Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
ARGH murteen muuttumisesta..
04.06.2009 |
Ollaan asuttu vasta vähän aikaa pääkaupunkiseudulla ja tytöllä on jo murre ruvennu muuttumaan
Pohojois-pohojanmaalta muutettiin. Toki tyttö puhhuu vielä ommaaki murretta, mutta kuulostaa päivä päivältä enempi pääkaupunkiseuvulla asuvalta. Esim. ookko nää on nykyään ussein ooksä, tiiäkkö nää on tiiäksä jne. Naapurin ym. lapsoset ja aikusetki on tartuttanu nuita eellä mainittuja. Leikkivät palijo yhesä, niin ei oo ihime vaikka tarttuu. Ei oo yhtään mukava ku tyttö on ruvennu puhumaan nuin. Ei kai tuolle puhheelle mittään voi, toivottavasti tytöllä kuitenki jotaki säilyy omasta murteestaki.
Kertokkaapa muutki samantyylisiä kokemuksia ja mielipitteitä murreasioista. :D
Kommentit (20)
mutta asunut elämäni aikana Espoossa, Oulussa, Kuusamossa, ulkomailla, sitten takaisin lappiin ja nyt 10v täällä pääkaupunkiseudulla. Murre on vaihtunut tasaisesti asuinpaikan vaihdoksen myötä, mutta tuo lapsin murre pilkottaa edelleen sieltä alta ja muualta olevat aina huomauttavat siitä (siis ihan hyvässä hengessä). Kyllä se asuinympäristö vaikuttaa, vaikka haluaisikin murteen säilyttää. Itse alan puhumaan aina lappilaisittain vanhempien luona käydessäni. Nuoret haluavat myös olla samanlaisia toistensa kanssa, joten puheen nopea muuttuminen johtuu osittain teillä varmaan siitäkin. Näin vanhempana sitä osaa olla jo ylpeä omista juuristaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikusten puhetyylin muuttuminen on eri asia, se on tosi usein teeskentelyä. Ei aikuisen murre muutu luonnostaan muutamassa viikossa tai kk:ssa. Useamman vuoden paikkakunnalla asuneilla, voi jo vähäsen muuttua luonnostaanki.
Muhun tarttuu murteet tosi herkästi. En tarkoita matkia tai mukamurteilla, yrittää kuulua joukkoon tai mitään. Silti vaan ruppee puhe viätymmään. Riippuu aina seurasta miten. Se on noloakin joskus, kun jonkun r- tai s-vika saattaa kanssa tarttua.
En siis tietoisesti "teeskentele".
9 vuotiaana muutettiin hämeeseen ja sitä ennen puhuttiin perheessä stadin slangilla. Sillä vanhalla sellaisella olihan isovanhemmatkin ns, paljasjalkaisia stadilaisia.
Nyt harmittaa kun suurin osa sanoista on unohtunut. Puhun sujuvasti hämäläisittäin sää ja mää.
En väitä ettäkö oma tarttumamurteiluni kuulostaisi aidolta, mutta meinasin etten tee sitä teeskennelläkseni. Niin vaan käy. Puheeseeni tarttuu helposti esimerkiksi jonkun käyttämät erikoiset sanat tai puhetyyli tai puhetapa. Ja murteet. En tiedä miksi, niin vaan käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai enemmänkin suren oman murteen menettämistä, kun olen asunut täällä nykyisellä seudulla jo päälle kymmenen vuotta. Mun puheesta kuulee kyllä, etten ole täkäläisiä, mutta ei enää kauhean paljon. Lasten puhe aaltoilee: välillä puhuvat "meikäläistä", välillä paikkakunnan murretta. Pienempi puhuu itseasiassa kahta "kieltä", mulle omaa murretta, muille paikkakunnan! :D
Eipä sille mitään oikein voi, mitä isommaksi lapset kasvaa, sitä enemmän puhe on samaa tyyliä kuin kaveripiirin. :/ Toisaalta sunkaan lapset ei välttämättä koe itseään enää täysin pohjalaisiksi, vaan joksikin muuksi. Lapset elää omaa elämäänsä, me aikuiset omaamme.
jos teille olisi sinne Pohjanmaalle muuttanut perhe, jonka skidit kuukaudesta toiseen jatkaisivat hesalaista sössöttömistäja käyttäisivät omia slangisanoja. Eikö heidän olisi kenties hieman vaikea sopeutua kaveripiiriin?
Minullekin tarttuu herkästi jotkut murrepiirteet, jos olen muualla Suomessa, vaikka luulen, että jokainen muuten kuulee heti, että Helsingistä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset ovat syntyneet Savossa, mutta tähän asti olen aika hyvin onnistunut heitä varjelemaan tuolta hirveältä kieleltä. :) Täytyy myöntää, että tuo murreasia on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että olen halunnut pitää lapset kotihoidossa. Kauaa en enää pysty pitämään lapsia suojassa savolta, koska isompi menee ensi vuonna esikouluun. Täytyy toivoa, että odotettu muutto oikean suomen kielen puhujien lähelle tulisi ennen sitä...
Itse olen lapsena asunut usealla murrealueella, useita vuosia kerrallaan, ja aina on se murre vaihtunut uuteen, ja vanha jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minoon eteläpohojalaaneen niin kauvan ku mussa henki pihisöö. Onn kyllä asunu Oulus jo melekeen 20 vuotta. Ikinä en oo ollu kovin "paksun" murtehen praataaja, mutta täälä tuntuu kuitenkin vielä erottuvan näistä avojalakasista. Ittelläni on kans sevverran hyvä kielipää, notta mun puheeseeni kyllä tarttuu aika pian puhekaverin nuotti ja murret, siis pikkuusen. Nuo "alakaakkonää"-ilimaukset sujuu jo ihan heittämällä. Mutta se käy jukuliste korvahan ku täälä sanotahan, että "mä tekkiin" tai "mä näkkiin", "sankko" ja "kinttaat". Ku mun mukula, jokon ny seittemän vanaha, käyttää nuota ilimaasuja, nii aikas herkästi mä korijaan.
Muuten tuo knääsy puhuu normaali puhe- ja kirijakielen sekootusta, ku sille on luettu palijo. Sillon isoo sanavarasto, käyttää oppimiansa sivistysanoja ihan oikeen. Näyttää sille tarttuvan kaverien puheet herkästi. Miksei tarttuusi. Onhan se koulus palijo kaverien kans. Tähän mennes onki oltu päittään kotona.
Mies on Rovaniemeltä, sillei oo mitää varsinaasta murretta. Aluuksi se kyllä yritti sanua "mie", mutta on sen unohtanu.
Kakkista hupaasinta oli, ku anoppi, alunperin Mikkelistä, ja pitkähän Lapis asunusena, käytti multa oppimaansa "kaahia"-sanaa (=kiivetä).
Minä huomaan joskus tietyys tilaasuuksis käyttäväni enemmän eteläpohojalaasta ihan tierostamattani. En tierä, haluanko ärsyttää vai mitä. Ainaki poijjan opettajan kans keskustelles tuli EP päälle.
No, poika osaa oikiaa kieltä, eli mun murretta, mutta käyttää sitä lähinnä yksittääsis sanoos, ja ollesnansa mummulas.
hänen isänsä on ties monennenko polven helsinkiläinen. Minä sen sijaan olen kotoisin Lapista ja sanon edelleen "mie", vaikka muuten en niin kamalan lappilaisittain puhukaan. No, meidän kuusivuotias sanoo myös "mie", mikä on vähän hassua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
murteet vaan ärsyttävät. Ollaan itsekin muutettu Turusta Tampereelle ennen lapsemme syntymää ja minua ei haittaa ollenkaan, kun lapsi on oppinut nyt kavereilta puhumaan tamperelaisittain. Hyvä vaan, kaupungissa kaupungin tavalla. Miksi lapsi ei saisi puhua sitä murretta, missä asuu?
kuuntelu vaikuttanut ja tarttunut tosi helposti. Nuorempana kun olin asiakaspalvelussa (puhelin), niin jos joku asiakas viänsi paljon, aloin minäkin viäntämään ja sitten minua nolotti se, ettei vaan asiakas luule että pilkallani viännän. Mutta ehkäpä se heille kuulosti vaan normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset ovat syntyneet Savossa, mutta tähän asti olen aika hyvin onnistunut heitä varjelemaan tuolta hirveältä kieleltä. :) Täytyy myöntää, että tuo murreasia on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että olen halunnut pitää lapset kotihoidossa. Kauaa en enää pysty pitämään lapsia suojassa savolta, koska isompi menee ensi vuonna esikouluun. Täytyy toivoa, että odotettu muutto oikean suomen kielen puhujien lähelle tulisi ennen sitä...
savon murteelta!!! Onneksi olen itse ainut suomenkielenpuhuja heille, ja eivat kuule suomea muilta kuin minulta. Kovasti ole yrittanyt puhua stadinslangia, mutta ei prkl, kun menimme Suomeen ja tapasimme helsinkilaisia tuttujamme he totesivat HETI etta lapsilla on savonmurre! Miten ihmeessa? Olen yrittanyt olla niin tarkka etten sanoisi "mia" vaan "ma", "sia" vaan "sa", "myo" vaan "me" jne... ;oD
[i Kakkista hupaasinta oli, ku anoppi, alunperin Mikkelistä, ja pitkähän Lapis asunusena, käytti multa oppimaansa "kaahia"-sanaa (=kiivetä).
[/quote]
Oletko varma ettei anoppi tarkoittanut tuolla sanalla jotain "kauheaa"? Mista puhuitte?
-Mikkelilainen
Alue: Aihe vapaa
Ja hyvä vaan jos muuttuu, siis tarkoitan että tyttö ehkä sopeuttaa huomaamatta itseään tännepäin. :) Me muutettiin keski-suomesta helsinkiin ihan maalta pienestä kylästä, olin silloin 12v. Murre kyllä on muuttunut, mutta aina perheen kanssa viäntyy vielä. Ja jatkuvasti yhäkin tulee uusia ihmisiä tavatessa kysymys eteen "et taida olla helsinkiläinen alkujaan..?" Ja nyt pääkaupunkia olen asuttanut jo 15 vuotta. :) ..jösses, kylläpä aika lentää!