Marttyyri-ihmiset...
Tunnetko marttyyreja? Minulla on lähipiirissä yksi tällainen ja ottaa niin päähän... "tekee toisten hyväksi" paljon asioita, mutta ongelma on siinä, että kaikki lähtee hänen omista lähtökohdistaan. Mutta kiitellä vain pitäisi aina ja uudestaan, vaikka "auttaminen" on lähinnä ärsyttänyt koska sitä ei ole pyydetty... mutta jos et ole tarpeeksi kiitollinen niin "kiittämättömyys on maailman palkka".
Tämä tyyppi valittaa sitä miten kaikki on niin ilkeitä ja kateellisia. Ja listaa mitä kaikkea loistavaa on tehnyt mutta kun ei ymmärretä.
Argh.
Kommentit (3)
Väkisin yritetään ottaa lapseni hoitoon ties kelle. Lapsi on juuri sellainen joka ei halua olla hoidossa vaan kotona. Tiedän että itkee siellä. Väkisin tullaan tekemään kasvimaa minun puolestani, enkä tosiaan jaksa sellaista nyt hoitaa...
Toisilla tuntuu olevan toisinpäin, mutta minä ainakin saan koko ajan liikaakin apua ja etenkin neuvoja. Ainakin silloin kun en pyydä. Sitten kun pyydän apua niin johan on toinen ääni kellossa.
Ja he käynnistävät riipakseni myös muiden sukulaisten auttamisketjuja. Joista on sitten ihan hervoton stressi.
Ei tosin hakemalla hae kiitoksia, mutta haluaa tehdä ihan kaiken aina itse ja jos jostain erehtyy joskus valittamaan, saa kuulla kuin "kaikkeni annan ja kärsin, enkä koskaan mitään kiitosta saa"... Äidin kanssa ei voi käydä mitään rakentavaa keskustelua, koska hän heittäytyy automaattisesti puolustuskannalle.
Ja tottakai hänen kokemansa vääryydet ovat niitä kaikkein kamalimpia. Kerran avauduin hänelle aika rankoista koulukiusaamiskokemuksistani, niin eiköhän hänkin kertonut, kuinka kamalaa oli, kun kouluaikoina joku poika oli joskus sanonut hänelle vähän pahasti. Kun hän oli niiin herkkä tyttönen... Huoh.