Lue keskustelun säännöt.
Raskaudesta kertominen vanhemmille + sukulaisille
28.05.2009 |
Missä vaiheessa olette kertoneet omille vanhemmillenne raskaudesta? Miten suhtautuivat? Ja minkä ikäisiä olitte?
Mua pelottaa kertoa omalle suvulle raskaudesta, en yhtään tiedä miten suhtautuvat. Isä varmasti ottaa paremmin asian kuin äitini. Olen siis nyt rv 10+4. Mietin että jos ultran jälkeen kertois, kun olis kuvakin näyttää :) Toivon vaan ettei vanhemmat tai isovanhemmat pistä välejä poikki kokonaan asian takia, en ole mikään ihanne lapsi ollut, mutta aikuinen jo, 21v. Äitini mielestä ammatti pitäisi hankkia ja työpaikka ennen lapsia, mulla ei ole kumpaakaan vielä.. Noh, ehkä tästä selvitään, mun elämähän tää on ja omat ratkaisuni teen :)
Kommentit (8)
minäkin olin 20v kun sain ensimmäisen lapseni..
muistan jännittäneeni ja viivyttelinkin asian kertomista rv 14 saakka..nyt minulla on kaksi lasta ja ikää kertynyt 24 vuotta...olen tässä samalla opiskellut itselleni ammatin...onnea sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisella kerralla äiti ei onnitellut, vaan kauhisteli avoimesti. Nyt kun odotan kolmatta, ajateltiin ettei kerrotakaan - annetaan niiden huomata itse.
eli siis suunnitteluvaiheessa, ja olin myös aika nuori. Muille sitten joskus 13 viikon jälkeen.
Sain uskomattoman pitkän saarnan ja äipällä korkea verenpaine nousi varmaan ihan uusiin sfääreihin...
Tiivistettynä tärkein anti siltä suunnalta taisi olla kommentti: **** pääsisi liian helpolla jos ampuisin hänet!
ps. Minulla on vain väärä mies...
Neljännestä tajusin olla hiljempaa, juttu tosin levisi kuin kulovalkea ilman avustustanikin.
Ei ollut sitten kiva selitellä, miksi vauvaa ei tulekaan, toisaalta helpotti kun sai vähän kaikkien kanssa itkeä sitäkin asiaa.
Eli jos vielä yksi tulee, se on se rakenneultra jonka jälkeen vasta tieto leviää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottivat tosi hyvin kun tiesivät minkälainen rääkki meijän lapsettomuus/hoidot oli ollut..joten aika eri tilanne.. 22 ja 26 kesken meni mutta jatketaan hammasta purren toivoen.. ei mun mitään oikeutta puuttua tuollaseen asiaan ainakaan ikävällä tavalla.. teidänhän se elämä on..turhaa siihen on sanomista..loukkaa vaan..tsemppiä kertomiseen;)
eli saman ikäinen kun äitini kun minua odotti. Suunnittelimme miehen kanssa kertovamme joskus np-ultran jälkeen mutta mies meni kertomaan anopille jo viikolla 9 kun olimme käymässä kotikonnuilla (asumme n.150km päässä kummankin vanhemmista)
Itse kerroin sitten siitä seuraavana aamuna äidilleni, yövyimme hänen luonaan ja juoksin koko yön+aamun oksentamassa. Hän kettuili krapulasta johon oli sitten helppo tokaista että en mää ny missään krapulassa oo vaan raskaana!
Molempien vanhemmat olivat heti innoissaan (ehkä vähän liiankin:)
olin 18v. kun tulin raskaaksi, ei ammattia eikä työtä. luulivat varmaan että en pidä huolta lapsesta kun olen sen verran villi tapaus. nyt kolmas lapsi tulossa ja (vaikka itse sanonkin) olen hyvä äiti, myös muiden mielestä.