Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntainen dokumentti adoptioäidistä...
19.05.2009 |
Mä oon aika ihmeissäni miten se nainen voi jaksaa hoitaa noin montaa vammaista lasta.
Minusta ei olis ikinä.
Yksi poika säälitti joka oli sokea, neliraajahalvaantunut ja cp vamma.
Toisaalta en ihmettele että hänen vanhemmat ovat haluneet hänet hoitopaikkaan.
Jotenkin tuntuu että itse en osaisi luopua omasta lapsesta. Johonkin varahoitopaikkaa saattaisin antaa säännöllisin väliajoin mutta en ikinä adoptoisi omaa vammaistalasta.
T: viiden äiti
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta, olihan hänellä apuakin. Lapset olivat päivisin koulussa tai ohjatussa toiminnassa ja aina päivisin hänellä oli kaksi avustajaa aamukahdeksasta iltakuuteen, muistaakseni.