Lue keskustelun säännöt.
Pelkään vammaisia, kuinka olla siirtämättä pelkoa lapsille?
20.05.2009 |
Pelkään siis vammaisia ihmisiä ja toivoisin voivani opettaa lapseni suhtautumaan heihin positiivisesti. Oma pelkoni johtuu yläastevuosista. Kolmen vuoden ajan kuljin bussilla koulumatkat. Aina kun pääsin kahdelta niin pelkäsin bussipysäkille menemistä. Kahden jälkeen siitä kulki aina eräs vammainen mies ohi ja uhkaili. Huusi kaikenlaista, uhkasi tulla veitsen kanssa tappamaan. Löi minua muutamaan otteeseen kepeillä. Ystävääni löi ihan nyrkillä naamaan. Toiselle ystävälleni esitteli veistä ja uhkasi viiltää. Väitti meidän tyttöjen tappavan kissoja ja koiria. Oli todella ahdistavaa ja usein odotin sen 2 tuntia koululla, että seuraava bussi tulee, kun en vaan uskaltanut mennä pysäkille. Kuinka siis päästä pelosta yli ja auttaa lapseni suhtautumaan positiivisesti? Nyt alkaa ahdistamaan jo pelkkä ajattelu. Esikoinen alkaa olla siinä iässä, että huomioi kaiken. Täytyy vielä tarkentaa, etten usko vammaisuuden tarttuvan vaan pelkoni johtuu noista aiemmista tapahtumista.
Kommentit (3)
lapsethan peilaa aikuisten käytöstä ja tekee omat johtopäätöksensä, äkkiä ajattelevat, että jokin oikeasti vaaraton on vaarallista. Mutta siis sehän on ihan fakta, että et oo ainoa, joka pelkää. Meidän äiti on ollu oikea suvaitsevaisuuskasvattaja siinä mielessä, että se on aina muistuttanu, että ite ei oo saanu valita, minkälaiseksi täällä syntyy. Me ollaankin sitten kaikki suhtauduttu tosi luontevasti vammaisiin. Olen itsekin ollu hoitamassa ja kouluavustajana ja.. milloin mitäkin. Ja oon tykänny.
Itse ehkä suosittelisin hankkiutumaan ei kovin vaikeasti vammaisten lasten pariin, sieltä on helppo sitten laajentaa näkökulmaa. Mutta siis vammaisetkin tunnistaa sen pelon, että se tuo oman haasteensa. Tosin tunnistavat myös halveksunnan jne. Töissä joudumme kohtaamaan asiakaskunnassa vammaisia ja on niitä, jotka ei kerta kaikkiaan pärjää niiden kanssa ja niitä, joilla ei oo ikinä ollu ongelmia. Eräs, ei vammainen, asiakas sanoi kerran, erään keskustelun aikana, että onneksi hänen ei tarvitse olla sidottuna sellaiseen idioottiin, siis tarkoitti vammaista, mun mielestä isompi vamma oli sen korvien välissä..
Mutta siis oli myös tilanne, olin siis koulunkäyntiavustaja ja avustettava oli normaaliluokkaan integroitu monivammainen. Opettaja ei pärjännyt sen kanssa, pelkäsi, ei olis halunnu sitä mukaan esim. joulu- ja kevätjuhlaohjelmaan, lapsi ei saanu tulla kouluun, kun olin sairaana jne, ja kaikki johtu vaan siitä, että hän pelkäsi.. Siinäkin mielessä olis hyvä yrittää päästä pelosta, että uskaltais sit kohdata.
Alkuun kannattas varmaan tehdä itelle selväksi, että se oli vain yksi monista vammaisista ja silläkin oli varmasti syynsä käyttäytymiseensä. Ja yrittää sisäistää se, että valtaosa on täysin vaarattomia ja itse asiassa hyväntuulisia ja mukavia ihmisiä. Ja onhan noita nykyään jo töissäkin, esim. Jyväskylän Tourulan mäkkärissä on yks tosi symppis down, seurallinen ja mukava, hyväntuulinen, sellainen johon on helppo tutustua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opeta lapsillesi, että ihan mitä tahansa ikävää jos sattuu, niin aina pitää uskaltaa kertoa vanhemmille - että aina autat. Opeta lapsillesi että kenenkään ei koskaan tarvitse pelätä ketään ja kerro heille, että omien vanhempiesi olisi pitänyt auttaa sinua aikanaan. Se OLISI pitänyt selvittää!
vammaiset ovat pääosin ihan symppiksiä, mutta myös hyvin temperamenttisiä ja suorasukaisia. Heissä on monenlaisia luonteita ihan niinkuin terveissäkin, kehitysvammaisilla ihmisillä on vain vähemmän järkeä käytössään (ja kehitysvammaisethan ovat vain yksi hyvin pieni osa suurempaa vammaisten ryhmää...)
vammaisille tarkoitettuun vapaaehtoistoimintaan mukaan? Sun on pakko muuttaa omaa asennettasi ja päästävä pelosta yli, muuten se kyllä vaikuttaa lapsiin.