Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jatkuvaa vääntöä kolmen pienen lapsen kanssa

Vierailija
01.06.2009 |

Huhuilen, josko löytyisi toista äitiä jakamaan vinkkejä, miten jaksaa kolmea pienellä ikäerolla syntynyttä vilkasta lasta (7v, 6v ja 4v).



Ennen äitiyttä oletin, että lapsia kasvatetaan omalla esimerkillä ja rauhallisesti asioita selittäen ja yhdessä lapsen kanssa maailmaa pohtien. Totuus on kuitenkin osoittautunut aivan toisenlaiseksi. Lapseni ovat taydellisen erilaisia persoonia kuin minä aikoinani. Olin kuuliainen, arkakin ehkä, mutta aina muistin annetut neuvot ja ohjeet.



Nyt omat lapseni ovat joka paikassa suuna ja päänä, kokeilemassa kaikkea, mitä ei ole vielä ehditty kieltää. Ja kokeilemassa uudestaan, josko sama sääntö ei enää seuraavana päivänä pätisikään. Olen koittanut takuulla parhaani kasvatuksessa. Olen antanut sääntöjä, vaatinut niitä noudatettaviksi, antanut hyvää esimerkkiä jne. Mutta esim. tyypillinen riidan aihe syntyy joka ainoa kerta autossa, että laitetaanko turvavyö vai ei. Ja auto seisoo minuuttitolkulla ennenkuin kaikilla kolmella on vyöt päällä.



Nyt olen jotenkin hirveän kyllästynyt, että kaikesta täytyy tehdä koko ajan suuri numero, että asia menee kuten sen kuuluu mennä. Lapseni pärjäävät hyvin koulussa ja päiväkodissa, eivätkä ammattikasvattajat näe heissä mitään "vikaa", kunhan ovat voimakastahtoisia lapsia.



Kuinka ihmeen kauan tätä vääntöä kestää? Koska helpottaa, ja asiat sujuvat ilman kauheita perusteluita ja taisteluita? Välillä minuun iskee ihan epätoivo, että en voi kertakaikkiaan onnistua kasvattamaan kenestäkään näistä fiksua aikuista. Onko kenelläkään mitään viisasta lohdun sanaa?



Terkuin lastenkasvattamiseen kyllästynyt äiti, joka ei näe kasvatuksen hedelmiä vielä missään.

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kahden vilkkaan pojanviikarin äitinä voin sanoa, että joskus pitää vaan perustelun olla se, että koska äiti sanoo niin. Ilman tiukkaa auktoriteettia en noiden vekaroiden kanssa pärjäisi mitenkään.



Kyllä meilläkin keskustellaan paljon, mutta relevanteista asioista kuten siitä miten dinosaurukset elivät ja miten auton moottori toimii. ;) EI siitä, miksi turvavyö laitetaan kiinni tai miksi kauppaan pitää mennä. Tai kyllä mä nuokin asiat perustelen, mutten sillä hetkellä kun homma pitää tehdä, vaan sitten kun se on tehty. Turvavyö laitetaan kiinni silloin kun minä sanon!

Vierailija
2/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

toistemme ohi?



Ongelmani on siis se, että vaikka minä sanon ja vaikka aina edellytän, että sanomiseni otetaan todesta, näin ei tapahdu. Eli lapseni jaksavat taistella vastaan kaikissa arkisissa ja tutuissakin asioissa. Se on kamalan kuluttavaa. Turvavyötä ei laiteta, vaikka kaikki lapseni TIETÄVÄT, että näin kuuluu tehdä ja että auto ei liikahda ennenkuin vyöt on kiinni ja että jälkkäri tms. kiva perutaan jne. Silti lapseni jaksavat joka välissä olla eri mieltä kanssani ja toimia, kuten itse haluavat. Tähän asiaan kaipaisin lisää jaksamisen apua.



Seuraan läheltä useamman tuttavaperheen samanikäisten lasten kasvatusta ja meidän perheemme tavat eivät eroa mitenkään muiden tavoista kasvattaa. En koe toimivani väärin tai huonosti tai lepsusti tai liian tiukastikaan lasteni kanssa. Ongelmani on lasteni erittäin voimakas oma tahto. Miten sen kanssa jaksaisi? Tähän kyselisin edelleen vinkkejä, kiitos.



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja entä jos lapsi ei laita turvavyötä, kun sinä sanot? Mitä sitten teet? Jos on kyseessä esim. aamu, jolloin pitää viiden minuutin päästä olla koulun tai päiväkodin pihassa. Et voi raijata lasta sisälle ja sanoa, että mene odottelemaan, josko viisastuisit. Et voi heitää lasta autosta uloskaan, tai itse myöhästyt töistä. Tätä on voimakastahtoisen lapsen kasvatus, ei sitä, että "äiti vain sanoo" ja niin tapahtuu. Olisin kiitollinen vinkistä, miten laitat turvavyön lapselle, joka ei sitä juuri sillä hetkellä syystä tai toisesta laita.

Vierailija
4/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai kyllästynyt lastesi kanssa olemiseen? Oletko heidän kanssaan liian paljon? Onko sinulla vapaa-aikaa?



Olen kahden tytön äiti ja huomaan, että silloin kun minä olen väsynyt, kiireinen tai muuten vaan kypsähtänyt, lapset todella koettelevat minua. Silloin tuntuu, että kaikki mitä sanon, menee kuuroille korville. Jos tilanne jatkuu pitkään, siinä joutuu tavallaan kierteeseen. Tai ainakin meillä uhkailujen, rangaistusten yms. suohon. Meillä lapset päiväkoti-ikäisiä. Tilanteeseen pn helpottanut "loma lapsista", eli lapset pari päivää isovanhemmille ja lasten kanssa mukava, kiireetön puuhailu.



Jaksamista.



Äiti ja tytöt -03 ja -05

Vierailija
5/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

lahjonta tuntuu tepsivän parhaiten. Jos teet niin tai näin, saat esim. jäätelön.

Vierailija
6/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

on nimittäin todella lahjakas löytämään porsaanreikiä säännöistä. Jos kiellän jonkin asian eksplisiittisesti, muuttaa toimintaansa juuri sen verran, että voi väittää, ettei tämä ole sama asia.



Hyvänä esimerkkinä jos kiellän vaikkapa ottamasta pipareita, laittaa pikkusiskonsa ottamaan ja antamaan itselleen, ja kertoo sitten kirkkain silmin miten ei ole tehnyt mitään väärin, koska ei itse ottanut.



Välillä on hermo mennä, välillä huvittaa.



Perusteluni on aina sama, tehdään kuten minä sanon, koska minä olen aikuinen. Eikä se mene kyllä useinkaan perille. Kummasti vaan mieheen tulee aamulla vauhtia, jos laitan muiden lasten vaatteet päälle ja menemme autoon odottamaan.



Yhtäkkiä puoli tuntia jatkunut perustelu miksi housuja ei voi laittaa jalkaan (ne ovat liian kaukana, kädet ovat liian lyhyet, olen vielä liian väsynyt hakeakseni ne ryömimällä, npit eivät mahdu kiinni, sormet lipsuvat, koska vyö on liukas jne.) jne unohtuvat ja vaatteet menevät omin käsin heittämällä niskaan.



Tässä on vielä selvä temperamenttiero, sillä sisko suoriutuu omasta pukemisestaan viidessä minuutissa ja tuskailee reppu selässä, että koska se veli tulee.



Hermo meinaa mennä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

turvavyöt



ei mun nelivuotias vielä edes saa istuimensa vöitä itse kiinni

Vierailija
8/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että sanot nätisti että jos ei se vyö mene päälle nyt, niin nostat sen henkilön ulos autosta ja muut lähtee matkaan. Tuo venkkurointi pitää loppua just nyt.

Ja jos/kun ne vyöt ei mene päälle. Otat sen muksun ulos autosta, ja istut itse nätisti autoon takaisin ja lähdet peruuttamaan. Kyllä uskon että tulee kiirus ja hätä muksulla. Ja muut muksut ottaa siinä sivussa opikseen. Että minä en ainakaan... Ja sama uhakus tepsii toisellakin kertaa. Ja jos muksulla ei tule hätä, niin peruutat tai ajat takas pihalle ja komennat sen muksun autoon heti. Ja selität että miten käy jos se vyö ei oo kii. Ja jos menee ihan äärimmäisyyteen tinkaamiseen. Niin aja noin 20km/h ja lyö äkkiä jarrut pohjaan. Muksu heilahtaa penkillä niin että säikähtää. Ja sanot sit päättäväisesti että SIKSI vyö on oltava päällä, jotta kovemmassa vauhdissa ei lentäs ikkunan läpi ulos.

Näin meillä. Muksuja 6 ja kaikki käyttää vyötä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En todella alkaisi kokeilla tuota äkkijarrutusta edes 20km/h-vauhdilla. En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos lapseni kolauttaisi päänsä, kun äiti vähän opetti.

Vierailija
10/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä näyttää menneen nyt pelkän turvavyön laittamiseksi koko juttu. Se oli vain esimerkki! En tarkoittanut, että se on ainoa ongelmani, olipahan vain tyyppiesimerkki. Kyllä me joka kerran on liikkeelle päästy ja vyöt pysyneet kiinni. Tarkoitan sitä, että kun KAIKISSA asioissa KOKO AJAN joutuu vääntämään, miten kuuluu tehdä, se syö voimia. Miettikääpä siihen ratkaisua, ei yhteen yksittäiseen ongelmaan. MITEN MINÄ JAKSAN? Kun tekee paljon työtä, olettaa saavansa jotakin aikaiseksi, mutta meillä se ei näy vielä missään. Kaiketi siis tarvitsisin tukea tai lohdutusta sellaisesta äidiltä, joka kokenut saman ja SELVINNYT lastensa kanssa siitä. Saanut lapset yhteiskuntakelpoisiksi kaikesta huolimatta, kunhan vaan jaksanut joka päivä vääntää rautalangasta, että miten ihmiset elävät.



Ap.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli itselläni on myös hyvin voimakastahtoiset tytöt, 6 ja 7 v. Ja monta kertaa olen ollut ihan poikki siitä perustelemisen määrästä ja jatkuvasta väännöstä kuten itsekin kuvasit. Vanhemmat joilla on "taipuisammat" lapset eivät osaa ymmärtää tilannetta ja se ei ole tosiaan kasvatuksesta kiinni! Minulle on helpottanut se että välillä otetaan se päivä kaksi "omaa aikaa" eli lapset ovat mummulassa. Toinen ja suurin helpottava asia on se että äitini sanoi että tyttöni tällä tahtotilalla varustettuna tulevat pärjäämään maailmassa, heidän yli ei kävellä ja he puolustavat heikompiaan (tyttöni ei ole luonteeltaan ilkeitä eikä narsistisia). Jotenkin se auttoi minun näkemään sen voimakastahtoisuuden enemmän positiivisena kuin negatiivisena.



Käykö lapsesi samaa vääntöä muiden ulkopuolisten kanssa vai kohdistuuko se vain sinuun? Eli meneekö turvavyöt kiinni mummun autossa mukisematta kiinni vai onko silloinkin sama tappelu kuin sinun kanssa? Jos vääntö on vain sinun kanssasi niin olet jo pitkän matkan voiton puolella!

Vierailija
12/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka asia 4,5-vuotiaan kanssa. Nyt teemme niin, että jos kahden kerran jälkeen ei vanhempia uskota, oli asia mikä tahansa, niin jäähypenkki rapsahtaa. jonkin verran on auttanut, sen jälkeen kun eräskin päivä lähes kokonaan meni tuolilla istuskellessa.

Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritän välillä jaksaa ajatella, että voimakastahto on enempi positiivinen tila, mutta välillä uuvahdan sen tahdon alle. Minulla ei ole koskaan omaa aikaa, vaan aina joku lapsista kanssani. Meillä ei ole sellaisia läheisiä, joille voisin kaikki kolme lykätä hetkeksi, yhden kerrallaan joskus jonnekin kylläkin. Tiedän, että jaksamiseeni vaikuttaa tämä asia paljon.



Mutta kiitos sinulle fiksuista sanoistasi. Auttavat jaksamaan taas huomiseen. Ja tämä kaikki kohdistuu vain minuun, muiden kanssa lapseni pärjäävät huomattavasti paremmin. Joskus kun kamelin selkä katkeaa, kuten minulla tänään, on hieno huomata, että joku edes jossain ymmärtää, mistä puhun.



Ap.

Vierailija
14/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itseasiassa, toisin kuin oletat, mun lapseni ovat myös sieltä haastavammasta päästä. Eivät mitään raivoavia apinoita, mutta normaaleja, erittäin voimakastahtoisia ja itsepäisiä lapsia. Mutta mulla on auktoriteettia.



Se ei tarkoita, että kaikki menisi aina putkeen, ja päivät ovat usein aika taistelua monesta asiasta. Lähtemiset on luonnollisesti lähestulkoon aina hässäkkää. Kuitenkin asioissa on eroa. Lapset kiukkuavat pukiessa ja juoksevat ympyrää ja huutavat, heitä saattaa olla erittäin vaikea saada ovesta ulos paitsi kantamalla. MUTTA vaarallisten asioiden kanssa ei uhmata, ei pelata eikä panna vastaan. Ei tämä ole mitenkään kerrasta sanomalla tapahtunut, mä olen vain ollut aina niin tiukka ja johdonmukainen, ettei lapsille tule edes mieleen jättää turvavöitä laittamatta.



Turvavöiden laittamatta jättäminen ei kertakaikkiaan ole mahdollista. Kun saat itsesi uskomaan tämän, saat myös lapset uskomaan sen. Toisekseen "viiden minuutin päästä jossakin" ja lapset on ihan pommi yhtälö. Sillä kerjää vain vaikeuksia.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhtäkkiä puoli tuntia jatkunut perustelu miksi housuja ei voi laittaa jalkaan (ne ovat liian kaukana, kädet ovat liian lyhyet, olen vielä liian väsynyt hakeakseni ne ryömimällä, npit eivät mahdu kiinni, sormet lipsuvat, koska vyö on liukas jne.) .

Kyllä ne yrittää mutta jos rupee tulemaan tämmöstä älytöntä vänkäystä niin en kuuntele sitä vaan lapsi saa valita että pukeeko äiti väkisin vai laittaako ite reippaasti. Puet tai itket ja puet linja siis meillä. Kyllähän niitä älyttömiä tekosyitä riittäis tuntikausiksi jos lasta ei huvita tehdä jotain mutta en halua mennä siihen mukaan.

Vierailija
16/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Yhtäkkiä puoli tuntia jatkunut perustelu miksi housuja ei voi laittaa jalkaan (ne ovat liian kaukana, kädet ovat liian lyhyet, olen vielä liian väsynyt hakeakseni ne ryömimällä, npit eivät mahdu kiinni, sormet lipsuvat, koska vyö on liukas jne.)"



Meillä myös 5vuotias AINA selityksen keksivä pojan alku ja parhaimmillaan niitä selityksiä kuulee sen 15minuuttia putkeen mutta mitään siitä mitä olet käskenyt ei tapahdu



nim. välillä myös naurattaa, välillä lähes itkettää

Vierailija
17/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko itse töissä ja jos olet, niin kuinka monta kymmentä minuuttia aiemmin lähdet viemään lapsiasi arkiaamuisin hoitoon, että varmasti ehditte? Jos AP:lla on kolme lasta, niin ei siinä aamuisin kaiketi ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää olla viisi minuuttia aiemmin lähdössä? On eri asia mennä kylään tai puistoon aikataulun mukaan kuin töihin, tarhha tai kouluun jokaikinen aamu. Kenellä meistä mitään turhaa aikaa aamuisin liikenee. Huh.

Vierailija
18/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

sun kirjoitus olisi voinut olla mun kirjoittama. Niin tuttua.



Mä pidän itseäni ja miestäni tiukkoina ja johdonmukaisina kasvattavina, mutta lapset vaan jaksavat ja jaksavat kokeilla. Olen useesti ihmetellyt mistä se johtuu?? Ymmärtäsin, jos antaisimme periksi ensin kiellettyämme, mutta emme tee niin.



Myös kannustavia yritetään olla ja meillä saa näyttää kaikki tunteet, mutta en tiedä missä sitten mennään metsään. Vai onko tämä ko käytös tosiaan vaan lasten luonteesta kiinni?



Meillä kans kolme lasta, tosin vähän nuorempia 6v, 4v ja 1v. Nuorimmainen ei vielä kokeile:)

Vierailija
19/19 |
01.06.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ensinnäkin koeta jotenkin hommata itsellesi välillä vapaata. Voitko jakaa kaikki kolme eri paikkoihin kyläilemään joskus hetkeksi ? Entä sopia jonkun kaveriperheen kanssa että otat heidän lapset tiistaisin pariksi tunniksi omiesi lisäksi ja he ottavat puolestaan sinun lapsesi keskiviikkona pariksi tunniksi tai jotain vastaavaa ? Tai voisitko löytää jostain "varamummoa" tai sitten tukiperhettä johon lapset voisivat mennä esim. yksi viikonloppu /kk niin saisitte sekä lapset että sinä vaihtelua ja "lomaa".



Meillä jankkaavaan 5 v:hen tehoaa tällähetkellä parhaiten "tiukka uhkailu". Tietää että toteutan uhkaukset jos ei usko. Jos joku asia ei rupea tapahtumaan alan laskea ankaralla äänellä kolmeen ja jos kerkeän sanoa kolme ennenkuin hommaa on ruvettu tekemään tulee rangaistus. Jos vaikka ei "osaa" pukea saatan sanoa että haen sitten pikkuveljen vaipan ja tulen pukemaan samalla sen niin johan 5v pukee nopeasti itsekkin vaatteensa sillä mikä olisi kauheampaa kuin vauvan vaippa päällä...



Ja tietysti huumorikin on ihan hyvä vauhditin välillä kun äiti vaan lyöö homman ihan höpöksi niin siinä unohtuu jankkaamiset ym.



Ja meillä toimii kyllä jo 4 ja 5 vuotiaille sekin välillä että muistutan kuinka paljon paremmalla tuulella äiti/vanhemmat ovat kun saavat välillä omaa aikaa. Eli saatan kertoa että nyt tarvin hetken omaa aikaa ja haluan vaikka olla tietsikalla ja he saavat touhuilla omiaan mutta ei häiritä minua. Yllättävän hyvin on toiminut ja nyt jo 5v huomauttaa itse joskus että äiti sinä tarvisit nyt "omaa aikaa".



Tsemppiä tilanteeseen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yksi kaksi