Oletko tehnyt (vielä yhden) lapsen, vaikka ihan kaikki järkisyyt olivat sitä vastaan?

sillä erolla, että silti...



on nyt rv 5+5 eli alussa ollaan. Kyllä tätä mietittiin ja vatvottiin.. sukulaisille ei ole kerrottu - saavat varmasti slaagin saivat jo kolmannestakin :)

vaikka auto menee vaihtoon ym. mutta ollaan lapsirakkaita!

Jos ne ovat vain tyylillä autoon ei mahdu ja makuuhuoneita on vähän, niin ne on helposti ratkaistavissa; tila-autoja löytyy suht edullisestikin ja kaikilla ei ole pakko olla omaa huonetta. Mutta jos ne ovat: talous ei anna periksi (ts. tiukkaa elättää jo olemassa olevat lapset), parisuhde voi huonosti, oma jaksaminen on kortilla tai terveydentila ei anna myöden, niin sitten kyllä laittaisin jäitä hattuun.

aivan kaikki järkisyyt olisivat vastaan... onhan iso perhe aina rikkaus, myös myöhemmin kuin teistä vanhemmista aika jättää. Millaisella järkisyyllä tämän argumentin saa kumottua?

Mies ei ollut kovin innoissaan neljännestä, mutta suostui, kun mä kuvittelin niin kovasti haluavani vielä yhtä lasta. No, lapsi on ihana, mutta neljä liikaa meille. Varsinkin talous meni kuralle, kun tuli mun äitiyslomat ja kaikki muut hankinnat.



Tuntuu, että lapsille ei ole tarpeeksi aikaa. Liian harvoin ehtii tehdä mitään niin, että yksi lapsi saisi huomiota. Lapset menee liikaa semmosena laumana.



Miehen ja mun välit menny huonommaks.



Ja se viimenenkin on jo ekaluokkalainen, että nää aatokset ei oo mitään vauva-ajan väsymystä. Harmittaa joskus, kun en osannut olla tyytyväinen siihen tasapainoiseen perhetilanteeseen, joka meillä oli, vaan haukkasin liian ison palan...Kuten sanottu lapset on kaikki rakkaita. Mutta turhan stressaavaks meni elämä. Joku ihme hormoonihäiriö kai se oli, että niin hirvee hinku siihen lapseen oli, eikä voinu uskoa miestä, joka koetti tuoda realiteettaja peliin.

ja jos me oltais edes mietitty järkisyitä, ni meillä ei olis varmaan yhtään lasta..



äiti, jolla pojat 1v11kk ja 11kk rv34

mä tahtoisin myös lisää lapsia. meillä on nyt kolme, joista pienin on 4 kk.. mutta en voi enää tehdä lisää- seuraava varmaan kuolisi, koska mulla oli näissä kahdessa viimeisessä niin voimakkaita (vaarallisia tai miten sen sanoisi) vasta-aineita!!!

sniif..

mietitty järkisyitä. Musta niitä ei vaan kuulu miettiä lasten saannin yhteydessä. Muuta kuin omaa jaksamista tietty. Minusta tuossa vaikuttaa joku ihmistä suurempi voima, se että lapsia ylipäätään voi saada ja kun se uusi ihminen syntyy... Se on vaan niin paljon kaikkea suurempaa.



Talous on ollut meillä kuralla aina, johtuen omista ammatin valinnoista (ns. kutsumusammatti), mutta olen tottunut siihen jo lapsena joten en ole koskaan muuta odottanutkaan. Mulle riittää se että elätetään itse itsemme omalla työllämme. Vaikka se ei enempää olekaan kuin mitä sossuluukulta saisi niin kuitenkin elätämme itse omat lapsemme, se riittää. Yleisillä kriteereillä "opinnot suoritettu, vakituinen työ ym." meillä ei olisi yhtään lasta eikä varmaankaan tulisi koska sellaista kuin vakityö ei ainakaan toisen puoliskon alalla ole edes olemassa.

Jotenkin vaikea hahmottaa tilannetta jossa aivan kaikki järkisyyt olisivat vastaan... onhan iso perhe aina rikkaus, myös myöhemmin kuin teistä vanhemmista aika jättää. Millaisella järkisyyllä tämän argumentin saa kumottua?

Jos elämä vaikkapa 4 lapsen perheessä on ainaista kituuttamista ja taistelua niin välttämättä se "ison perheen rikkaus" ei aina lämmitä. Hyvinkin vanhemmat lapset voivat ajatella että olisi saanut se viimeinen lapsi jäädä tekemättä jotta muilla olisi asiat paremmin (jos se viimeinen lapsi on "katkaissut kamelilta selän"). Jos sisarukset taistelevat lapsina ja aikuisina niin ei se sisaruus välttämättä ole rikkaus. Ja perinnönjaossa ei välttämättä ylimääräiset jakajat ole yhtään haluttuja.

Ei tietenkään näin huonosti aina mene, mutta ei se "ison perheen rikkaus" ole mielestäni sen suurempi peruste kuin mikään muukaan kun mietitään lasten "hankkimista".

Meillä lapsiluku jää kahteen juuri järkisyiden vuoksi. Minulla on varmaan ikuinen vauvakuume, mutta en anna sille periksi. (Olen kylläkin varma että muutaman vuoden päästä kun tilanne alkaa olla se "nyt tai ei koskaan" on kuume varmasti korkealla. Mies saa silloin takoa minulle järkeä päähän.)

meille tuli neljäs vahinkona.

Nyt odotan viidettä vahinkona ja ajattelin heittää järjen romukoppaan ja tehdä vielä yhden saman tien perään ;)

Tässä konkurssissa se ei enää voi pahentaa juuri mitään, mutta tuopahan tuolle tämänhetkiselle vauvalle kaverin, kun vanhemmilta ei luultavasti liikene aikaa hänelle...

-talo olis pakko vaihtaa isommaksi tai ainakin laajentaa. Siis PAKKO, vaikkei kaikille omaa huonetta haluaiskaan, mutta kun nyt on vaan 3 makaria koko talossa ja niistä vain yksi isohko



-auto pitäisi vaihtaa isompaan



-talous meillä on aina ollut samanlainen; kaikki menee mitä tulee, vaikka eletään aikamoisen säästeliäästi. Kuitenkin saadaan aina kaikki mitä oikeesti tarvitaan eikä velkaa nyt kauheita summia ole (5-numeroinen luku)



-kuopus on nyt 2v6kk ja olemme viimeaikoina saaneet paljon parisuhdeaikaa, koska mummit ottavat mielellään koko kolmikon yökylään, kun ei oo enää vaipanvaihtoja yms "vauvajuttuja". Tämä on asia, josta mies ei ihan hevillä haluais enää luopua, vaikkakin tiedän että jos TOSISSANI neljännen päätän haluta, mies ei laita vastaan



-oma jaksaminen ei ole koskaan ollut katkolla, tosin sekin on suhteellista. Välillä meillä on täys kaaos täällä kotona ja vieraat saattaa ajatella, että voi tuotaki parkaa, kun ei jaksa pitää kodista huolta. Laitan siis esim. lasten kanssa ulkoilun ja oman ajan (=lemmikkien kanssa oleminen) siivouksen edelle = jaksan hyvin



Siinäpä ne, mitä tuli mieleen..



AP

Minulla alkaa myös olla käsillä ne "viimeiset hetket" tehdä vielä se neljäs. Kuopus on jo neljävuotias ja isommat koulussa.



Mies ei neljättä halua, hänestä on ihanaa, kun ei enää ole vaippaikäisiä ja kaikkien lasten kanssa voi "tehdä jotain". Minä taas kaipaisin vielä yhtä vauvaa, enkä haluaisi luopua vielä pikkulapsiajasta. Olen aina haaveillut isosta perheestä jne.



Talo meillä on sinänsä riittävän iso, vaikkakaan emme haluaisi luopua työhuoneesta, joka olisi pakko antaa sille neljännelle. Auton vaihtokaan ei nyt mikään hirvittävä kysymys ole, rahasta ei sinänsä ole pulaa. Itse asiassa meillä suurin "järkisyy", miksi vauvaa ei pitäisi tehdä on minun tämänhetkinen työtilanteeni, joka saattaisi mennä aika pahasti katkolle jos nyt jäisin kotiin ja oikeastaan juuri tällä "viimeisellä kertaa" haluaisin nimenomaan jäädä ihan muutamaksi vuodeksi kotiin, jotta voisin vauvanhoidon lisäksi antaa aikaa myös isommille, kuskata harrastuksiin jne. Edellisten kanssa olemme jakaneet vapaat tasan miehen kanssa, mutta nyt kun mies ei enää pikkulapsia haluaisi hoitaa ja minä kaipaisin taukoa työelämästä ja haluaisin viettää enemmän aikaa perheen kanssa, niin tällainen järjestely olisi sinänsä perheen kannalta järkevä.



Eli kiitokset ajatuksista, jatkamme mietiskelyä.

Voi että, olisi ollut niin sääli jos tätä kolmatta ei olisi. Rahasta on tiukkaa, taloa piti laajentaa, autoon ei mahduta kunnolla, terveyskin meinasi pettää ja aika ei riitä. Silti olen onnellinen ja sitä mieltä, että nyt vasta perheemme on kokonainen. Lapset 8, 4 ja 1,5 v.