Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

2-vuotiaan ruokailu - kuinka toimisit?

Vierailija
04.06.2009 |

Meillä on mennyt ruokatilanteet aivan kamaliksi.Tyttö on aina ollut nirso kaiken ruoan ja uuden suhteen. En ole tuputtanut vaan yrittänyt tarjota joka ruokailussa jotain sellaista, jota ainakin maistaa.



Nyt tilanteet vaihtelevat. Tyttö kyllä tulee ruokailemaan, mutta kun istutan tuoliin, katsoo ruokaa hetken ja alkaa huitominen ja "en syö, en syö" ja hirveä parku. Sitten kerron rauhallisesti, että nyt on ruoka-aika, nyt syödään, äitikin syö. Joskus alkaakin hetken huudettuaan ruokailemaan, tosi "vaatii", että syötetään, vaikka osaa syödä itse. Sanon, että syö itse, kun osaa niin hyvin. Joskus maistaa yhden lusikan jotain ja sitten haluaa pois pöydästä. Olen sitten vielä kertonut, että nyt syödään, nyt on ruoka-aika ja milloin seuraavan kerran syödään. Olen sitten poistanut pöydästä ja on sitten mennyt leikkimään/päiväunille tms.



Syy miksi kirjoitan, on ristiriita mieheni kanssa. Mies on aika vähän iltapala-aikaan kotona, mutta nyt oli. Tyttö kieltäytyi syömästä, jolloin kerroin, että nyt on iltapalan aika ja että on mukavaa syödä ennen nukkumaanmenoa. Tyttö halusi pois pöydästä, jolloin kerroin, että äiti korjaa sitten ruuat pois pöydästä. Tyttö sanoi joo. Nostin tytön pois ja hetken kuluttua ruuat, jolloin tyttö alkoi parkua, että haluaa ruokaa. Kysyin mieheni mielipidettä (salaa), että mitä tehdään, mieheni halusi ruuat takaisin pöytään (jos mies ei olisi ollut kotona, olisin pitänyt päätökseni). No, tyttö ei halunnutkaan tulla syömään ja sama rumba alkoi. Riitahan siitä miehen kanssa sitten tuli, sain haukut kamalasta vallankäyttäjästä pientä 2-vuotiasta kohtaan, tiesihän kantani, etten olisi ruokaa takaisin tuonut.



Miten itse toimisit samassa tilanteessa? Voisiko johtua tuttipullon poisjättämisestä vielä, sopii yhteen ajankohdan kanssa (2kk sitten)? Sai silloin aina pienen tilkan maitoa, kun istui pöytään...

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

jos ei syö niin lautanen pois ja sellaista hypytystä et yhtään kato että ensin ei halua ja sitten muka haluaakin. Sanot että nyt syödään ja jos ei maistu niin pois pöydästä ja ei tarvi syödä. mutta sitten täytyy jämäkästi vaan olla antamatta maitoa tai olla tarjoamatta sitä ruokaa kerta toisensa jälkeen. meillä tyttö oli ihan vauvasta asti tosi hankala syömään mutta nyt menee vähän paremmin kun tietää että jos ei syö kun tarjotaan, ei syödä ollenkaan.

Vierailija
2/6 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja vois vielä siivota jäljetkin. Ihan oikeilla linjoilla olet

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin se on kyllä loputon suo, jos annatte lapsenne jo 2-vuotiaana pompottaa teitä edestakaisin.



Ruokailussa on hyvä kultainen sääntö: Aikuinen päättää, mitä lapsi syö. Lapsi päättää kuinka paljon syö.



Ei se lapsi nälkään kuole, jos yhden (tai toisenkin) kerran jää iltapala väliin. Kohtahan on jo aamupalan aika...

Vierailija
4/6 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen mielestäni johdonmukainen ja kärsivällinen, mutta miehen mielestä käytökseni ja lapsen "huudattaminen" on despoottimaista... olen myös viime kuukausina todella harjoitellut lapsen tunteiden sanoittamista, että harmin jälkeen käydään tilannetta läpi. Mutta mieheni kuuluukin siihen leiriin, jonka mielestä esimerkiksi suuttumista pitää pyytää anteeksi...ja minun mielestä kaikki tunteet ovat sallittuja, toki tekoja, esimerkiksi rumia sanoa pitää sitten pyytää anteeksi!!

Vierailija
5/6 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen mielestäni johdonmukainen ja kärsivällinen, mutta miehen mielestä käytökseni ja lapsen "huudattaminen" on despoottimaista... olen myös viime kuukausina todella harjoitellut lapsen tunteiden sanoittamista, että harmin jälkeen käydään tilannetta läpi. Mutta mieheni kuuluukin siihen leiriin, jonka mielestä esimerkiksi suuttumista pitää pyytää anteeksi...ja minun mielestä kaikki tunteet ovat sallittuja, toki tekoja, esimerkiksi rumia sanoa pitää sitten pyytää anteeksi!!


nii kun ei sen tarvii olla siellä kotona 24/7

Vierailija
6/6 |
04.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap