Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teenkö elämäni virheen, jos en lähde opiskelemaan?
03.06.2009 |
Olen tradenomi enkä ole juurikaan oman alan töitä tehnyt. Näin ollen olisi varmasti aika vaikea edes saada äitiysloman jälkeen mitään mukavaa työpaikkaa. Oikeastaan en edes ymmärrä, miten olen kaupalliselle alalle jahkautunut...
Olen tehnyt jonkin verran hoitoalan töitä. Neljän vuoden ajan olen tehnyt sijaisuuksia. Hoitoala tuntuu omalta ja haluaisin lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Koulu vaan on pitkä ja mietin miten käy taloudelliselle tilanteellemme, jos lähden opiskelemaan? Lisäksi mies on sitä vastaan, että alkaisin tulevaisuudessa tehdä kolmivuorotyötä. Itse en näe siinä ongelmaa. Ainostaan ikävää olisi tietenkin olla töissä esim. jouluna.
Mutta voisin myös lähteä hakemaan töitä tällä koulutuksella, joka jo löytyy. Vastaan olisi otettava huonompikin työ ja yrittää sitten sitä kautta pinnistellä parempiin paikkoihin.
Ikää on 26.
Kommentit (2)
Minäkin aloitin opinnot uudelleen viime syksynä, ikää nyt 29v. Olen nauttinut opiskeluistani suunnattomasti ja olen edennyt todella nopeasti, valmistun luultavasti vuoden aikaisemmin kuin muut jos vaan jaksan pitää yhtä ripeää tahtia.
Tuloni ovat siis opintotuki ja lapsilisä kahdesta lapsesta, opintotuki menee suoraan hoitomaksuihin. Miehellä normaali palkka, asuntolainat ja laskut pystymme maksamaan, mutta mitään ylimääräistä ei oikein pysty tekemään, mutta emme ole mitään muuta kaivanneetkaan, aikaansa kutakin :)
Mutta rohkaisisin sinua menemään kouluun! Perheesi elämäkin olisi varmasti mielekkäämpää kun sinäkin olisit tyytyväinen ja saisit työstäsi hyvän olon. Hoitajista on kuitenkin pulaa, joten töitä löytyy takuulla talvi- ja kesälomien ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Tietysti sitä tekisi sellaista työtä, jonka kokisi mieleisekseen - ollaanhan sitä työelämässä oletettavasti lähes 70 vuotiaaksi. Noin nopeasti laskien sinullakin olisi vielä 40 vuotta työikää jäljellä. 40 vuodessa ehtii tehdä kaikenlaista. Ikä sinulla ei ainakaan ole esteenä, opinnot ehtii aloittaa vaikka kymmenenkin vuoden kuluttua. Mutta onko silloin vielä motivaatio yhtä korkealla? Tuntuisiko asia yhtä tärkeältä kuin nyt?
Oletko vielä hakenut opiskelemaan tai onko sinulla tiedossa syksyksi opiskelupaikka? Opintojen aloittamiseenkin voi ottaa esim. vuoden lykkäystä ja aloittaa vasta sitten.
Toisaalta opiskelujen aloitus ei pelkästään ole sinun asiasi, noin iso päätös vaikuttaa koko perheeseen sekä rahallisesti että ajan käytön suhteen. Onko mies ainoastaan kolmivuorotyötä vastaan?
Minä olen saanut olla onnekas siinä suhteessa, että olen saanut toteuttaa omia urahaaveitani ja olen lähtenyt opiskelemaan 36 vuotiaana insinööriksi. Meillä on kaksi lasta ja puoliso on yksityisyrittäjä. Talous on pysynyt pystyssä, niukin naukin ja kesätyöni on tuonut rahatilanteeseen helpotusta. Lapset ovat olleet hunningolla, kun läksyjäkin on pitänyt jossain välissä tehdä. Päivääkään en ole kuitenkaan katunut opiskelujen aloitusta. Ja kaikkeni teen, että valmistuisin ajoissa.