Vauvahullu anoppi - vanhemmat lapset eivät enää kiinnosta?

Kutsun tätä ilmiötä hiljaa omassa mielessäni kroonistuneeksi vauvakuumeeksi. Myös päälle jäänyt vauvavaihde kuvaa aika hyvin. Omaan sukuuni ei onneksi ole yhtäkään sattunut, mutta muissa läheisissä sitten löytyy senkin edestä.



Meillä varsinkin anoppi on hulluna lapsenlapsiinsa ihan iästä riippumatta, ja olen todella iloinen siitä :) Melkeinpä juttu menee niin, että mitä vanhempi, sitä enemmän anoppi haluaa hoitaa ja touhuta lasten kanssa. Vauvan antaa ihan omien vanhempiensa aarteeksi ja hellii vasta isompana senkin "pilalle".



Minusta tuollainen krooninen vauvakuume kielii siitä, että aikanaan ei ole syystä tai toisesta tehty kaikkia haluttuja vauvoja itse vaan on jääty elämään sellaista "voi kunpa vielä joskus" -vauvakuumetta. Sitten kun alkaa lastenlapsia sadella sukuun, vauvat ovat niiiin ihania. Isommat lapset eivät tietenkään tyydytä vauvakuumetta, joten uusi vauva siirtyy heti listan kärkeen ilmestyessään.



Hurjinta minusta on, kun tätä tapaa jo sellaisissakin naisissa, joilla vielä on omia lapsia. Eräs tuttavani "unohti" isommat lapsensa täydellisesti isovanhempien hoitoon, kun uusi vauva syntyi. Nyt kun tämäkin vauva on jo puolitoista vuotias, on uusi vauvabuumi käynnissä.



Vertaisin tilannetta siihen, että lasten mielestä kissanpennut ovat aivan ihania, mutta aikuista kissaa ei jaksetakaan sitten niin hoitaa ja hoivata.

Tuohan todellakin kuvaa tilannetta hyvin, siis että lapset voivat innostua kissanpennusta mutta eivät isosta kissasta. Just näin se on anopin suhteen mitä tulee vauvoihin. Hullaantui taas täysin kun miehen veljen perheeseen syntyi vauva... Sen jälkeen on varmaan hoitanut jo sitä vauvaa lukuisia kertoja, meidän lapsia ei kai kertaakaan näinä 7 kuukautena. Aika hurjaa ja surullistahan tämä on oikeasti!



Lisäksi itse koin sen niin, etten halunnut, enkä voinutkaan imetyksen takia, antaa pientä vauvaa hoitoon. Eikä ollut sillai tarvettakaan antaa hoitoon kun vielä jaksoi hyvin sen vauvavaiheen. Sen sijaan tällaisia isoja lapsia antaisi mielellään välillä hoitoon yöksikin. Saisivat vähän ohjelmaa ja oppisivat kunnolla tuntemaan isovanhempiaan. Mutta grrrrh sitten ei enää kiinnostakaan!!!



Ap

Samasta asiasta tässäkin on kyse!

Anoppi työntelee onnessaan tyttöä rattaissa ja kuulemma KAIKKI sanovat kuinka tyttö on IHAN anopin näköinen...;) Ottaisi mukaansa kaikkialle jne. Käy mielessä että onkohan taustalla syyllisyys siitä että mies on aikoinaan viety aikaisin hoitoon?

Aina onnessaan pienistä lapsista mutta kun tulevat vähänkin isommiksi niin menettävät hohteensa... Tällä hetkellä meidän 3-v on pop, vanhemmista lapsista ei välitä. Olishan se kiva jos vaari ottaisi vähän isompia lapsia mukaansa joka paikkaan, nyt kun kesälomakin on.

mutta on tunnustanut mulle kerran, että tykkää paljon enemmän alle 2-vuotiaista (eli vielä vauvamaisista) kuin isommista lapsista. Luulen, että äidilläni on kyse siitä, ettei hän ole mitenkään älyllisesti kunnianhimoinen ihminen, mutta todella äidillinen ja hellä tapaus. Hän haluaa paijata ja sylitellä lapsia, ei ratkoa heidän ristikoitaan tai vastata tiukkoihin luonnontieteellisiin kysymyksiin, joita 5-7-vuotiaat tekee. Häntä ei vaan kiinnosta se henkinen kehitys millään tavalla. Hän on myös vähän hukassa lasten lasten uhmakohtausten yms kanssa, hän ei tunnu ymmärtävän niitä ollenkaan.



Mulle taas äitinä se on koko homman juttu, musta on ihanaa seurata, kun lapset kasvaa ja kehittyy. Kissanpennut on ihania, mutta kyllä aikuinen kissa on vaan komea, älykäs ja valloittava! ;)

Kyllä yrittää kovasti kohdella tasavertaisesti lapsenlapsiaan. Mutta kyllä sen huomaa, että porukan nuorin saa eniten huomiota. Joskus kun oli vain kolme lastenlasta, joista yksi oli nelivuotias ja kaksi ihan vauvaa, saattoi tämä mummo jättää nelivuotiaan ihan kesken kaiken, jos jompikumpi vauvoista itkasi - äidin sylissä. Eli siis säntäili lohduttaan ja paijaan vauvoja, jotka jo olivat lohduttavissa syleissä. Ja se nelivuotias jäi ihmetteleen kirjansa kanssa sitten, että mihkäs se mummo häippäs kesken kaiken.



Nyt kun lastenlapsia on yhteensä seitsemän, jää tämä vanhin jo kahdeksanvuotias vähimmälle huomiolle. Rasavilli kuopus kyllä huomoidaan. Samoin se villimmän puoleinen nelivuotias. Mutta rauhallinen nelivuotias jää ilman huomiota. Olen yrittänyt ratkaista tämän niin, etten kyläile mummolassa aina silloin kun nämä kaksi muuta sisarustani lapsineen ovat paikalla. Mutta joskushan sitä ollaan yhtä aikaa, että saavat lapset serkkuseuraa. Ottaa vain aivoon kasivuotiaan rannallejäänti ihan hirmusti. Ja sekin, että mummo vakaasti uskoo olevansa tasapuolinen, vaikka ulkopuoliset näkee tilanteen.



Vielä tähän tulee lisänä se, että meidän perheen kuopuksen lapset on ne "ykköslapsenlapset". Eli kannattaa vierailla eri aikoihin ku muut, ettei tule niin suuria ja selkeitä törmäyksiä. Ja lapsille selittää miten parhaiten taitaa, miksi mummo vierailee eniten noitten "kuopus-serkkujen" luona.

Ja on vielä poika, joten saa senkin takia vielä vähemmän huomiota! Anoppihan on aina sanonut että pitää eniten tytöistä ja tyttövauvoista. SEn huomasi kun omatkin lapseni olivat pieniä: esikoiseni on poika ja toinen lapseni on tyttö, joka on vuotta nuorempi. Tyttö on aina vauvasta lähtien saanut enemmän huomiota:(. Nykyään kun käymme anoppilassa, anoppi voi kysyä tytöltä miten hän voi, poikaa ei kyllä huomioi ollenkaan:(. Mutta ei huomioi meidänkään tyttöä jos paikalla on tämä uusin tulokas, poikavauva 7kk.



No tällaista tämä kai on, eikä sille paljon mitään voi.



Ap

Kuvittelee olevansa itse vauvan äiti ja nuori taas?

Anoppi työntelee onnessaan tyttöä rattaissa ja kuulemma KAIKKI sanovat kuinka tyttö on IHAN anopin näköinen...;) Ottaisi mukaansa kaikkialle jne. Käy mielessä että onkohan taustalla syyllisyys siitä että mies on aikoinaan viety aikaisin hoitoon?

Ihanaa kun sanoit noin!! Minä olen joutunut anoppini tallomaksi vauvani synnyttyä ja koin sen just noin, että anoppi tunsi olevansa itse vauvan äiti. Se oli sellaista pois alta risut ja männynkävyt -meininkiä, kun ko. rouva pääsi lapsenlastaan tapaamaan. Sen takia itselläni on kestänyt (ja kestää) että alan kokemustasolla ymmärtää tätä omaa äitiyttäni. En siis ole vain lapsenlapsen synnyttäjä, joka voidaan tilanteesta riippumatta sivuuttaa täysin, vaan olen tosiaan vauvani ainoa äiti. (En siis ole ap.)

Tai yleensäkin isovanhempia, jotka eivät osaa kohdella lapsenlapsiaan tasavertaisesti? Hui kamala.



Pistän kädet ristiin kyynärpäitä myöden kiitollisuudesta just nyt.

Anoppi teki kyllä silloin kun ekat lapseni olivat vauvoja, kaikkensa että pääsisi heitä katsomaan. Esim. vaati meitä tulemaan visiitille joka sunnuntai ja jos emme käyneet niin hän soitti ja saimme kuulla kamalat syytökset siitä kuinka hän ei saa lasta nähdä!! Tai sitten tuli itse käymään aina sunnuntai- tai maanantai-iltaisin. Se oli kamalaa aikaa. Kun ei se vain tuotakaan ollut vaan juuri sitä, että minun äitiyttäni ikään kuin kyseenalaistettiin. Itsekin koin silloin että anoppi eli uutta vauvavaihetta ja halusi omia lapseni:(.

Eikä se sitäkään ollut ettenkö olisi halunnut anoppia tavata. Se vain meni överiksi se hänen käytöksensä. Se oli sellaista yletöntä hössöttämistä ja minun arvostelua ja selän takana kyttäämistä. Se nakersi MINUN ITSETUNTOA ÄITINÄ.



Että sinänsä nykyäänhän saamme olla ruhtinaallisesti rauhassa:). Vaan vähän liiankin, koska nykyään ei koskaan tule käymään, ei soittele eikä tunnu juuri välittävän. Vaan miksipä välittäisi meidän lapsistamme kun perheessä on jo uusi vauva ja varmaan uusia tulossakin jossain vaiheessa? Kerran viikossa sitten tapaa tätäkin uutta vauvelia:).



Ap