2 vai 3 lasta? Nyt meillä 2, mutta ikää 39/41
Meillä on 2 lasta nyt ja pitkään ajattelinkin, että se on se lopullinen määrä. Nyt kun ikä alkaa tulla vastaan, täytän kohta huisit 40v, niin on tehtävä lopullinen päätös siitä, hankittaisiinko vielä se iltatähti vai ei. Kumpi on parempi lukumäärä? Miksi 3 lasta on parempi kuin 2 tai toisinpäin? Vieläkö tässä iässä uskaltaisi ja jaksaisiko ne yövalvomiset? En enää edes muista, millaista se oli, kun lapset alkavat olla sen verran isoja.
Kommentit (9)
Ei ole kivaa neliviitosena alkaa katua kun ei sitä kolmatta tullutkaan tehtyä..
Mutta ikä ei ole kyllä vielä mikään este. Voit hankkia vielä vaikka parikin lasta.
Tuntuu, että elämä on nyt niin helppoa ja vaikka tulisi työttömyyttä, eroa tms. niin kahden lapsen kanssa selviää aina niin taloudellisesti kuin henkisestikin...mutta, mutta, MUTTA kun ajattelen kuinka paljon hienompaa olisi, jos lapsillani olisi aikuisenakin omia sisaruksia jakamassa niin iloja kuin surujakin. Itse kaipasin lapsena aina sisaruksia, enkä ymmärtänyt millään, miksi vanhempani eivät tehneet enempää lapsia. Aiheesta ei koskaan keskusteltu syvemmin. Asia vain oli niin.
Mutta ikä ei ole kyllä vielä mikään este. Voit hankkia vielä vaikka parikin lasta.
Itse sain kolmannen täyttäessäni 40v (kuten äitini aikoinaan minut saadessaan), nyt olen raskaana, ja synnytän täytettyäni jo peräti 43.
Suvussamme tämä ei ole mitenkään tavatonta, eikä koskaan kenelläkään ole iän vuoksi ollut mitään ongelmia, ei vauva-aikana, eikä myöhemminkään.
Eli, ap laittakoon tuulemaan miehensä kanssa!
vaikka sain viimeisen 39-vuotiaana.
Edellinen muutaman vuoden ikäinen, enkä miettinyt 37-vuotiaanakaan kun häntä halusin, että jaksanko. Minulle lapset ovat suuri voimavara, heidän takiaan jaksan, koska halusin ison katraan.
Ensimmäisen ja viimeisen välillä on ikää reilu 17v, välissä neljä ja nyt on lastenhoitoapua näistä nuorimmista jo perheellisille sisaruksille.
Muutenkin ovat olleet paljon yhdessä, kuka kenenkin autoa korjaa, joku hoitaa sen ja sen asian, asuvat niin, että voivat olla yhteydessä käymällä.
Kyllähän niitä yövalvomisia voi olla, mutta minä ainakin jaksoin - ja noin monta vuotta pötköön.
-Minkäs väristä nuttua alkaisin teille neulomaan, jos sittenkin tunnet jaksavasi.
mutta jokainen tyylillään. itsellä on juuri oman jaksamisen, riskien minimoimisen, (toivottavasti) tulevien lapsenlapsien kanssa jaksamisen vuoksi ja monesta muusta syystä tulossa meidän perheen lapsikatraan lopullinen luku (3) täyteen 22vuoden iässä.
Jos teistä tuntuu että muutaman vuoden päästä kadutte lapsen hankkimatta jättämisen, kannattaa lasta ehdottomasti yrittää. Kannattaa kuitenkin miettiä asiaa eri kanteilta esim. onko se sitten kivaa yli 50-vuotiaana stressata teini-ikäisen menemisien vuoksi. Kun ei se valvominen siihen vauvaikään lopu.
Älä kysy ap muilta. Kyllä sinä omat voimavarasi tiedät ja todellakin elämässä enemmän katuu asioita, jotka jättää tekemättä kuin niitä joita on tehnyt.
Meillä on 3 ja kyllä tuo iltatähti välillä hermoja riepoo, mutta on hän kyllä aivan mahdottoman valloittava persoona. Kun olin kipeä tässä yhtenä päivä, niin 3 v sanoi 'Voi voi äiti, anna minä hoidan sinua...'
Ei ole helppoa kolmen kanssa ja olet kuuskymppinen kun lapset muuttaa pois.