Onko normaalia 3v käytöstä?
Meidän 3v pojalla on aina ollut voimakas tahto ja uhmaa. Kotona saadaan olla tosi tiukkoina jatkuvasti ja jäähy on aika tuttu paikka. Myös pikkuveli 1½v saa usein tuntea veljesrakkauden kun isoveli tuuppii, raapii, kiusaa jne. Puutumme tähän aina mutta tahti vaan jatkuu. Isoveli saa paljon huomiota ja kehuja kun on kiltti, tekee jotain hyvin tms.
Isoveli on ollut vajaa 2 vuotta tarhassa ja nyt viime aikoina on tarhan tädit kertoneet, että poikaa saa usein laittaa jäähylle myös siellä Ei usko heitä alkuunkaan, nauraa vaan jos kieltävär tai korottavat ääntään. Varsinkin jos on villillä tuulella, niin eivät saa poikaan mitään otetta. Olen ymmärtänyt että muitakin lapsia vastaavia tapauksia löytyy, mutta muut lapset tottelevat, ainakin jossain vaiheessa.
Mikä menee pieleen? Poika on muuten ihana, osaa välillä halatakin meitä ja veljeään, mutta tällaiset rakkauden osoitukset ovat hyvin vähäisiä. Monet saavat pojasta mielikuvan, että on ujo ja hiljainen. Sellainen onkin, jos on vieraita paikalla.
Onko normaalia 3v käytöstä? Tuntuu vaan jotenkin kauheelta että poikaa joudutaan jopa tarhassakin laittaamaan tuon tuostakin jäähylle.
Kommentit (2)
Teillä näyttäisi olevan se tilanne, että isoveli oli tarhassa, kun toinen vanhemmista oli pikkuveljen kanssa kotona. Onko pikkuveli jo tarhassa vai vielä kotihoidossa?
Minusta tuo käytös näyttäisi olevan ihan huomion hakua, ja syynä saattaa olla mustasukkaisuus pikkuveljeä kohtaan. Pienen lapsen, jollainen tuo isovelikin vielä on, on vaikeaa käsitellä tunteitaan, eikä hän osaa niitä ilmaistakaan. Jos mahdollista, ottaisin itse lapsen kotihoitoon ja katsoisin, muuttuuko asia. Jos se ei ole mahdollista, ottaisin ohjelmaan äidin ja isoveikan omat hetket, jolloin pikkuveli jäisi vaikka isin hoitoon. Äiti ja isoveli voisivat käydä vaikka uimassa, kirjastossa ym.
Isoveli jatkoi 5h/pv hoidossa kun vauva tuli kotiin. Isommalla on kova tarve kavereihin koska on hyvin sosiaalinen. Sattumalta hän on myös ns. vaativa lapsi jolle mikään ei mene perille ensimmäisellä kerralla ja kaikki vaatii sen tuhannen toistoa ennen toimintaa. Kun samaan pakettiin lisätään 3v uhmis ja äidiltä peritty LUJA omatahto... ei kovin helppo paketti :)
Mutta niin vaan otin ja uskalsin koittaa kotiin jättämistä minun ja pikkuveljen seuraan. Ensin olin ajatellut, etten sitä show:ta kestä montaa päivää, mutta kas kummaa, lapsihan rauhottui silmissä!
Nyt meillä menee paljon rauhallisemmin päivät ja yhteiselo on huomattavasti rauhoittunut. Ennen oli yhtä taistoa (koska sekä äiti että poika on lujatahtoinen ja itsepäinen) hoitoon lähtemiset ja pukemiset ja muut. Nyt tuntuu kun se poika olisi vaihtunut! :)
Toki niitä huonoja päiviä vieläkin sattuu, mutta kenelle ei...
Jos tämä nyt yhtään auttoi!?
Marlene ja pojat kohta 4v ja 6kk