Mieheni ei ole edes ylioppilas

itselläni on ylempi korkeakoulututkinto, mies on käynyt peruskoulun, naimisissa 8 vuotta. Ensin pelkäsin, mitä tästä tulee, mutta hyvin on mennyt. Keskustelut ovat hyvin usein konkreettisia eikä mies kovin syvällisiä haluakaan puhua (harvat miehet haluaa...), mutta kun sen ymmärtää, yhteinen sävel on löytynyt. Meitä on paljon auttanut se, etten itsekään tule akateemisesta perheestä ja se, että mies on yrittäjä (ei siis perinteinen duunari). Tsemppaamista tällainen suhde kuitenkin vaatii enemmän kuin sellainen, jossa molemmat ovat esim. akateemisia (kokemusta siitäkin).

pohdiskelevaan aivotyöskentelyyn, jopa abstraktiin ajatteluun.



Itse asiassa olen sitä mieltä, että lukio on suurimman osan nuorista kohdalla aikamoista ulkoa opettelua, mitä olen seurannut.



Enemmänkin kyse on synnynnäisistä ominaisuuksista ja siitä miten tahtoo itseään kehittää.



Moni esim yo-insinööri-mies on aika konkreettisesti ajatteleva, käytännönläheinen, tekninen (tämä vain esimerkki, näitä löytyy kaikilta aloilta).



Mielestäni kaikki lähtee kotikasvatuksesta, siitä miten lapsesta alkaen tottuu ajattelemaan. Ei niinkään muutos synny sen 3v lukion / amiksen aikana.

Jos olet keskustelevasta perheestä, ja vaikka et itse kouluja kävisi, niin tilanne on ihan toinen.

16

Mielestäni kaikki lähtee kotikasvatuksesta, siitä miten lapsesta alkaen tottuu ajattelemaan. Ei niinkään muutos synny sen 3v lukion / amiksen aikana.

ihan taviksia, ei-korkeasti-koulutettuja, mutta omaavat erinomaisen sydämen sivistyksen ja meillä kotona juteltiin aina asioista paljon, seurattiin myös maailman tapahtumia ja puhuttiin erilaisista asioista pohdiskelevaan sävyyn. Omat vanhempani ovat vain amiksen käynyt asentaja (ja etenkin juuri tämä asentajaisäni on mieheksi hyvinkin syvällinen) ja äiti taas on perushoitaja. Silti koen, että olen itse osaan ajatella usein asioita jopa syvemmin kuin osa korkeakoulutetuista tutuistani, jotka ovat osa oudonkin pinnallisia ja materialistisia ajattelussaan (teoriassa osaavat eli ulkoa on opeteltu, mutta kaikessa huomaa että oikeasti ei kuitenkaan osata miettiä asioita juurikaan). Toki siis kaikenlaisia ihmisiä eri ammattiryhmissä löytyy, mutta ouduoksun todella tuota leimaamista sen mukaan onko lukio käyty vai ei.

terv. se "vain" peruskoulupohjainen merkonomi

Jos olet keskustelevasta perheestä, ja vaikka et itse kouluja kävisi, niin tilanne on ihan toinen. 16

Mielestäni kaikki lähtee kotikasvatuksesta, siitä miten lapsesta alkaen tottuu ajattelemaan. Ei niinkään muutos synny sen 3v lukion / amiksen aikana.

Niin pystyy muuten meidän 4-vuotiaskin:)

Ja nimenomaan abstraktin ajattelun, heissä on ns. ainesta ;) Jos sitä ajattelua ei tyrehdytetä vaan tuetaan "oikealla tavalla" niin se kehittyy hienosti. Jos taas tavallaan ohjataan vain konkreettisen ajattelun piiriin tai "ajattelemattomuuteen" niin siihenhän se sitten lähtee suuntautumaan.... kävi lukion tai ei ;) Tavallaan ajattelun tyyli on muovautunut jo ennen lukioon menoa ja jatkaa muovautumista tietysti vielä lukio/amisiän jälkeenkin...



terv. vain-merkonomi