Hankala sukulaissuhde, neuvokaa!
Mulla on tosi hankala suhde yhteen sukulaisnaiseen. Hän on topakka "maalaisemäntä", kova neuvomaan ja käskemään. Vahva nainen, jolla vahvat mielipiteet, eikä suvaitse eriäviä mielipiteitä. Puhuu pahaa selän takaa ja naureskelee sukulaisten asioita. Saattaa sanoa asioita turhan suoraan. Mä taas olen rauhallinen (erakkoluonne) ja sovitteleva luonteeltani. Yritän varoa mitä sanon, etten luokkaa muita. Olen kiltti ja pikkasen liian herkkä. Haluaisin miellyttää kaikkia. Olemme hyvin erilaisia ja luultavasti kumpikin ärsyttää toista, koska tapamme olla ja elää ovat niin erilaisia.
Emme ole olleet tekemisissä pitkään aikaan. Hän on loukannut mua syvästi ja luultavasti mäkin olen jotenkin, tahattomasti kylläkin, loukannut häntä. Nyt mua ahdistaa. On tulossa ristiäiset, joihin koko perhe menee. Tämä nainenkin on paikalla (vauvan isoäiti) ja pelkään miten kohtaaminen menee. Pelkään, että hän piikittelee tai jotain. En halua pahoittaa mieltäni, enkä ainakaan näyttää mielipahaani. Haluaisin tulla toimeen tämän henkilön kanssa, mutta se on mahdotonta, jokin mussa ärsyttää häntä.
Kuinka selvitä juhlista kunnialla? Antakaa vinkkejä. Tiedän, että pitäisi kasvattaa paksumpi nahka, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Herkkä ku herkkä. Älyttömiä ongelmia sitä kolmikymppisellä äiti-ihmisellä voi ollakaan, ihan hävettää...
Kommentit (4)
Aika huomaamaton yritän juhlassa olla, mutta jonkin verran luultavasti tulee väkisinkin juteltua. Olen huomannut, etten osaa yhtään etukäteen ennakoida, mitä nainen saattaa seuraavaksi sanoa. Hän neuvoo ja kritisoi ja tykkää pahaa, jos sanoo "Kiitos, mutta ei kiitos" neuvoille. Kokiessaan olevansa oikeassa (ja hänhän on aina oikeassa) ja toisen väärässä, hän on hyvinkin ilkeä ja tuomitseva. Onnistun ärsyttämään häntä pelkästään olemalla kohtelias ja sopuisa, kun kuulemma pitäisi olla "aito" ja "rehellinen".
Toivon, että keskustelu välillämme on niukkaa ja kohteliasta. Olisi kuitenkin mukava lähteä juhlista sovussa sukulaisten kanssa.
suhdetta naiseen, minä sinuna vain olisin hiljaa. Hymyilisin ja kiertäisin naista kaukaa koko ajan. En ryhtyisi mihinkään juttusille. Eikös sillä jo selviä?
Eihän tuo mukavalta kuulosta, ymmärrän hyvin jos tapaaminen hieman jännittää. Toisen ihmisen käytöstä ei voi muuttaa, mutta onneksi omaa tapaansa reagoida voi hallita.
Todennäköisesti sukulaisesi piikittelee tai käyttäytyy muutoin epämiellyttävästi, mutta se ei ole sinun syysi. Nämä käytökseltään elefantit posliinikaupassa oikeuttavat toisen mielen pahoittamisen tavalla tai toisella ja sinä vain satut olemaan sopiva kohde.
Älä lähde leikkiin mukaan, heittäydy tyhmäksi, hymyile yställisesti tai mikä "pahinta" (=käytännössä parasta) käyttäydy kohteliaasti ja ystävällisesti. Ota neuvoja vastaan ja kiitä niistä, mutta vailla ivaa tai sarkasmia. Tällainen käytös katkaisee ilkeilyltä terän ja todennäköisesti hillitsee ilkeilijää.
Sukuaisesi on mikä on, älä anna hänen pilata juhlaan osllistumistasi. Joukossa on varmasti monia muita mukavia ihmisiä, joiden seurasta voit varmasti iloita!
Jos joku muu kuin anoppi, ei sun tartte edes puhua sen kanssa. Menet ohi vaan ja nyökkäät ystävällisesti.