Onko mitään järkeä ottaa apupyörät fillarista pois?

Mutta jos lapsella on nyt halua yrittää ja opetella niin kannattaa se varmaan hyödyntää. Jos lapsi kuitenkin kaatuilee usein satuttaen itsensä voi olla parempi että saa tukea appareista...

niin että se tasapaino löytyisi. PYörän täytyy olla niin pieni että jalat ylettyy hyvin maahan,

häntä ja pyörää joko selästä tai takaritsasta pystyssä.

..ei nimittäinolisi halunnut luopua niistä apupyöristä.

Nyt kuitenkininnostui harjoittelemaan, kun isä juoksee vieressä ja pitää niskasta kiinni. Tyttö oppinut nopeasti ja on vain hetken kysymys, kun rohkenee itse lähteä oikesti ajamaan

Hänellä tosi pieni pyörä, menee varmaan jo tänä kesänä 2-vuotiaalle pikkusiskolle, kunhan isosisko kunnolla osaa ajaa. Sanottiin, ettei apupyöriä saa enää takaisin ja niinhän se tyttö heti ensimmäisenä iltana meni muutamia metrejä itse eteenpäin. Nyt ollaan harjoiteltu n. 5 kertaa, tyttö pysyy kymmeniä metrejä pystyssä, mutta ei oikein hallitse vielä ohjaamista ja jarruttamista :D

uskaltaako 4v tytöltä ottaa noi apurattaat pois, kun sitä niin haluaisi. Ei ole kauheasti pyörällä ajellut ja omaan silmään näyttää, että vielä ei ole aika, kun ei tunnu hallitsevan pyörää niitten apurattaidenkaan kanssa kunnolla.

Meillä juuri 6 v täyttänyt tyttö oppi ajamaan pari päivää sitten. Ja edeltävänä päivänä oli ihan epätoivoista räpellystä, parkua ja pyörälle suuttumista. Viikonloppuna oli parin päivän tauko harjoittelussa ja sen aikana oli tapahtunut selvää edistystä!



Vikana tytöllä oli se, että väänsi kropallaan pyörää vinoon, istui ihan mutkalla ja lukeutui täysin kiinnipitäjään. Opastin häntä pysymään satulassa suorana. Sitten hän itse pyysi laskemaan "sekunteja" kuinka kauan pysyy pystyssä pyörän kanssa lievässä alamäessä (jalat ylsivät satulalta maahan juuri ja juuri, ettei satuttanut kaatuessaan). Siinä vasta tyttö hoksasi, että hänen on omalla vartalollaan yritettävä pitää pyörää pystyssä, ja tämän tajuttuaan hän pyöräili samana päivänä jo pitkät pätkät.

alle neljä vuotias pyysi koko viime kesän että otettaisiin apupyörät pois, elokuussa kun täytti neljä otettiin, harjoittelu kesti muutamia päiviä (vanhempien täytyy olla kärsivällisiä, jaksaa juosta ja pitää kiinni), mutta kun oma motivaatio ja hinku oppia oli suuri niin se onnistui. Kyllä tietenkin kiukkuja tuli kun luuli että hän vain tuosta alkaa ajamaan. Eli olen sitä mieltä kun lapsi sitä kovasti itse haluaa niin hyvä olisi antaa ainakin yrittää, jos motivaatiota/ kykyjä ei ole tarpeeksi luultavasti luovuttaa ja pyytää apupyörät takaisin.

Ap.tä vain laiskottaa. Ei jaksa juosta fillarin perässä.

Tasapainon opettelu ei ole yhtään sen helpompaa 4 tai 6 vuotiaalla. Kyllä se vaan oman ajan ottaa.

Ensin ovat hakeneet tasapainoa potkimalla pientä fillaria eteenpäin. Jos pyörästä irtoaa kohtuuvaivalla polkimet, niin nekin voi poistaa, kunnes hyvä tasapaino on löytynyt potkimalla.

Sitten harjoitusalustana on ollut pehmeä nurmikko ja itse ovat lähteneet polkemaan. Ensin pysyivät pystyssä sen yhden polkaisun...



Harjoituksessa on meillä ollut 12" pyörä, josta satula laskettu niin alas, että jalat yltää hyvin maahan.

jo myöhäistä oppi ajamaan 4 vuotiaana. Satula mahdollisimman alas että yltää jalat maahan, eikä mitään kiinii pitämisiä. Harjoittelun kautta sitä oppi. Meillä apupyöriä nostettiin ensin ylemmeksiä ja sitten vasta otettiin kokonaan pois.

mutta sitten vajaa 4,5v oppi hetkessä ajamaan.

siis kokeilimme silloin vajaa 4v muutamia kertoja mutta ei tullut mitään ja musta oli tyhmää siinä vierellä mennä kiinnipitäen koko ajan ja tytöllä ei ollut oikeest mitään tasapainoa. Jätimme sen siis suosiolla oodottamaan tätä kevättä. Ja kun sitten kokeilimme niin meno olikin ihan toista luokkaa. Ei tarvinnut pitää kiinni muuta kuin sen että pääsi lähtemään. Ja muutaman päivän päästä oppi lähtemäänkin itse. Jarruttaminen oli polkimilla alkuun vaikeaa, mutta senkin oppi n. viikon päästä. Jarrutti siis aina jaloilla maasta.



Kyllä musta toi puoli vuottakin oli tosi merkittävä siinä tasapainon hallinnassa.

Miksi rääkätä itseään työntämällä juosten pyörää ? Laitatte toisen apupyörän takaisin ja opetatte lapselle, että jos meinaa kaatua nojaa sille puolelle jossa apupyörä on. Ja säädätte tämän apupyörän niin ylös ettei kosketa maata kun ajaa suorassa. Tämän apupyörän avulla lapsi oppi helposti itse lähtemään ja pysähtymään kaatumatta. Se on meinaan vaikeampaa kuin vauhdissa pystyssä pysyminen.

Ehkä lapsikin suostuisi tähän kompromissiin, kun molempia apupyöriä ei laiteta takaisin.

Moni oppii jo paljon varhemminkin. Meillä ajettiin koko kesä appareilla niin että niitä pikkuhiljaa nostettiin ylemmäs ja ylemmäs kunnes ne eivät enää oikeastaan missään tilanteessa koskeneet maahan.



Pojalla oli lähinnä henkinen kynnys ottaa apparit pois mutta halusi sitä itse ja niin koko syksyn tuo 4v. viiletti sitten ilman appareita. Oli kiva ottaa pyörä esille seuraavana keväänä kun oli taito jo hallussa.

Olen itse 176cm pitkä, lapsen pyörä on 12''. Mietipä millä mutkalla olen, kun pitää pitää takaritsasta kiinni. Saan pitää käsilläni fillarin täysin pystyssä, lapsella ei ole tasapaino yhtään hallussa. Sitten saan roudata sekä fillarin että raivoavan lapsen kotiin.

Huutaa, että haluaa osata, mutta harjoitella ei hermonsa kestä. Kuvitteli pyöräilevänsä tuosta noin vaan.



ap

Älkää laittako appareita takaisin - lapsikin nauttii, kun oppii ajamaan "oikeasti".

Jos lapsi itse pyytää apparit takaisin, niin laittakaa, ettei lapselle tule kammoa pyöräilyyn. Antakaa lapsen opetella silloin kun hän itse tuntee olevansa valmis. Lapsi oppii parhaiten ilman pakkoa, ja kun hänellä on hauskaa.

Oltiin lomalla ja nähtiin naapurin 2?-vuotiaan(, käytti ilmeisesti vielä vaippojakin,) pyöräilevän ilman appareita ihan sujuvasti. Otettiin siis samantien 4-v ja 6-v apparit pois. 6-v laitettiin loivasta mäestä alas päivän ajan ja kaatuili, mutta oppi. 4-v suunnittelin pitäväni tarakasta kiinni ja tarkoitus oli juosta vierellä, mutta jäin sitten kattelee loittonevaa selkää eli alkoi ajaa saman tien ja kaatunut ei kertaakaan koko loman aikana. Eli noi pikkuset voi olla taitavampia pyöräilemään kuin uskoiskaan. Eli kannattaa kokeilla aika pienenäkin, jos ois joku herkkyyskausi menoillaan. Varsinkin jos lapsi itse haluaa.

niin pyöräilyä on harjoiteltu muutama tunti putkeen peräkkäisinä päivinä. On tod. näk. tehokkaampaa, kun jos kokeillaan esim. 5 kertaa ja luovutetaan sitten, kun ei pysy pystyssä eli lapsi kerkee oppii sen oikean liikeradan. Kyseessä tosin n. 5-v lapsia, jotka tälleen ovat kaikki oppineet parissa päivässä. Selällehän tuo käy pahasti, mutta sitä varten on olemassa myös isät.