Äiti yksin kotona ja hermot menee - onko tämä normaalia?
Tai no ei varmasti ole - eihän?
Minulla on 6kk ikäinen poika jota tehtiin 6 vuotta. On siis pitkien lapsettomuushoitojen tulosta. Pojan isoäiti (äitini) on ollut usein (lue=kerran 2 viikossa ehkä) hoitamassa poikaa täällä kotona ja olen itse käynyt silloin kaupoissa tms. ja ollut poissa 1-2 tuntia.
No nyt sitten tehtiin toisinpäin eli poika lähti mumminsa kanssa päiväunikärryttelyille ja heidän piti tulla noin 13:30. Ja koska kello on 13:40 niin rupean olemaan ihan hermoraunio. Missä he ovat? Onko kaikki hyvin? Mikseivät jo tule? Tulevatko ollenkaan? Mitä jos ovat kummatkin hävinneet kokonaan?
Onko tämä tällaista nyt sitten koko loppuelämä? Hirveää ahdistusta siitä missä lapsi on? Minulla ei ole mitään syytä pelätä että äitini ei lasta osaisi hoitaa tai häviäisi tämän kanssa. Helpottaako tällainen ajan kanssa ja kyse on vaan jostain alun eroahdistuksesta?
Kommentit (3)
Vihdoin pääsee johonkin syömään kahdestaan miehen kanssa ja koko ateria menee siihen kun miettii jos lapsi onkin tippunut sängystä, tukehtunut maito-oksennukseen tms "kivaa"....
noi syyllisyysolot omasta vapaa-ajasta helpottaa kun lapsi kasvaa :) ja kun ei ole käynyt koskaan mitään niin osaa jo luottaa :)
t. lapset 4v ja 3v
Ja kaikki oli kunnossa. :)
Nyt on vauvalta vaipat vaihdettu ja maitoa annettu...ja itse osaan rauhoittua syömään (joka olisi ollut miljoona kertaa helpompaa silloin kun olin yksin kotona).
Kiitos vastauksista. :)
Minunkin on ollut vaikea jättää lapsiani mihinkään hoitoon. Puhumattakaan, että olisin palkannut vieraita heitä hoitamaan. Nyt isompi 3 v. on ollut kerhossa ja kaikki alkanut vaikuttaa helpommalta. Että toivottavasti sinullakin näin. Ajan kanssa.