Lue keskustelun säännöt.
Ystävän kommentti todella satutti.
03.06.2009 |
Minulla on taustalla loppunpalaminen, totaalinen romahdus. Asiaa olen käsitellyt psykiatrin ja perheeni kanssa. Minulla "diagnosoitu" sairastumine kiltteyteen. Veljeni oli lapsena vaativa ja paljon vanhempieni huomiota vaativa lapsi. Vanhempieni mukaan minä taas oli jo lapsena ylikiltti, otin ilmeisesti sen tavan saadakseni huomiota, halusin miellyttää muita, tarvitsen muiden hyväksyntää edelleen. En vieläkään pysty sanomaan ei, vaikka en oikeasti jaksaisi tai voisi auttaa, jos toinen on pulassa.
Ystäväni soitti ja olisi tarvinnut apuani. Minulla oli samaan aikaan muuta menoa, jonka olin luvannut. Sitten aloimme juttelemaan niitä näitä ja luulin asian olevan ok. Uskaltaudun kertomaan mitä minulle kuulu ja kerroin myös tästä kiltteydestä sairaaksi tulemisesta. Ystävä rähäti, että mä en ole kilttiä nähnytkään, olen itsekeskeinen itsekäs paska, jonka elämä vaan pyörii oman navan ympärillä.
Vaikka kuinka koitan itselleni mielessäni selittää, että ystävällä oli paha päivä ja hän varmasti pettyi, kun en pystynyt auttamaan, tuntuu ihan kauhean pahalle. Miksi mä oon tällainen?
Kommentit (51)
ja kieltäytyi auttamasta, kun ystävä oikeasti olisi apua tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos ei ystävää auta hädässä, siinä on se riski, että ystävä on entinen. Kyllä minusta ystävyyteen kuuluu myös auttaminen.
Enkä ymmärrä mitä ap valittaa. Hänhän kieltäytyi eli sai pitää päänsä. Jälleen kerran.
Minusta asiaan ei ole mitään lisättävää. Ystävä on ystävä ja tuttava on tuttava. Ja ystävä auttaa ystävää, ei siinä mitään "kiltteyttä" vaadita eikä kysytä.
mutta jos ei ystävää auta hädässä, siinä on se riski, että ystävä on entinen. Kyllä minusta ystävyyteen kuuluu myös auttaminen. Enkä ymmärrä mitä ap valittaa. Hänhän kieltäytyi eli sai pitää päänsä. Jälleen kerran.
Jos joku ihminen on loppuunpalanut, hänen on todettu kärsivän ylikiltteydestä jo lapsesta asti, niin eikö silloin luulisi ystävän tai ihan hyvän päivän tutunkin tajuavan, että sellaiselta ihmiseltä ei vinguta apua vaan hänelle annetaan toipumisrauha. Jos ihmisellä on todellisia vaikeuksi sanoa ei, niin kyllä varmasti tuollainen kieltäytymisestä johtuva sättiminen todella satuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis pyysikö sun kaveri rahaa etä antanut koska se menee viinaan eikä tarpeelliseen?
Mun mielestä kaverisi saa siitä suuttua, mutta jokanenhan saa auttaa jos siltä tuntuu. Ei toiselle tartte antaa rahaa jos ei halua/voi tai syy mikä vaan!
MInusta on pikkumaista jos miettii minne kaveri rahansa syynää. Jos maksaa takasin niin mitä se kuuluu sinulle?
Ehkä sinä tosiaan olet "herkkä" ja mietit elämääsi ja siitä puhut. Samahan se on meillä äideilläkin usein "vikana" että jutut alkaa pyörimään lapsissa. Ei ole enää muuta jutunjuurta kuin montako kakkavaippaa Lissu tänään on tehnyt.
Paha sanoa: ehkä puhut omista asioistasi ja ehkä kaverisi ei tykkää jos moitit hänen rahan käsittelyään.
Ei hänkään voi sinulle sanoa mihin sun tarttee rahasi laittaa?
ihminen rupea haukkumaan toista tuolla tyylillä. Eli kyllä se vika on siellä kaverin päässä.
Kiltteydessä on puolensa, aito kiltteys on hyväksi, mutta sairastuttavaan kiltteyteen liittyy piirteitä, jotka eivät pohjimmiltaan ole niin kilttejä. Mutta joka tapauksessa, ap pui näitä asioita omassa hoidossaan, ystävän ei kuulu tuollaisia kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sopii" viisivuotiaani kanssa siitä, millaisen kakun tämä haluaa synttäreilleen. Eli kysyy lapselta: "Eikös ponikakku olekin kiva?" Lapsi vastaa, että "joo...". Siskoni sanoo: "Selvä, se se sitten on, minä teen." Käynnistyy valtava ponikakkuprosessi, joka kestää viikkoja.
Lapsi itkee minulle, että ei hän tajunnut, että hänen synttäreilleen nyt sitten tulee ponikakku... Toteamme, että se nyt tulee, kun täti niin toivoo.
Loppujen lopuksi kaikki väsyvät ponikakkukaaokseen, kakku tilataan leipomosta, päällä on marsipaania, josta lapsen vieraat eivät pidä, täti ottaa nokkiinsa, soittelee sukulaiset läpi ja haukkuu kuinka apu ei kelpaa, vaikken osaa edes lapsen synttäreitä järjestää.
Ja kun joudun vuotta myöhemmin vakavaan onnettomuuteen, murran selkäni ja tarvitsisin oikeasti apua, siskoni kieltäytyy, koska "aina hyväksikäytän häntä". Ja soittelee sukulaiset jälleen läpi ja paasaa, että sanoihan hän, että ei minusta ole perhettä hoitamaan!
Ihan vain tämän kevään saldoa meidän perheen elämästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n jutussa totta, joten mielekkäintä on kuitenkin olettaa, että ap puhuu totta, kuin että ap on esim keksinyt koko ystävänsä olemassaolon.
emme tiedä mikä on totuus.
Sen läpi kannattaa suodattaa sitten se hänen tarinansa. Pääsee lähimmäs totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
emme tiedä mikä on totuus.
Kyllä minä ainakin luotan ihmisten sanaan kunnes ne valheeksi todistetaan. En minä epäile ensimmäisenä toisen valehtelevan.
Sen läpi kannattaa suodattaa sitten se hänen tarinansa. Pääsee lähimmäs totuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei ääneen ja noin rumasti! Ei kukaan saa sanoa toiselle, että tämä on "itsekäs paskiainen". Noin ei sano minulle kukaan - edes oma mieheni tai lapsuudenystäväni, ei sukulaiseni. En myöskään sanoisi noin koskaan kenellekään. En ole ylikiltti eikä läheisissäni ole mitään poikkeuksellisen ongelmaisia tapauksia. Olen kyllä ollut loppuunpalamisen rajoilla, ihan työn takia, joten ymmärrän hieman tuota herkkyyttä mitä loppuunpalaminen ihmisessä aiheuttaa.
Minun diadnoosini on, että ap:n ystävä on tottunut saamaan AINA apua ap:lta eikä kestä nyt sitä, että ap ei olekaan käytettävissä. Voi olla, että nyt ap:n todelliset ystävät punnitaan ja osa jää pois.
Itse havaitsin työuupumuksesta kärsiessäni todella selvästi ne ihmisit ympärilläni, joilla oli liian tiivis suhde työhön. Jotkut jopa alkoivat syyllistää minua siitä, että haaveilin inhimillisestä työmäärästä ja työviikon lyhentämisestä. Nyt ap tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka oikeasti välittävät hänestä ja hänen hyvinvoinnistaan.
Kiltti ihminen voi tosiaan auttaa MIELELLÄÄN toisia sen mitä rasittumatta haluaa.
Ylikiltti auttaa toisia vaikka ei jaksaisikaan eli EI kovin mielellään.
Mukakiltti auttaa koska haluaa itse hyötyä tekemisistään.
Tyrannikiltti haluaa saattaa autettavat ikäviin takaisinmaksu tilanteisiin taikka syyllistää muita.
Minun diadnoosini on, että ap:n ystävä on tottunut saamaan AINA apua ap:lta eikä kestä nyt sitä, että ap ei olekaan käytettävissä. Voi olla, että nyt ap:n todelliset ystävät punnitaan ja osa jää pois.
Mulla oli kanssa aikoinaan samanlainen tilanne. ystävä oli vaan tottunut siihen että minulla on aikaa (sinkkuna), pystyin olemaan puhelimessa tuntikausia, kotini oli aina avoinna, aikaa rajattomasti...
Sitten tuli mies ja lapset kertalaakista, luonnollisesti tilanteet muuttuivat. Tuli tosi huono vuosi, lapsi sairaalakunnossa ja itse ihan lopussa... pakko oli sanoa ei moneenkin juttuun. Olisihan sitä itsekin mielellään mennyt ja tehnyt mutta kun ei JAKSA, pysty eikä ole aikaa. Sitten tuli se jumalaton raivo ystävältä: saatanan paska olet, nähdään joskus 20v kuluttua jne.
Tosiystävät jäi, tuo rupusakki saa mennä.
Koko ap:n juttu haiskahtaa isolta valheelta.
Ja jos todella luotat kaikkeen mitä kuka tahansa nettiin kirjoittaa, niin onnea vaan!
no joskus se on pakko sanoa suoraan, että ihminen tajuaa.
Työuupumuksesta muuten kärsivät eniten ihmiset, joilla on psyykkisiä ongelmia. Siis sellaiset, jotka eivät hallitse rajojaan, osaa asettaa tavoitteita oikein jne.
Minulla on työpaikalla näitä työuupujia. Itsekeskeisempiä kusipäitä saa hakea!
ja kieltäytyi auttamasta, kun ystävä oikeasti olisi apua tarvinnut.