Työhaastattelukokemuksia sekä rekrytoijilta että työnhakijoilta kaipailen

t. 10



ktm

vai oletko täysin tietämätön, milloin olet stressaaantunut ja mikä siihen auttaa?

oletko hakemassa ensimmäistä työpaikkaasi?

Joka ikinen kerta kysytään, kuinka siedän stressiä ja miten sitä hoidan. Miten ihmeessä tuohon kysymykseen kuuluu vastata fiksusti? Onko oikea vastaus: "Ei mulla mitään stressiä tule mistään." ? =)

mä olen vastannut siihen että "itseasiassa pieni stressi on vain hyvästä, sillä saan aikaseks parempia tuloksia. Suuremman stressin kohdatessa pitää organisoida työtehtäviä entistä enemmän" tai jotain tommosta, mut en tiedä onko sit oikein... ei ainakaan viimeks tärpännyt.

Joka ikinen kerta kysytään, kuinka siedän stressiä ja miten sitä hoidan. Miten ihmeessä tuohon kysymykseen kuuluu vastata fiksusti? Onko oikea vastaus: "Ei mulla mitään stressiä tule mistään." ? =)

kiperiä tilanteita ja olen hyvä värväämään porukat hoitamaan kiirehommat. Voisin jopa sanoa, että mikä ihmeen stressi???



Mutta ilmeisesti odotetaan kertovan, että hoidan kuntoani liikunnalla tai muuta yhtä imelää?



Ja tosiaan olen monessa esimeshommassa ollut ja aina tuota kysytty, yritän siihen jotain keksiä.

Mieti valmiiksi jotain järkevää kysyttävää tehtävään tai firmaan liittyen, sillä haastattelija kysyy aina: Onko sinulla jotain mitä haluaisit kysyä?

mikä on oikea vastaus kun kysytään juuri minun stressinsietokyvystäni? voi dorkat



kysymyksillä kokeillaan kuinka hyvällä itsetuntemuksella on varustettu ja kuinka osaa säädellä itseään. Jos vastaa, ettei tunne stressiä, ei taatusti saa paikkaa.



Ja jos ei tunne stressiä, on se hyvin hälyyttävää.

työpaikkojen perään, on itse hakemassa perunankuorijan pestiä...

sellaiseen "turhaa lätinää" -kategoriaan. Voihan niihin vastata vaikka mitä ympäripyöreää (varmaan se liikunta olis just oikea vastaus), harva varmaan kehtaa kertoa totuuden, että "en mä aina kestäkään ja huudan lapsille pää punaisena" ;)

käytettiin esimerkkinä tuota -miksi meidän pitäisi palkata sinut- kysymystä, toinen oli -miksi haet tätä paikkaa- Näitä ei siis pitäisi kysyä, vaan pitäisi keksiä kysymyksiä, joissa ei esiinny miksi sanaa.



Meidän rekry sanoi hakijoiden vastausten parantuneen, kun otti nämä uudet ohjeet käyttöön, eli paremmilla kysymyksillä sai parempia vastauksia ja siten tietty tarkemman kuvan hakijoista.

ja kykeneekö hän luomaan strategioita joilla selviää

jos pidät turhana lätinänä sitä, että onko hakija koulutuksen lisäksi ominaisuuksiltaan kyvykäs hoitamaan tehtävää, niin mikä sinun mielestäsi sitten on oleennaista ja tärkeää????

sellaiseen "turhaa lätinää" -kategoriaan. Voihan niihin vastata vaikka mitä ympäripyöreää (varmaan se liikunta olis just oikea vastaus), harva varmaan kehtaa kertoa totuuden, että "en mä aina kestäkään ja huudan lapsille pää punaisena" ;)

Joku piti sitä "turhana lätinänä"... Tunnen kyllä ihmisiä, jotka eivät helposti stressaannu, vaan osaavat ottaa työt aina yhtä rennosti. Tänä päivänä kuitenkin hyvin erilaisissa työtehtävissä on mahdollisuus kokea stressiä ja erilaisia stressitekijöitä. Jollakin alalla se voi olla paineet tuloksen tekemisestä (lisää myyntiä), toisella alalla asiakkaat voivat olla todella vaativia (esim. työskentely asiakkaiden kanssa, jotka herkästi tekevät valituksia) jne.



Mielestäni se, että tunnistaa itsessään stressin merkit on osa ammattitaitoa. Ja jos vielä tietää kuinka yleensä toimii stressaavissa tilanteissa, niin vielä parempi. Ja kun osaa analysoida, että mitkä tekijät saa juuri sinut stressaantumaan ja kuinka siitä selviät, niin mielestäni on jo aikas sinut itsensä kanssa.



Itsellä kokemusta vain hoito- ja sosiaalialasta ja kyllä monessa työhaastattelussa ollaan kysytty stressiin liittyviä kysymyksiä ja minusta ne eivät ole pelkkää lätinää:)

Joku sanoi, että "voi vastata, että liikunta auttaa stressiin tai muuta yhtä imelää...". Tämä mielestäni kertoo taas siitä, ettei ihminen välttämättä ole itse kokenut stressiä (voimakasta sellaista esim. muuten kuin työelämässä) ja ei näin ollen osaa asettua toisen asemaan. Toivottavasti tuollaiset "imelää"-vastaavat erottuvat joukosta.



Itse ainakin koen, että liikunta oikeasti lieventää stressiäni ja sanon sen kyllä haastattelussa rehellisesti ja kiertelemättä. Osaan kyllä myös perustella, miksi liikunta vaikuttaa minuun stressiä alentavalla tavalla.



Ehkä itse tartuin tähän stressi-asiaan sen vuoksi, että itse kon välillä stressiä esim. työn ja perhe-elämän ja omien harrastusten yhdistämisestä. Jos en tuota stressiä hallitsisi, niin tottakai se haijastuisi myös työelämään.



Jos jota kuta vielä tuo kysymys ihmetyttää, niin googlettamalla löytyy faktaa stressistä, mikä ehkä voi hieman avata ajatuksia.

kollega on ollut kuukausitolkulla sairauslomalla burnoutin takia. Hän kyllä osasi haastattelussa vastata juuri oikein ja antaa itsestään pätevän ja tehokkaan kuvan. Aika pian kuitenkin huomattiin, että se oli vain julkisivua ja todellisuudessa hänellä on erittäin heikko stressihallintakyky ja taipumus arvioida väärin oma jaksamisensa.

stressi ja stressinsitokyky olisi tärkeitä asioita, vaan siitä että henkilökohtaisen elämän alueelle mentäessä vastauksilta ei voi odottaa mitään kovin suurta avoimuutta. Totta kai ihmiset tietää miten noihin kysymyksiin pitää vastata "sosiaalisesti hyväksyttävästi" mutta onko se totuus onkin sitten jo eria asia.

ei ole henkilökohtaisen elämän kysymys. Työnantaja ei kysy, miten selviydyt parisuhdekriisin tuomasta stressistä vaan nimenomaa työperäisestä stressistä ja minä ainakin oletan saavani siihen perustellun avoimen vastauksen, enkä niitä lätinävastauksia

stressi ja stressinsitokyky olisi tärkeitä asioita, vaan siitä että henkilökohtaisen elämän alueelle mentäessä vastauksilta ei voi odottaa mitään kovin suurta avoimuutta. Totta kai ihmiset tietää miten noihin kysymyksiin pitää vastata "sosiaalisesti hyväksyttävästi" mutta onko se totuus onkin sitten jo eria asia.

Se on erittäin hyvä kysymys haastattelun loppupuolelle kartoittamaan, onko henkilö ymmärtänyt lainkaan, mistä tehtävässä on kyse. Jos hän osaa kertoa omin samoin, mitkä hänen vahvuuksistaan ovat ko. paikassa hyödyllisiä, vastaus on hyvä.



Mitään "oikeita vastauksia" ei ole juuri mihinkään kysymyksiin, aina riippuu tilanteesta.

Vääriä vastauksia on vaikka kuinka. Erityisesti jo esiin tullut "en mä tiedä" sekä "ihan sama", "no, mä nyt vaan hain tätä...". Kaikki, mikä kertoo, ettei ihminen ymmärrä, mitä hakee ja miksi.

Hain yhteen namifimaan assariksi. Olin valmistautunut huolellisesti, tankannut hakemuksissa vaadittuja kieliäkin niin että pärjäisin.



Järkytys oli aika hurja, kun odottelun jälkeen tuli paikan toimari, joka haisi ihan hirveälle! Oli äitienpäivän jälkeinen maanantain ja herra oli joko hirveässä kankkusessa tai lieveässä laitamyötäisessä.



Kilttinä tyttönä hoidin haastattelun mahdollisimman hyvin. Tuli kuitenkin mieleeni, että en halua tämän herran kanssa töitä tehdä. Suoraan sanottuna inhotti. En tullut valituksi, Luojalle kiitos.



Toisessa paikassa vanhempi herra etsi insinööritoimistoonsa assaria. Siinä sitten paikkoja kierrellessämme ja katsellessamme laittoi kätensä hartioideni ympärille. Miten siihenkin sitten olisi pitänyt suhtautua? Yritin olla luontevasti, mutta varmasti vaikutin siltä että olen kauhusta kankeana. En tullut valituksi, Luojalle kiitos.



Minulta on kysytty myös suomalaisesssa suuressa yrityksessä poliittista suuntautumistani, olenko raskaana jne. Näitä ei kaiketi kuuluisi kysellä.

"mitkä olisivat vahvuutesi tätä tehtävää ajatellen", niin miksi ei voi sitten kysyä sitä vaan kysyä jotakin asian vierestä. Kysymys "miksi meidän pitäisi palkata sinut" ei ole samaa tarkoittava kysymys.

"Miksi meidän pitäisi palkata sinut" vaatisi arvion muista hakijioista, analyysin itsestä suhteessa heihin, ja se on harvoin mahdollista.

Se on huono kysymys.

Se on erittäin hyvä kysymys haastattelun loppupuolelle kartoittamaan, onko henkilö ymmärtänyt lainkaan, mistä tehtävässä on kyse. Jos hän osaa kertoa omin samoin, mitkä hänen vahvuuksistaan ovat ko. paikassa hyödyllisiä, vastaus on hyvä.

Mitään "oikeita vastauksia" ei ole juuri mihinkään kysymyksiin, aina riippuu tilanteesta.

Vääriä vastauksia on vaikka kuinka. Erityisesti jo esiin tullut "en mä tiedä" sekä "ihan sama", "no, mä nyt vaan hain tätä...". Kaikki, mikä kertoo, ettei ihminen ymmärrä, mitä hakee ja miksi.

Minulta on kysytty myös suomalaisesssa suuressa yrityksessä poliittista suuntautumistani, olenko raskaana jne. Näitä ei kaiketi kuuluisi kysellä.

jos on pätäkkää maksaa niistä kysymyksistä...