. 20.30 ja heräsi 5.40. Ja ikää on tosiaan se 8kk... vauvapuolelta yritin kysellä, ja siellä sain vain vastauksia, että 10h on paljon tämän ikäiselle. Enkä juuri valitakaan, kun poika nukahtaa helposti ja nukkuu pääsäntöisesti heräilemättä, ehkä sen 1-2 kertaa kaipaa tuttia ja aamuisin tuossa 5.30 jälkeen alkaa kitinänukkuminen (eli nukkuu hetken, kitisee, nukahtaa taas jne.). Mutta tuo yöunen pituus, voiko noin vähän olla tarpeeksi??



Tämän lisäksi poika ei syö oikeastaan mitään kiinteää lusikasta, juo vain maitoa ja syö sormiruokaa. Tästä en hirveän huolissani ole, koska maitoa menee hyvin ja syö tosissaan esim. hedelmiä, leipää ja keitettyjä vihanneksia, kunhan vain saa itse syödä. Mutta nyt tietenkin pienessä mielessäni ehdin miettiä kaikki vaihtoehdot, esim. allergiat (vähäiset unet ja jatkuvasti laskeva pituuskäyrä).



En tiedä, ehkä taas huolehdin turhia. Poika on ikiliikkuja, ei ole hereillä ollessa oikeastaan hetkeäkään paikallaan, joten ei ihme, jos ravinto ei riitä kasvamiseen. Hampaitakin taitaa olla tulossa. Blaah.



Mutta siis, kertokaa ihmeessä omat kokemuksenne, suuntaan tai toiseen! Kiitos!



-Osse, poju 8kk ja typy 2v8kk

Joskos minäkin jotakin rustailisin... Mies lähti Idan kanssa leikkipuistoon ja sain juuri Emman päikyille.



Osselle minä en oikein osaa sanoa yhtään mitään, kun ei ole moisesta oikein kokemusta ;) Teidän poitsu vaikuttaa kyllä niin hyväntuuliselta jäbältä, että ei ainakaan hereillä ollessaan luulisi esim. masuvaivaa olevan, jos niitä allergioita mietit? Entäs onko ihottumaa? Mites ne päikyt, ootteko kokeilleet niitä vähentää jostain suunnasta (mikä ei kyllä taida edes tuon ikäisellä onnistua?).



Sitten meidän kuulumisia, kun en kerta muuta nyt yllättäen muistakaan ;)



Meillä on nyt viimeinen lomaviikko meneillään. Ida on käynyt mummin kanssa Särkän huvipuistossa, mummelin kanssa Särkän eläinpuistossa ja Viikinsaaressa. Tiistaina Ida oli isin, mummelin ja miehen veljen kanssa Muumimaailmassa. Lisäksi käytiin koko perhe Kiviniityn kotieläinpuistossa ja siellä Idan mielestä oli parasta pomppulinna ja trampoliini, ei suinkaan ne eläimet ;)



Justiinsa heräsin siihenkin todellisuuteen, että Ida täyttää 2kk päästä 3v! Huh ja hei kun on paljon. Parin viikon päästä alkaa se kerhokin. Vähän äiskää jännittää miten siellä sujuu :)



Emmalle tuli 6kk ikää sunnuntaina. Viime viikolla aloiteltiin soseitakin. Peruna ei tunnu sopivan ja th suositteli tänään neuvolareissulla, että jätetään suosiolla potun maistelut tulevaisuuteen. Siitä tuli ensin pulauttelua, paukuttelua, yöitkua ja nyt tiistaina yritin taas tauon jälkeen ja neiti oksensi potut 10 minuutin päästä. Nyt on sitten reilu viikko maisteltu bataattia ja porkkanaa ja jälkkäriksi vähän kuningatartakin muutamana päivänä. Ihan selkeästi bataatit ja porkkanat vähän jo kyllästyttää, koska tänään ja eilen kaikki on räveksitty mäjelle ;) Kohta aattelin kokeilla maissia tai kesäkurpitsaa, molempia on jo tuolla jäähtymässä kun keittelin tuossa vähän sitä sun tätä valmiiksi pakastimeen.



Emma ei edelleenkään käänny. Tänään neuvolassa th neuvoi soittamaan parin viikon päästä fyskaan, jos ei ala tapahtumaan, mutta ei terkkakaan huolissaan ollut.



Pituutta neidillä oli 67,7cm ja painoa 8865g. Aikasmoinen hujoppi tuo neiti on Idan 6kk mittoihin verrattuna (65cm) :) Pipo oli 42,8cm ja neidin omalla käyrällä laskusuunnassa. Mutta tämähän on jo tuttua huttua, kun Idan kanssa ravattu niillä ylimääräisillä käynneillä samaisesta syystä. Seuraava neuvola on 8kk-lääkärineuvola ja siellä sitten katsotaan mitä lääkäri tuumaa. Ei kylläkään varmaan yhtään mitään, meillä vaan taitaa olla siropäisiä vauvoja ;)



Palailen lukemaan vielä muiden juttuja...



MiaMik ja neidit 2v10kk & 6kk

Nyt tulee vähän omanapaista marmatusta, jos sallitte. Ossen viestiin tulee tässä samalla vähän kommenttia.



Elikäs täällä äidin rakas pikkuneiti harrastaa yökukkumista. Pikkuneiti on illalla ruennut menemään hyvin nukkumaan eli tissittelyrumbat on historiaa ja iltasyömisten jälkeen nukahtaa puoli ysin maissa silittelyyn. Jonkin verran saattaa alku-unien aikaan kitistä, mutta varsinaisesti herää 2.30 syömään. Viime yönä oli taas vaikea yö eli vasta 4.15 sain nukahtamaan uudestaan. Ja kun aamu tulee 5.30-6, niin aika vähäisiksi jää niin äidin kuin lapsenkin unet. Päivällä lapsukainen nukkuu aamupäivästä lyhyet unet ja iltapäivällä pitemmät. Tosin jos ne jää lyhyiksi, niin tarvitsee pikku torkut vielä alkuillasta.



Tyttösen yöt ei muistaakseni menneet mitenkään sekaisin liikkumisen myötä, mutta ehkäpä se sitten valvottaa pikkuneitiä. Ja onhan hänelle hampaitakin tullut 2. Hän siis liikkuu lattialla nykyään kierimällä selälleen-mahalleen ja nimenomaan sängyssä yrittää kontilleen päästä. Harmittaa vaan isomman tyttösen puolesta, koska viime yönä hänkin valvoi pikkusiskon mekastaessa. Ja aamuisin yritän pitää pikkuneidin hiljaisena, mutta mitenkäs tuon ikäiselle sanoa että suu suppuun, kun toinen silmät kirkkaasti loistaen alkaa päristää ja pöristää.



No, ehkä sitten vuoden päästä kun palaan töihin osaan arvostaa tätä neitien aamuvirkeyttä, heh.



Huomaa vaan jo mun naamasta, että yöunet on mitä on. Yritänkin laittaa tytöt oikein sieviksi, kun mennään elokuussa miehen siskon häihin. Jos vaikka ihmiset ei sitten huomaisi räjähtänyttä äitiä. Ruokavaliokin on ollut taas mitä sattuu, kun väsyttää ja ärsyttää niin tulee palkittua itsensä kahvileivällä yms. Hyi minua!



Joo, no onhan nuo lapset myös niin ihania. Viimeksi tänään sain hyvät naurut kun isompi tyttönen halusia pukea meille kaikille valitsemansa hatut. Aika hauskoilta varmaan näytettiin, kun tosi kuumassa asunnossa tanssittiin kolmestaan hatut päässä ja tytöillä paidat&vaipat ja äidillä paita ja pikkarit.. =)



Leppoisaa viikonloppua kaikille!



T. iida-linnea, tyttönen 2v2kk ja pikkuneiti 7kk

Jospas minäkin pitkästäpitkästä aikaa kirjoittelisin kuulumisia. :)



Meidän tonska-poika syntyi 17.7 rv 39+3. Pojalla oli painoa 3670g ja pituutta 52,2cm. Synnytys meni ihan kivasti, synnärillä ehdittiin olee kolme tuntia josta ponnistusvaihe kesti 5min eli neljän ponnistuksen ajan.



Poika on pääasiassa ollut helppo ja tyytyväinen, mutta eilen alkoi joko masuitkut tai sitten nälkä alkoi vaivata. 2vko:n neuvolassa paino ei ollu noussu tarpeeks, en olis uskonu kun ei siihen mennessä ollut itkenyt nälkäänsä. Evehän itki ja huusi kun maito ei riittänyt, mutta ei Poju. Eilen sit annattiin pakkasesta maitoa ja haettiin varuiksi cuplatonia.



Nyt aamu vaikuttaa jo paremmalta, Poju nukkuu kantoliinassa. :)



Eve kasvaa hurjaa vauhtia, epäviralliset 2,5v mitat on 98cm ja 18kg. Puhetta alkaa tulemaan vähitellen, on aina ihanaa kun kuulee uuden sanan. Ihan paras oli kun Eve on nyt vuoden sanonu mua mammaksi, äiti sanaa ei ole sanonut koko aikana, niin yksi ilta auton takapenkiltä kuului "äiti". Mulla meni hetki tajuta mitä se sanoi. :) Toissa päivänä neiti ilmoitti lähtevänsä kouluun, ja eilen sanoi että "isi töötä" eli töitä. :)



Eve on kova hoivaamaan ja paijaamaan vauvaa, ei meinaa antaa toisen nukkua. Ja jos ei hetkeen nää vauvaa niin kysyy "mamma vauva?" Eli vielä ainakaan ei ole merkkiäkään mustasukkaisuudesta, mutta kyllähän sitä ehtii vielä tulla jos on tullakseen..



Me taidetaan rueta lähtemään ulos keinumaan. :)



Bejpi, Poju 2vk 1pvä ja Eveliina 2v 7kk

Bejpille onnittelut pojasta :)



On se Eve vaan pitkänhuiskea tyttö. Ida taitaa olla just ja just 90cm :) Ja painoa varmaan 14kg?



Meillä ei ole nuo soseiden aloittelut sujuneet ihan yhtä hyvin kuin Idalla. Reilut pari viikkoa sitten aloiteltiin ja ihan onnetontahan se on. Ida kun veteli tässä vaiheessa jo lihasoseita jne.



Emmalla tuntuu olevan herkempi masu. Pottua ja maissia masu ei kestänyt ollenkaan. Masu tuli kipeäksi ja lisäksi pulauteltiin ja oksenneltiin. Niin ja päivät sai kanniskella ja yöt meni myös ihan kitinäksi ja itkuksi. Nyt kuitenkin vaivat helpottaneet ja ainakin bataatti, porkkana ja luumu sopivat. Bataattia ja porkkanaa syö ehkä just ja just teelusikallisen ja sitten menee suu suppuun ja alkaa huuto. Luumua kun saa huulilleen niin suu aukeaa kuin linnunpojalla ja saattaa mennä puolikin purkkia kerralla :) Ei suinkaan äiteensä tullut kun makeasta tykkää :D



Idalla alkaa maanantaina se päiväkerho... Ollaan mietitty että josko sitä Idaa jonnekkin jumppakouluun tai satutanssiin ilmottaisi syksyllä. 3-vuotiaasta kun alkavat :) Onko muut miettineet moisia näin pienellä?



MiaMik ja Emma 6kk++ & Ida 2v10kk

Onnea kovasti Bejpille pojasta! Ja täältä löytyy myös pitkä tyttö. Taitaa pikkusiskosta tulla pitkä neiti myös. Ainakin isosiskon vaatteet menevät samaa tahtia pieneksi, heh. =)



MiaMik, meilläkin pienempi neiti on vaikeampi syötettävä kuin isosiskonsa aikanaan. Tyttönen alkoi hyvin syödä karkeampiakin soseita, mutta pikkuneiti on sellainen sihtikurkku ainakin toistaiseksi että huhhuh. Esimerkiksi minun tekemä puuro ei mene alas, vaikka sauvasekoittimella hienonnan hiutaleet ensin jauhoksi. No, hyvä että kaupan puuro uppoaa... Niin vaan voi sisarukset olla erilaisia!



Minä olen niiiiin tohkeissani, kun minusta tuli toisen kerran täti tiistaina! Pikkusiskoni ahersi pari vuorokautta sairaalassa ja sitten syntyi ihanista ihanin palkinto, pieni poika. Vauva lähti syntymään yli 3 viikkoa etuajassa eli aika yllärinä tuli synnytys. Siskoni oli vielä miehensä kanssa parin tunnin ajomatkan päässä kotoa kun lapsivettä alkoi tulemaan. Kerkesivät kyllä sairaalaan Hämeenlinnaan mutta ois voinut toisinkin käydä. Vauvalla on ollut pieniä alkuvaikeuksia mutta hetki sitten sain tietää, että pääsi pois seurannasta takaisin äidin ja isän luo. Toivottavasti pian pääsevät oman kodin rauhaan elämää opettelemaan. Me ei olla vielä käyty katsomassa vauvaa koska sen verran matkaa ettei sairaalan vierailutunneille ole keritty. Mutta jospas nyt viikonloppuna päästäis "poikavauvaheekkua" katsomaan, kuten isompi neiti asian ilmaisee. =) On niin ihanaa, kun toinen siskonlapsista on näinkin lähellä. Isosiskoni kun ei asu Suomessa.



Tytöt nukkuu yhtäaikaa, joten taidan mennä vähän asuntosivuja selailemaan. Ihan kauhea asuntokuume on. Kun nyt vaan varmuudella osaisi päättää mistä isompaa asuntoa aletaan etsimään. Ja pitäisihän tämä nykyinenkin koti uskaltaa myyntiin laittaa...



Leppoisaa viikonloppua teille kaikille! Nautitaan auringosta!



T. iida-linnea, tyttönen 2v3kk ja pikkuneiti 7,5kk

Onnittelut Bejpille Pojusta!



Samoin jostain näin, että NapNap oli saanut myös vauvansa jo. Paljon onnea sinnekin. Teillä taisi molemmilla vauvat syntyä hieman ennakkoon, kiva juttu, sillä kyllä ne viimeiset päivät LA:n jälkeen olivat tuskallisia...



Kirjoittelin tonskan odotusaikana harvakseltaan tuolla odottajien pinossa, mutta kyllä tämä vauva-arki on vienyt mennessään, enkä ole paljoa koneella ennättänyt käydä.



Meidän tonskatyttömme syntyi siis suloisesti vappuaattona, laittaen vapun suunnitelmat koko perheelle ihan uuteen uskoon. Synnytys oli nopea, 3,5 tuntia, josta salissa ennätimme olla noin tunnin. Sairaalan saavuttaessa salit olivat käytössä, mutta koska kätilöt näkivät tilanteen kiireellisyyden pääsimme saliin, jossa siivous oli hitusen vielä kesken. Onneksi niin, sillä äiti oli jo vähän pökkyrällä supistuksista. Lääkärikin oli kiireinen, joten ilokaasua vain sain. Lopulta lääkäri ennätti tulla antamaan puudutteen, jota suositeltiin enää siinä vaiheessa. Saman tien puudutteen antamisen jälkeen siirryttiinkin ponnistamaan, joten puudute ei kunnolla ehtinyt edes vaikuttamaan. Suloinen tyttö syntyi 10 minuutin ponnistuksen jälkeen mitoilla 3444 g ja 48 cm.



Vappu meni sairaalassa, ja nyt olemme vauva-arkea eläneet reilun 3 kk. Neito on oikein aurinkoinen tapaus ja nukkuu ja syö ja välillä seurustelee hymyillen. Isoveljelle naureskellaankin kovasti, sillä isoveli on neidin suuri ihastus. Hänelle suodaan aina aurinkoinen hymy kujerruksen kera. Onneksi niin, sillä alkuun mustasukkaisuus meinasi saada äidin ja isin hermot palamaan. Nyt isovelikin on ihan ihastunut neitiin ja naurattaa häntä mielellään.



Neiti syö ainoastaan aitoa ja oikeaa tissimaitoa, ja ainoastaan suoraan tissistä, tutit ja tuttipullot lentävät kaarella ja kiukkuisen parkumisen säestyksellä. Mutta hyvin kasvaa, joten meillä ei ole vielä mikään hoppu ruveta muita eväitä edes harjoittelemaan. Mahavaivoja ei ole ollut juuri lainkaan, rupsut ja puklut pitävät huolen, että ilmat tulevat mahasta ulos. Niitä tulee päivässä useita...



Hyvää jatkoa vanhoille ja uusille tuttavuuksille! Yritän aina silloin tällöin ennättää koneelle asti. ;)



Kissankello ja M 3v4kk ja E 3kk

ilmoittaudun taas täältä taustalta ja samalla surun keskeltä. meidän olisi tarkoitus jättää ehkäisy noin 2 viikon sisällä(vikoja menkkoja siis toivon alkavan) ja toivotaan että siitä sitten alkaisi vauvan odotus. tuntuu vain vähän kurjalta kun mieheni isä kuoli yllättäen lauantaina ja on nyt vähän sellainen sekava olo,että uskaltaako ees tässä vaiheessa alkaa mitään tekemään,pitäiskö siirtää...





terveisin ajatus vähän hukassa oleva sadeye

Heippa hei kaikille, pitkästä aikaa.



Tai no eipä täällä ole kovin moni muukaan niin kovin aktiivinen ollut. Kaikilla taitaa taapero + tonska-arki viedä kaiken ajan :)

Tai sitten olette muilla sivuilla...Missä kaikki on??



Meillä täällä normaali arki rullaa, Höpis nautti terveen kesäloman ja mahtavan yhden viikon tarhassa ja sitten TAAS kipeänä. En voi käsitää kuinka moneet vanhemmat tuovat lapsensa tarhaan ihan kipeenä??!! Olen monena aamuna katsonut kuinka taas tuodaan neitiä tai poikaa kuumeisen näköisenä, ja iltapäivällä kun Höpiksen haen, kerrotaan kuinka muutama lapsi haettiin kipeänä pois. Kuinka saisin nämä vanhemmat ajattelemaan lapsiaan ja muita?? Niin etten tietenkään loukkaa heitä/neuvo kasvatuksessa...vaikeaa :/



Muuten meidän arki on ihanaa (siis niissä väleissä kun Höpis ei kiukuttele, kilju, huuda EI/EN TEE...) ;)



Mitenkäs Mammiksella arki sujuu? Ei ole sinuakaan "näkynyt" täällä :)



Entäs Iida-Linnea ja tytöt,vieläkö tyttönen hoivaa vauvaa innoissaan? Joko kaipaa että vauva kasvaa ja tulee leikkiseuraa?



Onko Serestä kuulunut mitään?

Entäs Ope, kuinkas teillä?

Osse?Jenni?...ja muut mitä teille kuuluu?? =)



Jennille vielä, olisi ihana nähdä D, vaikuttaa loistavalta tapaukselta :)



Nyt tämä mamma hyppää laittamaan lapselleen ruokaa, ja aaah päiväunille! Tuntuu kivalta olla kotona, vaikka Höpis on flunssassa mutta saan nauttia kotiajasta, ja nukkua päikkärit :)



Ihanaa viikonloppua kaikille,

toivottaa

Lycka (kovaa vauvakuumetta potevana) ja Höpis 2,5w räkä valuen

Meillä oli tänään pikkumiehellä neuvola. 3 kk mitat ovat 6675 g ja 61 cm. Piikkiä ei saatu, sillä neuvolatäti oli sitä mieltä, että Aatu on vähän lämmin. Eli varattiin viikon päähän uusi rokote aika. Aatu tekee hampaita, joten voipi se vähän lämpöjä nostaakkin (ei kuitenkaan minusta ole kipeä, joten en jaksa alkaa mittailemaan lämpöä...). Eli tosiaankin alaikenestä kuultaa jo kaksi hammasta läpi. Ovat ihan hilkulla, että koska tulevat kunnolla esiin. Ja jätkällä on siis ikää huomenna 3 kuukautta (Anni teki ekat hampaat 5,5 kk iässä).



Toivottavasti Lyckan Höpis on jo terveenä.



Mitenkä Mammiksen reissu meni?



T:Fay, Anni 2 + 3kk ja Aatu 3 kk

Monien muiden tavoin mullakin on ollut vaikeuksia kirjautua sisään ja ajan puutteen vuoksi en ole jaksanut lähteä kirjautumaan uudestaan. No nyt sen viimeinkin tein. :)



Kahden lapsen kanssa päivät tosiaan vain vilisevät ohi, vaikka ihan kotona olen lasten kanssa koko ajan ollut.



Aleksi on nyt 2v9kk ikäinen rakas isopienipoika.

Uhmaa on edelleen, välillä voimakkaan tahdon kanssa ollaan ihan ihmeessä. Temperamenttia piisaa vaikka muille jakaa! Mutta touhukas ja taitava poika tuo kyllä on, äidin pikku apulainen. :)



Eeli on pian 10kk vähintäänkin yhtä menevää sorttia kuin isoveljensä. ;) Konttaa kovaa vauhtia ja tukia pitkin kävelee. Oikea hymypoika, varsinkin isoveli saa makeat naurut aikaan. Temperamenttia löytyy ihan yhtä paljon kuin isolta veljeltäkin, kyllä noitten perässä saa vielä joskus juosta, huh huh...



Siinäpä tiivistettynä meidän tämänhetkinen elo.

Remontti saatiin alkukesästä valmiiksi (meillä miehen vanhempien vanha ok-talo joka rempattiin täysin), ja uudessa kodissa on ihana asua.



Kirjoitelkaapas muutkin, edes pari riviä, mitä teille kuuluu. Osan kanssa on jutusteltukin tuolla naamakirjan puolella, se on jotenkin niin kätevä ja nopea tapa pitää yhteyttä.



Lycka siellä kovassa vauvakuumeessa, peukut on pystyssä että pian tärppäisi!! Meilläkin on tosiaan kolmoselle lupa tulla, vielä ei ole tärpännyt, eikä tässä mikään kiire itsellä olekaan. Hiljaa hyvä tulee. :)



Ikävää tuo että lapsia tuodaan puolikuntoisina hoitoon. Ei oo kiva kun oma lapsi saa sitten kaikki taudit. :/



Ihanaa syksyn jatkoa kaikille!!

Viipero ja pojat

Tää on taas takuuvarma keino, kun alan tänne jotain naputella, niin eiköhän tuo neiti tuolta hetken päästä yläkerrasta päikkäreitlä tassuttele alas, ja mä en taas ehdi mitään ;) No, jos nyt jonkun rivin yrittäis...



Meillä kans piitkän kesän jälkeen arki alkoi koulujen alkamisen myötä. Mulla tosin tällä erää sijaisuus vain lokakuun loppuun, mutta hyvä jos sen aikaa tuolla nykyisessä paikassa kestän :) Luokka on suurehko ja oppilasaines kaikin puolin aika haastavaa yms. Aino palasi innolla päiväkotiin sitten mun töitten myötä. Katsotaan nyt sitten, vieläkö marraskuussa yritän jotain sijaisuuksia löytää, vai oonko työttömänä ja Aino sitten vaan muutaman päivän viikossa päiväkodissa. Joulukuusta varmaan jokatapauksessa Ainokin siirtyy osa-aikaiseksi, kun mä jään äippälomalle. Ihanaa kumminkin, kun neiti niin viihtyy päiväkodissa!



Aino sai myös vielä jatkaa tämän talven pienten (alle 3vee) ryhmässä, vaikka täyttääkin jo kolme. Ihanaa, olis se 21 lasta ryhmässä aika hurjaa vielä... Ja meidän ihana lastentarhanopettaja kuitenkin järjestää näille loppuvuoden kolmivuotiaille kerran viikossa "omaa ohjelmaa" pienemmässä ryhmässä, ilman niitä 1-2 vuotiaita, että saavat jo totutella "isojen juttuhin" ;) Miinuspuolena tässä päiväkotiin paluussa on jäleen ollut väsynyt ja känkkäränkkä tyttö, joka nukkuu liian vähän & huonosti ja heräilee yöllä jne. Tai mä ainakin laitan sen pk:n paluun piikkiin, kun kesällä nukutiin jo lopulta ihan hyvin...



Viime viikolla käytiin rakenneultrassa katsomassa tuota minityyppiä, ja sen jälkeen koitin Ainollekin selittää, että äitin masussa on vauva ja siitä tulee hälle pikkusisko tai -veli. Eipä tuo ihan kerrasta tainnut täysin mennä jakeluun =) Mutta onhan tässä vielä aikaa sopeutua ennen tammikuuta!



Meillä muuten tuntuu tuo uhmaikä vaan jatkuvan ja jatkuvan ;) Tuntuu, että neiti ihan tahallaan ärsyttää meitä vanhempia mm. ruokapöydässä ja nukkumaan mennessä + usein muutenkin kun pitäis jonnekin olla lähdössä tms. Aamu- ja iltapalat on etenkin nykyään aivan raivostuttavaa pelleilyä ja kestää sata vuotta! Vois kyllä jo pikkuhiljaa mennä ohi toi uhmäikä tai mikä lienee!!!



Toska-pino odotuspuolella kaipaa muuten kovasti virkistystä, joten pankaahan toimeksi Lycka ja Viipero + kaikki muutkin =DD



Yllättävää, unikeko ei ole vieläkään herännyt! Täytynee mennä kohta jo herättelemään, että voidaan taas tapella illalla nukkumaan mennessä uudestaan ;)



Pitäisköhän muuten kohta jo perustaa uusi pino, kun syyskuukin alkaa...



t. Ope rv 20+ ja Ainokainen 2v10kk

yllä on ollut hiljaista tässä pinossa :) Tulkaahan nyt kaikki kertomaan kuulumisia, edes muutaman rivin verran. Aika moni on naamakirjassa niin ehkä sitä tuntuukin sitten tylsältä höpistä samoja juttuja täällä?



Mitäs meille... En edes muista mitä olen viimeksi tai viime aikoina kirjoitellut?



Ida on reipas kerholainen, tosi mieluusti lähtee kerhoon ja odottaakin sitä aina kovasti. Selittää vaan, että se on se lasten kerho jonne ei saa äiti mennä leikkimään. Ekan viikon Ida oli kamalan salaperäinen siitä mitä siellä tehtiin parin tunnin aikana, mutta nyt kovasti selittää esim että "täti luki meille kirjaa, sitä karhu-kirjaa ja me lapset istuttiin siinä lattialla. Nalle Puh syö hunajaa, mutta ei se Nasu syö hunajaa, mehiläisetkin syö hunajaa" jne. Sitten me vähän revettiin eilen miehen kanssa kun ei siis oikeesti mitään kamalan uskovaisia olla vaikka kirkkoon kuulutaankin. Mutta siis Ida otti mua ja miestä yhtäkkiä illalla sohvalla kädestä kiinni ja sanoi "kiitos Jeesukselle" :D



Mehän myytiin sisarusrattaat pari viikkoa sitten pois kun ei oikein kesällä niitä olla enää käytetty. Ostettiin kuitenkin seisomalauta kun onhan kerhollekin 2km matkaa jne. Tosi hienosti Ida seisoo seisomalaudalla, kop kop. Aluksihan ei sitä ostettu kun aateltiin että neiti saa raivareita ulkona ja heittäytyy maahan jne kesken reissujen. Mutta hyvin on siis mennyt ja onhan Idalla se uhma helpottanut, ei kylläkään kokonaan poistunut ;)



Ida on nyt oppinut yökuivaksikin. Hieman ollut pitkä kuivaksioppimisprojekti kun päiväkuivaksi oppi 1v2kk. Koko kesän ajan Ida on itse halunnut päästä vaipasta eroon, höpissyt kaikki illat kun ei se serkkukaan tarvii enää vaippoja kun on niin iso tyttö jne. Välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä pysynyt kuivana. Välillä mies vaihdellut lakanoita yöllä. Tuossa 3 viikkoa sitten mulla meni hermot, sanoin Idalle että nyt laitetaan vaippa yöksi ja se on niin kauan sulla öisin kunnes neidin ei tarvitse yöllä käydä vessassa ja vaippa on ollut aamuisin jonkun aikaa kuiva. Viikon ajan vaippa oli välillä märkä, välillä kuiva. Sitten olikin viikon verran taas kuiva ja nyt ei olekaan viikkoon enää käytetty vaippaa ja ei ole yöllä Ida herännyt kamalaan pissahätään :)



Emma on nyt 7kk ja on kyllä samanlainen tapaus kuin Idakin pienenä. Luonteeltaan siis. Jotenkin musta tuntuu, että aikas lailla on viihdytettävä tapaus ja oikein seurapiirineiti niinkuin siskonsakin oli vauvana ;)



Emma ei vielä käänny, 7.9 mennään fysioterapeutille sen takia. Eilen kylläkin kääntyi meidän sängyllä 4 kertaa, onneksi seisoin sängyn vieressä kun tuli vähän yllätyksenä kun ei tuo lapsi ole edes kyljellään käynyt aikoihin! Luulenpa vain että neiti ei uskalla lattialla yrittää kun pää on kopissut niin monta kertaa neidin kupsahtaessa vahingossa konttausasennosta selälleen... Emmasta on myös tullut tosi herkkä. Siis silleen että ekaan puoleen vuoteen E ei pelännyt mitään lelujen ääniä tai imuria tai muitakaan kovia ääniä kuten ruohonleikkuria niinkuin Ida. Nyt tuosta lapsesta on yhtäkkiä tullut tooosi arka, ilmapalloista ja palloistakin saa pa..ahalvauksen ;)



Emma on nyt kylläkin parisen viikkoa liikkunut eteenpäin. Nousee konttausasentoon ja siitä syöksyy mahalleen ja aina eteenpäin. Nyt menee jo kuin nato-ohjus eteenpäin jos on vaan tarpeeksi mielenkiintoinen lelu edessä päin. Eilen meni jo muutamia "askelia" kontatenkin etiäpäin. Emma istuukin ihan hienosti jo, mutta välillä kyllä heittäytyy selälleen ja itse ei kyllä nouse istumaan.



Ja sitten ne soseet. Voi kamala sentään. Ei tuo lapsi syö oikeastaan ollenkaa, huoh. Ennen flunssaa parina päivänä neiti söi jo ihan hyvin noin niinku Emmalle hyvin, mutta pari viikkoa on menty kyllä ihan alamäkeen. Max 1-2 lusikallista mennyt koko päivän aikana ja nyt taisi vierähtää 5 päivää ettei mennyt lusikallistakaan mahaan asti. Viime viikolla yritin aloittaa puuronkin, mutta hermohan siinä meni kun 5 lusikallista oli rinnuksilla ja 0 lusikallista mahassa. Nyt viikonloppuna (vasta) hokasin että mieheltähän tuo syö paremmin ja puoli purkkia menikin ihan heilahtamalla massuun ja kateellisena kurkin täältä olkkarista kun neidillä aukesi suu kuin linnunpojalla ;) Mulle kun suuttuu jo melkeinpä siitä kun laitan sitteriin tai syöttikseen ja vilautan lusikkaa...



Yöunia Emma nukkuu noin klo 20-8 ja päikkäreitä kolmet päivässä, Idan kanssa samaan aikaan ne pitkät unet 1,5-3h. Ida nukkuu edelleen päikkyjä, ehkä kerran viikossa jättää väliin. Viime aikoin on nukkunut melkeinpä 3h...



MiaMik ja tytöt

Aika hurahtaa niin nopeaa, ja kun on hiljaista pinossa, ei itsekään saa kirjoitelluksi.



Meillä elellään arkea, lapset on päivät isin kanssa kotona ja minulla töissä on jo täysi tohina päällä, muutama viikko oli rauhallisempaa loman jälkeen, mutta nyt jo mennään täysillä. Sunnuntaisin havahdun aina huomaamaan, että mites taas pitää huomenna mennä töihi - mulle kelpais kyllä kolmen tai neljänkin päivän viikonloput! Ajattelinkin, että kun mies palaa töihin helmikuussa, jään osa-aikaiselle hoitovapaalle, eli käytännössä kai olisin perjantait kotona. Katellaan nyt, mitä pomo sanoo, vaikkei kai hällä siihen paljon ole sanomista. :)



Poju on kasvanut kovasti, eilen taittelin 74 koon vaatteita pienten vaatteiden kaappiin, nilkat alkaa vilkkua housuista ja hihat on muuttuneet 3/4 pituisiksi. Jotenkin jännästi toi poika vissiin kasvaa raajoistaan, koska selkäosa on bodeista vielä ihan ok. :D Mehän on pidetty pojua siskoaan pienempänä (siis samassa iässä, heh), mutta kyllä nyt näyttää, että kun ruoka taas vaihteeksi (kop kop) maittaa, niin myös kasvua tapahtuu. Remun 80-kokoinen välikausihaalari on aivan sopiva, tosin niin on 74-koonkin housut ja takit. Tiedä häntä, vissiin on vaatekoot niin lähellä toisiaan.



Vielä ei poju kävele, mutta treenaa kovasti ilman tukea seisomista ja seisomaan nousemista. Tukea vasten kävelee, samoin kärryistä tukien, mutta taluttamisesta ei niin välitä. Tykkää kiivetä portaita ja sohvalla ja konttaa täysillä pitkin poikin pihamaata. Todettiin yks päivä, että poju vissiin konttaisi pitempään kuin typy jaksaa kävellä...



Typy on reipas, mutta välillä kovin kovin uhmainen. Taas sai äiti tuta, kun olin viime viikon työreissulla 3,5 yötä, niin kummasti sain launtaina sitten osoittaa tytölle, että rajat on just siinä, mihin ne viimeks laitettiin. Joka ikistä rajaa vissiin piti koettaa. No, onneksi se on totta, että lapset tykkää rajoista, typy nimittäin lähes huokasin onnellisesti riittävästi koeteltuaan ja käyttäytyi kuin enkeli loppupäivän. Äiti on muutenkin nyt aika kovaa valuuttaa, kun isi on päivät kotona. Myös poju on melkoinen mammanpoika, roikkuu minussa kaiken sen ajan, minkä olen kotona. Sydäntä lämmittää kovasti noi ihanat pienet.



Typy ei päässyt kerhoon, odotellaan siis marraskuuta ja 3-vuotissynttäreitä, sitten pitäisi paikka löytyä. Sen sijaan mennään sain paikan satujumppaan ja sisarusmuskariin ja kirjaston satutunteja olen kans kovasti väläytellyt miehelle, että voisivat käydä. Typy muuten tylsistyy kotona, etenkin kun illat tästä pimenee ja pihallakaan ei enää niin paljoa kavereita viihdy. Kesällähän meidän taloyhtiön lapset on suurinpiirtein asuneet pihalla ja leikkineet kavereiden kanssa.



Typyn jutut on kyllä hauskoja nykyään, hällä on mielikuvituskaverina serkkunsa, eli siis kuvittelee kaiket päivät, että serkkunsa on meillä myös. Muutenkin käy mielikuvituskeskusteluja koko ajan, mikä on minusta aika hauskaa, koska muistan itse olleeni ihan samanlainen vielä ala-asteella.



Typy oppi ajamaan pyörälläkin tänä kesänä, yhtäkkiä vaan osasi polkea ilman treenausta, muttei ollut silti kauhean kiinnostunut pyöräilemään. Eilen olivat eka kertaa käyneet kaupassa pyörällä, ja illalla käytiin vielä toisen kerran pitsanhakureissulla. Hyvin jaksaa siis polkea pidempäänkin, mutta typy on sellaista vähän laiskaa sorttia, eli jos ei huvita, niin ei sit todella laita tikkua ristiin... sama kävellessä. Jännää on kyllä tuo, miten taidot karttuu ihan yllättäen ilman harjoittelua.



Idan yökuivaks oppimisesta tuli mieleen, että meillä ei vielä ole näkyvissä yövaipasta luopumista, nyt ollaan selkeästi siinä vaiheessa, että typy osaa hallita päivällä ja joskus herää yölläkin pissahätään, mutta vaippa on edelleen ihan täynnä aamuisin. Mitään hinkuja ei mulla ole jättää vaippaa pois, vaan odotellaan rauhassa, jonkin verran on juteltu siitä, että isoilla lapsilla ei ole vaippoja edes yöllä, joten katsotaan milloin alkaa itse haluta luopua. Päikkäreilläkin vielä käytetään, ja ainakin joka toinen päivä pissaa silloinkin vaippaan. Meillä siis typy nukkuu edelleen ihan omasta vapaasta tahdostaan päikkärit, ja mielellään vetelee sen 2-3h. Joskus tosi harvoin jättää kokonaan välistä. Yöunta saa nykyään sen 10-11h ja sit päivällä loput. Meillä lapset nukkkuu melko kivasti, poju menee unille 19-20 välillä, herää 5.30-6.30, typy menee unille 20-21 ja herää 6.30-7.30. On ihan kiva, kun molempien kanssa saa toisesta päästä päivää sen oman hetken, ei edes yritetä nukuttaa samaan aikaan, kun omat rytminsä selkeästi tuon tunnin verran eroavat.



Ajattelin muuten päivähoitopaikkoja hakiessani, että olen varmaan liian ajoissa liikkeellä, mutta nyt alkaa tuntua, että tulis jo joku päätös. Eihän se varmaan ennen joulukuuta tule, tai sit vasta tammikuussa (menevät hoitoon siis helmikuun alusta), mutta mä haluaisin aina tietää kaiken tooosi paljon ajoissa, että ehdin totuttautua ajatukseen.



Jaahas, eiköhän siinä ole meidän kuulumisia tarpeeksi, nyt täytyy tarttua töihin.



-Osse, typy 2v9kk ja poju 9kk

Kesä on mennyt aika vikkelään mökkeillessä. sen kummempia reissuja ei paljon olla tehty. Paitsi käytiin Puuhamaassa kerran. Milo tykkää olla niin paljon mökillä ja aina puhuu vain meidän savusaunasta jossa on iso kiuas :D Kovasti on pulikoinut järvessä ja leikkinyt.



Milon puhekin on alkanut kehittymään huimaa vayhtia ja nyt tulee ihan kunnon lauseitakin ja sanavarasto on laaja.

Myös kuivaksi oppi Milo ihan oma aloitteisesti eräänä aamuna :O Otti vaipan pois ja meni pytylle lorottamaan pystypisut :D Ja ei enää sen jälkeen huolinut vaippaa päälle. Oli tämä äiti aika äimänkäkenä tästä käänteestä. Minä kun luulin kuivaksi opettelun olevan eräänlainen ikuisuusprojekti. Toki välillä käy vahinko mutta aika vähän niitä on tullut.

Kakka alkoi tulla myös pyttyyn pari päivää sitten pienen lahjonnan jälkeen kylläkin. Miloa jännitti ensin kakata pyttyyn ja potalle ei suostunut menemään ja kakka tuli sitten aina pöksyyn. Mutta kun jännityksestä pääsi ohi ja pari kakkaa tuli pyttyyn niin alkoi sekin sujumaan.

Päiväkuivuuden jälkeen myös yövaipat oli aina kuivia niin jätettiin se yövaippakin pois samantien. Kerran on vain sänky kastunut reilun viikon aikana ja sekin oli vasta aamulla ja vain kerran herännyt yöllä ja pyytänyt päästä vessaan :) Eli ihan mukavasti sekin menee. Saa nähdä tuleeko tässä yökuivuudessa vielä takapakkeja..



Milon ruokavaliokin on aika hyvässä mallissa ja perunakin nykyään sopii jo :)



Tonskan odotus sujuu mukavasti ja vauva on hyvin vilkas tapaus. Sukupuoli ei vielä varmaksi selvinnyt rakenneultrassa mutta pippeliä ei kyllä siellä näkynyt. Tyttöolo on muutenkin aika vahva, joten saa nähdä tulisiko meille pieni tytöntypykkä jouluna

Viikkojakin on kasassa jo 23+5. Vaivoina on vain kovat liitos/lantio/iskiaskivut ja ajoitaiset suppailut. Mutta ei mitään sen huolestuttavampaa :)



Hyvää syksyä kaikille!!



Hermione ja Milo 2.5v ja Baby-J rv 23+5

Mä kans nyt kunnostaudun ja kirjotan jotain, mun hiljaisuuden syy on ollut se että käyn netissä enimmäkseen kännykällä sopivan hetken tullen ja kännykällä en jotenkin onnistu tänne kirjautumaan.



Meillä menee ihan mukavasti, tyttönen täytti 3-vuotta ja vietettiin hurjat merirosvojen lettukestit, poika on kasvanut kovasti ja tuntuu että on hirveän paljon kehittyneempi kuin siskonsa vuoden ikäisenä, syö itse, puhuu enemmän jne. kai se isosiskon esimerkki vaikuttaa:)



Molemmat lapset kävivät pari viikkoa sitten neuvolassakin, tytön mitat oli 17,5kg/105cm ja pojan 12kg/88cm? (en kyllä tarkkaan muista ja kortitkin on alhalla jossain). Poika sai lähetteen fydioterapiaan koska ei vieläkään kävele, tai kävelee mutta polvillaan eikä tunnu olevan mitään intressejä sen oikean kävelyn opetteluun kun on näin kivan liikkumistavan keksinyt;) No eiköhän se siitä.



..uhmaikäisten kanssa tuskaileville voin sanoa että toivoa on, meidän neitosella uhma kesti yli vuoden mutta nyt se on ohi, ainakin hetkellisesti, toki vieläkin tulee raivareita ym. hepuleita mutta ei enää niitä ihan järjettömiä huutoja järjettömistä jutuista.



Pojan kanssa olen nyt taistellut tissijutuista, pojan mielestä unet pitäisi vieläkin nukkua äidin kainalossa tissiä tuoksutellen ja mulla alkaa taas tulla mitta täyteen sitä nukutusjuttua, no pienen purnauksen kanssa poika nukahtaakin nyt ihan kivasti ilman tissiään, isinkin nukuttamana ja nukkuu jopa puolentoista tunnin päikkäreitä ihan yksin omassa sängyssään..on niin luksusta:) Imetän kyllä edelleen useamman kerran päivässä kun tuntuu olevan pojalle niin mieluisaa touhua:)



Mä olen etsiskellyt hiljalleen työtä jota voidin tehdä niin ettei lapsia tarvitsis laittaa hoitoon, harkinnassa on pph:ksi ryhtyminen mutta hain nyt myös yhtä vkloppu työtä hoitoalalta ja saa nähdä tärppääkö. Mies olisi sitten viikot töissä ja minä viikonloput, ei ehkä ihan ihannetilanne perheen yhteisen ajan kannalta mutta pakkohan sitä rahaa on repiä jostain:)



Nyt lopetan kun kuuluu poika heräsi..



Queen

Meillä D odottaa jo kovasti syksyä ja talvea. Joka päivä kattoo puista, et onko keltaisia lehtiä 8kun on sanottu et sit syksyllä lehdet menee keltaisiksi ja putoaa pois). Kuulemma odottaa, et tulee lunta ja Esteri :D. Eikä muakaan haittaa yhtään tää kesän loppuminen. Alko varsinki iltasin ahdistaa se lämpö (meillä tulee aika lämmin sisällä, jos aurinko paistaa koko päivän). (Hyvin huomaa, miten maha auttaa tarkenemisessa, kun töis meillä on aika viilee ja yleensä palelen siellä aina ja nyt tarkenee t-paidassa :D.)



Mä voisin kans ottaa 3 tai 4 päivän viikonloput. Aina sitä suunnittelee, et nyt lepään viikonloppuna enemmän ja sit sunnuntai-iltana huomaa ettei ehtinytkään (ja muistakin suunnitelluista hommista jäi puolet tekemättä). Odotan niin sitä, ettei aamusin tarvi lähteä heti pukemaan, syömään ja päiväkodin kautta töihin vaan voi ihan rauhas istuakin (tai sitte ei :D).



Meilläkin on vielä yövaipat käytössä. Aamusin vaippa on ihan litimärkä. En tosin tiedä, et pissaako D heti herättyään vai yön mittaan. Luultavasti molempia. Ihan rauhassa saa pitää ton yövaipan vielä, mulla ei oo nyt mitään hirveitä haluja alkaa nousta öisin vessareissuille (siis omien lisäks) tai lakanoiden vaihtoon.



Hurjan pitkä Queenin tyttö jo on! Meillä 3-v. neuvolassa D oli 99,5 cm ja 16 kg(? en jaksa tarkistaa). Mun mielestä oli keväällä jo ton painoinen, mut laihtui kyl melko paljon silloin kun oli se malaria..



Jenni, D (3v 2kk) ja Esther rv 28+jotain

Eli heissulivei vaan kaikille!



Kiva lukea pitkästä aikaa kaikkien kuulumisia. En oo kauheesti täällä päin käynytkään, ja silloin kun oon käynyt niin pinossa on eletty hiljaiseloa. Ehkä se tästä, kun syksy ja arki pyörähtää käyntiin itse kullakin.



Meillä on kaikki hyvin, kotosalla vielä ollaan. Pikku-quu käy monien enskakamujensa tavoin seurakunnan kerhossa pari kertaa viikossa. Kerhotaival on alkanut tosi kivasti, kun vähän jännäsin, mitä siitä tulee. Keväällä oli joku ihme ujokausi ja quu aina toisteli ulos mennessäkin, että "mä en haluu ketään kavereita sinne". Ja kun jossain oltiin niin se vaan pureskeli kynsiään ja jörötti eikä halunnut kellekään puhua mitään. Mutta nyt siis ihan eri ääni kellossa, kerhotäditkin kehuu, miten reipas poika meillä on. :) Aina quu lähtee innoissaan heti sinne leikkimään ja tuntuu pälpättävän siellä tätien ja kavereiden kanssa kuin papupata. Ja tänäänkin oikein äidin mieltä lämmitti, kun mentiin omaan pihaan eikä siellä ollut ketään niin quu sanoi että haluu puistoon kun siellä on kavereita. Mä jo keväällä kummastelinkin, että mikä ihmeen jöröjukka siitä on tullut, mutta kyllä tää 3 vuoden rajapyykki ilmeisesti on sitten tehnyt tehtävänsä ja quu on saavuttanut kehityksessä sen pisteen, että nyt yhteisleikit jo sujuu mukavasti. Muutenkin tuntuu, että tosi reipas ja taitava ja iso poika meillä jo asustelee (toki oikeesti vielä äidin oma pikkuinen sekin :). Hirmuisesti quu tykkää puuhastella kaikenlaista erityisesti isin apuna, ja kesällä quu pääsikin jo perinteisesti isin kanssa mm. kalastamaan ja kaikkea sellasta hauskaa "miesten juttuja". Pyöräily sujuu quultakin jo hienosti, samoin vessahommelit. Oli meillä alkukesästä kumma takapakki vaihe öisin, kun tuntui että ehkä kuukauden oli joka yö sänky yllättäen märkänä, vaikka yli puoli vuotta oli jo ollut ihan yökuiva. Mutta sekin vaihe meni ohi eikä me vaippaa enää takas laitettukaan. Nyt siis sänky pysyy taas kuivana ja hyvä niin, nimittäin quu on alkanut kömpiä meidän väliin aamuyöstä. Aina vannoin, että mä en pysty nukkumaan, jos lapset änkeää väliin, mutta niin sitä vaan tottuu ja aamuyöstä oon niin väsynyt, että helpompi vaan antaa vähän omaa peittoa quulle kuin alkaa sitä kantamaan takas omaan sänkyyn. Lähtöpassit tosin tulee, jos quu alkaa pyöriä silleen, että varpaat on mun suussa... Ai niin, quu on nyt alkanut haluta pissata seisovilleen pönttöön, sai kai kipinän tohon kesäisistä puskapisuista. Ja kakan jälkeen se haluaa itse pyyhkiä pepun, toki vielä tarkistan lopputuloksen. Päikkärit kuuluu vielä kuvioihin meilläkin. Yöllä pojat nukkuu samassa huoneessa, mutta päikkärit quu koisaa portaiden alla olevassa majassa. Unet on sen verran lyhyemmät kuin veikalla niin näin saadaan taattua kaikille unirauha. Mitäs muuta...? Ehkäpä tässä oli olennaisimmat quun suhteen.



Aatu puolestaan on kehittynyt myös huimasti ja on nyt siis hieman reilu 1-vuotias täystuho. Se oppi kävelemään synttäri-iltanaan ja nyt jo kiipeilee sohvalle sun muuta. Aatu on mielettömän sorminäppärä, ja mulla paloi käpy sen touhuihin niin totaalisesti, että nyt just asennettiin keittiön laatikoihin ja kaappeihin lapsilukot, vaikka quun kanssa ajateltiin, että ei niitä ehkä viitsi laittaa. Aatu on ehkä 10-kuisesta asti nukkunut yhdet päikkärit klo 12-15. Aamu alkaa vaihdellen klo 7-8 maissa ja yöunille Aatu menee klo 20, tuntia aikasemmin kuin quu. Tälleen jää ihan kivasti vielä tunti aikaa puuhata quun kanssa rauhassa vähän jotain ison pojan juttuja, kun muuten pikkuveikka on aina näppeineen sotkemassa kaiken. Aika tärkeältä tuntuu muuten tää illan viimeinen rauhallinen tunti quulle! Aatu syö kaikkea tosi hyvin, on aina syönyt. Jostain vähän tulee suun ympärille ärsytystä, mutta ei olla keksitty, mikä ruoka-aine se vois olla, ja kun siitä ei tuu muita oireita niin eiköhän se mene pikkuhiljaa ohi. 1-vuotisneuvolamitat oli 12250g ja 79,4 cm. Sanoja tulee jo aika kivasti, ehkä vähän vähemmän kuin quulla samanikäisenä, mutta kuitenkin hyvin.



Ja sitten viimeiseksi vielä sellainen ihana uutinen, että meille odotetaan kolmatta lasta! Pahimmat riskiviikot alkaa olla takana päin ja alan olla toiveikas, että edes kerran kaikki menis alusta loppuun asti ilman mitään mutkia matkassa. Viikkoja nyt siis hieman reilu 13 ja kohta voi alkaa odotella, josko alkaisi tuntua pieniä töytäisyjä masusta. :) Meidän isoin tuleva isoveli on hauskasti ihan eri tavalla nyt sisäistänyt tän raskauden kuin Aatun kohdalla - tietenkin. Se on monta kertaa on jo pyytänyt näyttämään mahaa ja kyselee kovasti, että onko se vauva siis piilossa tuolla äidin masussa, missä?, liikkuuko se (tosin kysyi myös kerran, että onko se kuollut?!)? Uskomattomalta tuntuu, että tässä tilanteessa ollaan, ja todellakin äärettömän onnellisina odotellaan tätä meidän perheen kuopusta. Kolme lasta on ollut aina meillä haaveena, uskomatonta, että se taitaa toteutua. :)



Ihanaa syksyä kaikille Vantuille!



-Q- ja pesue