Lue keskustelun säännöt.
5-vuotias kotihoidettu
01.06.2009 |
onko muilla viisivuotiaita kotihoidossa ja miten viihtyvät?
meidän poika ei koskaan ole ollutkaan tarhassa, ensin hoiti mummo, sitten minä tein iltavuoroja ja olin päivät pojan kanssa. Nyt syntyi sitten vauva ja olen TOSI väsynyt nimenomaan viisivuotiaaseen, puhuu koko ajan, suutahtelee, hösäilee kummallisia,vaatii peliseuraa jne
Keväällä kävimme yhdessä 3 krt viikossa avoimessa päiväkodissa missä tapasimme samanikäistä kaveria äitineen-tosi kivoja hengähdysreikiä.Myös pari kivaa harrastusta pojalla oli. Mutta nyt kun tuli kesä, olen ihan uupunut.12 tuntia lapsen kanssa tuntuvat piiitkiltä. Illalla tulee samalle kadulle kavereita mutta yhteinen aika ei ole kovin pitkä eivätkä säät aina salli ulkona leikkmisiä.
Poika ei sinänsä vaikuta pitkästyneeltä, on innostunut puuhistaan,puistosta, kirpparilla käynneistä jne pikku menoista.Mutta itse olen tosi väsynyt, tuntuu kuin hän olisi iilimadon lailla kiinni mussa.En haluaisi häntä päiväkotiinkaan kun paikkunnallamme todella tunkua ja jonoja hoitoon.
Onko muilla samanikäistä kotona hoitavilla samaa uupumsta?
Kommentit (22)
ilman kerhoa ja puistotätiä. Ja minulla lapset kahden vuoden ikäerolla eli heillä paljon jo seuraakin toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää miettiä omaa jaksamistas!
Ei ole mikään synty laittaa isompaa edes puolipäiväisesti hoitoon. Paikkoja toki on liian vähän ja monissa päiväkodeissa kuulema syyllistetään perheitä, jotka tuo isompaa lasta hoitoon, mutta pitäis kyllä ottaa huomioon sen kotona pientä vauvaa hoitavan äidin jaksaminen.
Olen seurannut vierestä kummipoikaani, joka täyttää just 5 vee ja ei ole päivääkään ollut kodin ulkopuolella hoidossa. Perheen toinen lapsi on kaks vee ja äiti ihan uuvuksissa. Perheen isukki haluaa, että lapset hoidetaan kotona. Sen takia äiti luopui vakkariduunistaankin.
Siinä on otettu luulot pois vaimolta, sanon ma.
Mutta siis ap:n tilanteeseen:
Ei muuta kuin jaksamista! Ja tässä maassa saa olla myös itsekäs!
Olen seurannut kotona yli viis vuotta lapsiaan hoitaneen ystävättären touhuja huolissani. Vanhin lapsi on just täyttänyt viis ja vaatii äidiltään valtavasti huomiota. Kun aikuinen ei heti reagoi, lapsi puree. Ja siis puree tosissaan!
Myös nuorempi, 2,5v, on koko ajan äidissään kiinni kuin takiainen. Ää äiti valittelee aina, että on niin väsyny ja mitään ei saa tehtyä, kun lapset ei anna.
Olen miettiny, että miten sanoa suoraan, että kannattais mennä töihin ja pistää muksut hoitoon.
Pysyis äidinkin mielenterveys paremmassa kunnossa ja lapset oppis itsenäisemmiksi. Tää äiti vaan haluais kolmatta lasta ja miettii, että helpottaiskohan sitten!!!
Ihan terveitä aikuisia tulee päiväökodissa olleistakin!
ihan hyvä juttu.
Sitäpaitsi, aika monella paikkakunnalla ne päivähoitojonot ovat kadonneet viimeaikoina, vaikka vuosi sitten olisivat olleet minkälaiset, eli lapsellesi voi järjestyä tilaa helpostikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja keksiä hänen kanssaan touhua? Jääkö koko päivän touhut sinun harteillesi, ei silloin ihme, että väsyy?
ei vaikka kuinka koitan miettiä. mulla tosin on lapsia 4 joista vanhin on nyt 7 vuotias, eli heistä on valtavasti seuraa toisilleen. arkipäivisin on vielä yks hoitolapsi jonon jatkona. kaikki lapset ovat käyneet seurakunnan kerhossa, ja käymme myös perhekahviloissa ja perhekerhossa. nyt kesäloman ajaksi sitten onkin vaikka mitä urheilukoulua, jalkapallokoulua, luontokerhoja ym. joihin isompia voi ilmoittaa mukaan. ja jollei muuta keksitä, niin käsketään serkkuja kylään tai mennään itse heille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kotona 6-v. ja kohta 2-v. ja kiitos ikäeron, ei isompi pysty leikkimään pienemmän kanssa. On käynyt kerhossa ja syksyllä menee eskariin. Oikeastaan tuon isomman jatkuva häsläys on väsyttävämpää kuin pienemmän uhma... En silti usko, että parempi ratkaisu olisi ollut siirtää isompi päiväkotiin, rakkautta vaan hakee käytöksellään. Eikä kai siinä lapsen kehitystä auta, jos lapsen siirtää pois jaloista pyörimästä? Ymmärrän kyllä virikehoidon, jos äiti ei vaan jaksa, sillä silloinhan se on kaikkien etu.
Vanhin menee nyt ekalle, keskimmäinen aloittaa eskariin ja nuorimmainen täyttää ensi kuussa neljä. Ja ainakin vuoden vielä aion olla kotona, en voi sietää päiväkodin syömis- ja päiväunipakkoa. Jos ruokalautasen ääreen kuolee niin kuolkoon ja nukkua kerkiää yölläkin.
Mutta voin kyllä kuvitella, että ainoa lapsi/ainoa samanikäinen lapsi tylsistyy ja vaatii vanhemmaltaan paljon enemmän kuin meidän tapaus, jossa sisaruksista on seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo vanhin on kyllä niistä kaikkein raskain hoidettava. Se roikkuu ihan koko ajan mun perässä, marisee ja vinkuu. Onneksi nyt näin kesällä sillä on kavereita tässä naapurissa, talvella oli ihan hirveää kun kaikki muut oli päiväkodissa.
hän ei leiki pikkuveljiensä kanssa ollenkaan. El ieipä niistä sisaruksistakaan aina seuraa ole vaikka olisi useampikin kpl :(
Ja tuo vanhin on kyllä niistä kaikkein raskain hoidettava. Se roikkuu ihan koko ajan mun perässä, marisee ja vinkuu. Onneksi nyt näin kesällä sillä on kavereita tässä naapurissa, talvella oli ihan hirveää kun kaikki muut oli päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisuus iski keväällä ja kaverit kaikki kaikessa ja ei poika mun kanssa enään seurustele, vaan muiden pihan lasten kanssa leikkii vielä tarhan jälkeenkin.
Aina vaan ne kaverit, kun ennen oli vain mun kanssa.
5v. tarvii touhua kokoajan ja varmasti marisee, kun aktiviteetti ei täyty sun kanssasi.
Tekemistä, liikkumista ja jatkuvaa ulkoilua. 5V. on touhukas ja väsymätön.
Meilläkin vois sanoa että 5v on työläin tällä hetkellä. Siis henkisesti. Luulen että se liittyy myös ikään. Kun täytti 5v alkoi sellainen näsäviisastelu ja tiuskiminen yms kiukuttelu, aamusta iltaan saa vääntää lähtien siitä ettei siskoa saa läpsiä vaikka sillä oliskin joku lelu minkä isompi haluaa. Aikaisemmin meillä oli tosi harmoninen kausi ja lapset leikkivät pitkät pätkät ihan sulassa sovussa, nyt tuntuu että tää on yhtä komentamista ja erotuomarointia. Isompi pahoittaa koko ajan pienemmän mielen, puhuu pissa-kakkajuttuja yms. ja oikein provosoi riitaa aikaiseksi. Kai tämä on vaan joku "vaihe"mikä on jaksettava taistella taas läpi.
Meillä isompi on ollut kerhossa 3v täytettyään 2-3krt/vko 2t kerrallaan. Lisäksi käy muskarissa kerran viikossa. Musta se on kyllä riittänyt, tosin talvella oli joskus tekemisen puutetta kun kelit olivat huonoja ja kaikki naapurin lapset päiväkodissa päivät. Kutsuin sitten meille kerho- ja puistokavereita välistä leikkimään että sai seuraa.
Mun mielestä tän ikäinen ei vaadi kovin ihmeellistä ohjelmaa ja se kuuluisa tylsistyminenkin on kuulemma terveellistä kun kehittää luovuutta ja lapi keksii vähän aikaa vinguttuaan jotain uutta tekemistä. Nyt kun kerhot on loppu niin pääosin on pyöritty omalla pihalla, tehty pieniä pyöräily- ja potkulautalenkkejä, otettu vettä ulos että saa tehdä hiekkaleikkkejä veden kanssa, poimittu kukkia, tehty ruokaa...Parasta ajankulua on kyllä sitten kun saa naapurin lapsista seuraa. Kaipaa sitä kyllä kovasti. Mutta tuntuu nää päivät menevän näin ihan hyvin kuitenkin ilman päivähoitoakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä siksi kaipaa melkeen kokoajan aikuisen seuraa, kun alueella ei ole yhtään leikkikaveria, ovat siis kaikki hoidossa
eli kyllä mun aika menee kun pelataan, askarrellaaan, luetaan, lauletaan ja soitetaan, tanssitaan, ulkoillaan, rakennellaan legoja junaratoja yms
lapsi viihtyy ehkä puol tuntia omissa leikeissään ja sittä seuraa ihan hirveee sotku eli siivoomiseen yhdessä lapsen kanssa menee sit se toinen puol tuntia,
tykkää kovin kotitöistä eli mielellään tyhjää kimpassa tiskikonetta, laittaa vaatteita kuivimaan ja pois kuivumasta, pyyhkii pölyjä, imuroi, auttaa leipomisessa ja ruoanlaitossa,
eli kyllä päivät menee nopeaan
kerhoissa ei ole ikinä käynyt, kerran viikossa muskarissa
siis mitä tarkoitat kysymykselläsi ?
kyllä siksi kaipaa melkeen kokoajan aikuisen seuraa, kun alueella ei ole yhtään leikkikaveria, ovat siis kaikki hoidossa
eli kyllä mun aika menee kun pelataan, askarrellaaan, luetaan, lauletaan ja soitetaan, tanssitaan, ulkoillaan, rakennellaan legoja junaratoja yms
lapsi viihtyy ehkä puol tuntia omissa leikeissään ja sittä seuraa ihan hirveee sotku eli siivoomiseen yhdessä lapsen kanssa menee sit se toinen puol tuntia,
tykkää kovin kotitöistä eli mielellään tyhjää kimpassa tiskikonetta, laittaa vaatteita kuivimaan ja pois kuivumasta, pyyhkii pölyjä, imuroi, auttaa leipomisessa ja ruoanlaitossa,
eli kyllä päivät menee nopeaan
kerhoissa ei ole ikinä käynyt, kerran viikossa muskarissa
Kyllä tuon ikäinen jo TARVITSEE samanikäisten lasten seuraa. Varmaan 5v neuvolassa asiaan puututaan. Meillä ainankin kyseltiin kovasti on lapselle ikäistään seuraa, jopa lääkärin lappusissa.
kyllä 5-vuotiaalla täytyy olla useamman kerran viikossa mahdollisuus leikkiä toisten lasten kanssa. Eri asia on se, kuinka aktiivisesti kukin lapsi tilaisuuteen tarttuu. Sosiaalisuus on temperamenttipiirre, ja on ihmisiä, jotka viihtyvät parhaiten omissa oloissaan. Mutta joka tapauksessa luulen, että mahdollisuus seuraan pitäisi olla. Oppiihan sitä sos. taitoja hieman sivusta seuraamallakin.
yhtään lapsiseuraa. Silloin pitäisi vanhempien viedä kerhoon tai muualle missä pääsisi leikkimään ikäistensä kanssa.
Ei tuon ikäiselle enää riitä ainoastaan aikuisseura. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja huolehtia lapselle leikkikavereiden seuraa.
kun ensimmäinen "iltis" syntyi, vaan meillä oli m isompia koululaisia sekä 6,5v kotona/mummo hoidettu sisarus, joka kouluun mennessään sai muutaman hyvän kaverin eikä ollut pienelle kotona olevalle ihan leikkikaverina.
Toinen "iltis syntyi melko perään, 2v9kk ikäeroa eikä muutamaan vuoteen leikit olleet ihan samalla aaltopitudella. Ens. iltis ehti olla naapuritalossa hoidossa 1v-2v kun jäin kotiin ja vauvan synnyttyä en laittanut pois kotoa kavereita saamaan. Kun nuorin oli n. 3-vuotias, sisarus kotona oli jo melkein 6v eikä heillä vielä kunnon leikkejä ollut. Pikku hiljaa alkoivat leikit tulla vaativimmiksi ja saivat aikaan hyviä leikkejä. Viimeisin lapsi sai leikkikaverin sisaruksestaan, mutta tämä toisiksi viimeinen leikki ensimmäiset n. kolme vuotta omia leikkejään ennen kuin sisarus kasvoi. Eivät olleet esikoulussakaan,leikkivät ja liikkuivat isolla omalla pihalla serkkujen joskus käydessä yökylässä. Laivaristeilyjä teimme ja he nauttivat pallomerestä jne. mutta aivan yhtä hyvin kotioloissa. Ei tarvinnut iltaisin keskeyttää leikkejä, kun ei olut aamuisin päivähoitoon herätystä. Piirtelivät paljon, valmistelivat leikit "viimeisen" päälle, jossa kului aikaa.
Neuvolalääkärille kerroin ettei lähistöllä ole saman ikäisiä kavereita, mutta en koe sitä ongelmana, olin vanhimpien lasten ollessa pieniä kokenut kerrostaloelämässä kaverit ym. ja pidin tästä rauhallisemmasta elämästä lapsenkin kannalta. Koulun alettua malttoivat tehdä läksyt kunnolla, kun ei ole kaverit odottamassa ovella.
Koulun alettua he löysivat luokaltaan muutaman tosi hyvän kaverin joiden kanssa sovittiin leikit ja tapaamiset joka toinen viikko, koska alkoi olla ovella taas se "kerrostalomainen lauma lapsia".
Kotona olostaan huolimatta pienessä kaveripiirissä lapset ovat kehittyneet, ovat vuorovaikutustaitoisia, kehittyneitä mm. kielellisesti ja taiteellisesti. Toinen "iltiksistä" valittiin kirjoittamaan musikaalia tunnetun TV-käsikirjoittajan kanssa ja toisella on töitään mm. Elfwoodilla, joku töistä valittu viikon kuvaksi jne.
He saivat tosiaan toteuttaa kotona mitä halusivat, piirtää, askarrella, vahvistaa kirjoitustaitoaan, laulaa karaokea jne. Aika ei loppunut päivähoidossa olevan päiväohjelman mukaisesti, vaan elettiin tilanteen mukaan. Yksi syy lasten monipuoliseen osaamiseen on ollut varmaan tuo kiireettömyys kotona, ei ole säännöllisesti keskeytetty tekemisiä ja leikkejä kauppareissuille tai kerhoihin...omassa rauhassa ajatukset ja niiden toteutukset.
Mielestäni liian helposti annetaan kommentti että lapsen täytyy saada olla kavereiden seurassa, muuten ei tule mitään...
ja voin kuvitella että juurikin tuota äidissä riippumista olisi täälläkin, ellei tällä 5,5-vuotiaalla olisi 4-vuotiasta veljeä seurana rymyämässä... Ovat siis enimmäkseen toistensa, eivätkä äidin kimpussa :)
Tuollaisiahan ne 5-vuotiaat usein ovat, hoitopaikasta riippumatta...