olen vieläkin katkera lapsuuden synttäreistä
Kutsuin aikanaan ala-asteella kaikki luokan tytöt synttäreilleni. Kuten aina olin kutsunut. Aikaisemmin kaikki tulivatkin, vaikka olin kiusattu ja epäsuosittu. Mutta joskus kolmannella/neljännellä luokalla kutsuin taas kaikki, mutta 3 heistä ilmaantui paikalle. Kukaan muista ei edes vaivautunut sanomaan etteivät tule. Olivat yhdessä sopineet ettei mennä sen idiootin synttäreille.
Säälitti sitten äitinikin, joka kauhealla vaivalla oli tehnyt yli kymmenelle hengelle tarjoilut.
Olen vieläkin niin katkera siitä tunteesta, että tekisi mieli lähettää kirje kaikille niille tyypeille. Ja kertoa, että toivottavasti kasvatatte edes omat lapsenne vähän paremmin...
Kommentit (15)
oikein herkuttelen ajatuksella, että kostaisin jotenkin. Vaan sittempä vajoaisin samaan käyttäytymiseen kuin mistä heitä syytän.
olen jonkin verran katkera kiusaajiani kohtaan. Tai en nyt ehkä katkera, en vain näe niissä ihmisissä edelleenkään mitään hyvää. Jossain vaiheessa suunnittelin puolitosissani, että tekisin joistakin samassa kaupungissa asuvista vaikkapa lastensuojeluilmoituksen ihan kostoksi, mutta enpähän sitten viitsinytkään. En tietenkään uhraa päivittäistä energiaani heidän ajattelemiseen, mutta jos vaikka jostain tulee mieleen nuo kiusaajat, niin tunnen kyllä vihaa.
Mun synttäreille ei tullut kukaan :(
Tai no tuli yksi tyttö sitten noin tunnin myöhässä. En tiedä olivatko sopineet yhdessä vai mitä, mutta kylläkin tulee vielä ihan hirveä olo. Myöskin meidän äitin puolesta surettaa. Itketti silloin ja äiti ja siskot lohduttivat ja syötiin sitten kakut + muut jutut porukalla.
Minä en saanut edes järjestää synttäreitä ja en tiedä olisiko sinne kukaan tullut.
Kostosta sanotaan, että se on paras tarjoilla jäähtyneenä. Mitä jos vetäisit itsesi megatimmiin kuntoon, hankkisit upean uroksen käsipuoleen (niitä voi vaikka vuokrata jos ei muuten meinaa löytya) ja karautat vuorka Bentlillä luokkakokouseen... Juu, kuulostaa kuin huonosta elokuvasta, mutta pelkkä ajatuskin tietysti tuottaa suurta iloa.
Oma tyttäreni on suhteellisen suosittu luokallaan. Hän sai viime syksynä kutun luokkakaverin synttäreille. Mietimme vähän meneekä hän, mutta kun ei ollut muuta ohjelmaa niin meni sitten. Hän oli ainoa reilun 20 luokkatoverin joukosta, joka meni. Paikalla oli onneksi joitakin nuorempia naapurin lapsia. Minulla oli itku kurkussa tytön ja hänen perheensä vuoksi. Ruokaa oli varattu kokonaiselle komppanialle ja arvelisin, että uhraus ei ollut heidän perheelleen aivan vähäinen. Onneksi tyttöni meni. Kukaan muu ei ollut ilmoittanut mitään, siis menevätkö vai eivät.
Yritän kasvattaa lapsistani kohteliaita, ystävällisiä. Eihän toki kaikkien kanssa tarvitse parhaat kavrit olla, mutta voi sentään olla hyvätapainen.
Myös vanhempien olisi hyvä ottaa asiakseen ilmoittaa menevätkö heidän lapsensa synttäreille vai eivät.
Mutta muistan omalta ala-asteajaltani aivan samanlaisen jutun!
Luokan yksi tyttö oli kutsunut kaikki tytöt synttäreilleen, kuten aina aikaisemminkin, ja meitä meni sinne juuri kolme. Jotkut tytöt repivät jopa kutsut ja vetivät alas vessanpöntöstä. :(
Muistan nuo synttärit jotenkin erityisen hyvin. Meillä oli tosi hauskaa siellä pienellä porukalla, leikittiin mielikuvitusleikkiä ulkona (oli kesä) ja synttärisankarin äiti tarjoili meille herkkuja. :)
Tämän kaverin kanssa on juteltu vuosia synttäreitä myöhemmin näistä juhlista. Toki tyttöä silloin pienenä harmitti, kun kavereita ei tullut, mutta nykyään hänkin muistaa, kuinka hauskaa meillä oli! :)
Meillä päin ei tosin ne kiustatut järjestäneet ollenkaan juhlia. Mun juhliin tuli aina kaikki, tosin kerran sain tosi ilkeän kortin ihan hyviltä kavereiltani ja yhteislahjaksi suklaapatukan. Menneet on menneitä kuitenkin.
Se erotus on vain että minä itse leivoin kaikki ( äidin neuvoessa) syötävät ja siivosi niska limassa. Kukaan ei tullu koska yksi mun kavereista piti samana päivänä nimppari juhlansa. Tosin yksi kaver kävi sit illalla enen kotia menoaan ja joi vain mehua...
Siitä lähin olen inhonnut omia synttäreitä. En vietä niitä vieläkään vaikka aikaa on kulunu n. 21 vuotta. Ahdistun edelleenkin kun synttärit lähestyy...:(
Kyllä mun synttäreille aina tultiin ja lastenikin synttäreille on tultu. Niin ilkeä ei ole kukaan ollut vaikka kiusaamisjuttujakin on kuitenkin ollut.
Mä ihmettelen välillä kuinka pahoja ihmisiä noista lapsena kiusaamista harrastavista aikuisena oikein tulee. Täytyy niillä olla joku perustavaa laatua oleva vamma jo lapsena persoonassaan. Minusta normaali lapsi ei toista kiusaa muuten kuin ehkä hetkellisessä mielenhäiriössä satunnaisesti ja saattaa jopa pyytää anteeksi jälkeen päin sitäkin.
Tuntuu kyllä että samalla tavalla toimitaan vielä aikuisenakin, ainakin itse kun järjestän pienten lasten synttäreitä mihin kutsun kavereitani niin ehkä puolet jättää tulematta. Ei siinä mitään jos edes ilmoittaisivat etteivät pääse, tuntuu vaan niin hölmöltä istua sitten pienellä porukalla ahmimassa jättikokoista kakkua.
Olen ihan menestyjien joukossa, kun vertaa ala-asteluokan amis- ja amk-tutkintoihin, avioeroihin, teiniraskauksiin jne.. Eli ei kyllä harmita heidän hienot pestit videofirmamakuuneissa tai huoltoasemalla munkkeja myymässä.
Mutta luultavasti olen oman lapseni kavereiden suhteen tarkempi eli mennään, jos kutsutaan tai ainakin ilmoitetaan. Lisäksi luultavasti tulen myös tarkistamaan, että meidän lapsemme lähettämissä kutsuissa on joku merkintä "ilmoitathan tulostasi" tai "vastausta pyydetään". Ja jos ei muuta, niin toivottavasti saamme lapsellemme sisaruksia, koska heitä ei korvaa mikään ja sisarukset ainakin tulevat juhliin, lapsena ja aikuisena :)
Oma tyttäreni on suhteellisen suosittu luokallaan. Hän sai viime syksynä kutun luokkakaverin synttäreille. Mietimme vähän meneekä hän, mutta kun ei ollut muuta ohjelmaa niin meni sitten.
Siis meni vain kun ei ollut _parempaa_ tekemistä? Miettisit nyt vähän...
iästä riippuen n. 4-7 lasta. Osa on voinut olla kipeänä tai lomalla, ja pienimmät kekkerit oli vissiin 3 vierasta. Mutta kivaa on ollut joka kerta.
En ymmärrä että kutsutaan puolituttuja koulukavereita tyyliin 20 kutsua....Kutsuja tulee sitten niin paljon, että on pakko karsia, ja sitten käy niin ettei kukaan tule. Eikö olisi parempi kutsua 3 ja panostaa niihin ja varmistaa vaikka etukäteen että kaikille kolmelle sopii. Sitten voidaan mennä vaikka leffaan ja Mäkkäriin samalla rahalla kuin menisi 20 lapsen megasynttäreille.
Jos pitää samaa sukupuolta oleville luokka kavereille, on tulijoita noin 10-12, eikä suinkaan kahtakymmentä.
Oma tyttäreni on suhteellisen suosittu luokallaan. Hän sai viime syksynä kutun luokkakaverin synttäreille. Mietimme vähän meneekä hän, mutta kun ei ollut muuta ohjelmaa niin meni sitten.
Siis meni vain kun ei ollut _parempaa_ tekemistä? Miettisit nyt vähän...
Tyttäreni siis hiukan empi menemistä. Tämä tyttö oli uusi ystävä hänelle. eivät olleet koskaan olleet samalla luokalla. Meillä on aika kiireinen elämä ja synttärikutsujakin on runsaasti, kun lapsia on useampia. Viikonloppuisin teemme paljon asioita myös perheen kanssa. Lisäksi meillä oli allaskekkerit myöhemmin iltapäivällä (emme asu Suomessa), mutta pidimme parempana vaihtoehtona mennä synttäreille.
Minä en ole jutun pahis. Sorry, kun tuotan tällä tavoin pettymyksen. Tyttäreni meni juhlille ja onneksi meni. Olisi muuten ollut tosi kurjaa pienen sankarittaren puolesta.
Sun kannattaa nyt unohtaa noi jutut!
Olen joskus ollut koulukiusaaja(kin) ja tarttee sanoa että kun kasvoin niin ajattelin monen asian erilailla.
Nykysin puutun hanakasti työpaikkakiusaamiseen. ;)
Lapseni kasvatan niin hyvin kuin pystyn. Ja aika hyvin näyttää ottavan toiset huomioon. Tosin, ne on lapsia ja varmasti tekee monta asiaa väärin, tyhmästi, menee joukon mukana.