Vika minussa vai lapsessa?
Viisivuotias poikamme on aina ollut:
- itkuinen (vauvana), helposti ärsyyntyvä, levoton ja helposti pois tolaltaan (siirtymät, äidin huomio muualla - esim. puhun puhelimeen)
- jatkuvan huomion ja valvonnan tarpeessa joukossa - päivähoidossa menee melko ok, mutta vanhempien seurassa mopo karkaa käsistä tai hommat ei vaan suju.
- jumiutuva; jaksaa kyllä keskittyä kun pääsee alkuun mutta ei osaa keskeyttää esim. leikkiä, Dvd:n katselua, piirtämistä.
-Paljon kirjainvirheitä puheessa yhä: r, k, t, v, l ja j - puhe siis melko epäselvää.
- vaikeuksia oppia uusia sanoja ja asioita, mutta osaa piirtää upeasti ja on melko taitava leikkaamaan, kiinostunut numeroista (ei osaa laskea).
Hermoanko vain turhasta?
Kommentit (4)
Lapset on erilaisia. Pitäisin silmäni auki, aika samanlaisilla jutuilla lapseni todettiin kielihäiriöiseksi (lievä) ja että hänellä on ongelmia sensorisessa integraatiossa. Ei äidin vika (neurologin mukaan ainakaan) vaan lapsen oma ominaisuus.
Olen jo päivähoidossa ja neuvolassa puhunutkin, vaikka he eivät ole olleet kovin huolissaan - eivät kyllä kieltäneetkään havaintojani. Puheterapiaa ei täällä vielä saa, koska jonoa on paljon. Taidan hätyyttää toimintaterapeuttia arvioimaan.
Mieheni ei myöskään muista asioiden ja ihmisten nimiä, itsessäni taas tunnistan tuon jumiutumisen.... Hyvät on geenit lapsella ;)
Olen ollut hänen kanssaan yhteistyössä neuvolapsykologin ja myöhemmin koulupsykologin kanssa, sillä keskittyminen ohjatussa ryhmätilanteessa vaikeaa ja impulsiivisuus/itsehillintä ei ole oikein ollut ikätasolla.
Pojan "haasteet" on kuitenkin diagnosoitu lähinnä persoonallisuus- ja sosiaalisiksi tekijöiksi kuin miksikään neurologisperäiseksi tai muuten varsinaista diagnoosia vaativiksi.
Toiset lapset ovat haasteellisempia ja vaativat erityistä kasvatusta ja tukea. Perheneuvolasta saa paljon eväitä haasteellisten lasten kasvatukseen ja päivähoidon/koulun kanssa kannattaa puhua asioista avoimesti ja tehdä tiivistä yhteistyötä.
Nyt on lapsi jo tokaa luokkaansa päättävä reipas koululainen. Itsehillintä siirtymätilanteissa ja keskittymiskyky vähän vähemmän motivoituneenakin ovat parantuneet huomattavasti viimeisen vuoden aikana, kun olemme oikealla tavalla tukeneet lasta ja hänen kehitystään. Koulussa (oppiaineissa) pärjää loistavasti.
Ja muuten, meilläkin oli 5-vuotiaana aika puheterapeutille puuttuvien äänteiden takia, mutta ne äänteet tulivat yllättäen kaikki (parin viikon sisällä kaikki puuttuvat) juuri ennen kuin puheterapeuttiaika oli. Jotkut vain kypsyvät siltäkin osin hitaammin.
Ja - jos tämä nyt mitenkään asiaan liittyy - lapsi on kaikkien koulutestien perusteella kielellisesti selkeästi ikätasoaan lahjakkaampi, vaikka taaperona ei tosiaan alkanut kovin aikaisin puhua ja äännevirheitä oli tosi pitkälle leikki-ikään.
Monikaan sinun tilanteessasi ei edes huolestuisi kuin korkeintaan noista puhevirheistä.
Luulen että kannattaa soittaa neuvolaan ja pyytää apua.