Lue keskustelun säännöt.
Mistä äidille apua?
17.05.2009 |
Olen ollut ihan tuhottoman väsynyt jo pitkään. Pienet lapset ja mies paljon poissa kotoa. Elämä on nykyään pelkkää kelloon tuijottamista ja lasten kuskailua paikasta toiseen, onneksi pääsen itse satunnaisesti tekemään keikka hommia.
Ikävä kyllä olen huomannut saavani ihan käsittämättömiä raivareuta kotona, ihan pieistä asioista. Huudan lapsille ja joskus jopa heitän leluja paikoilleen. Pienimmät jopa pelästyvät tätä. :(
En minä halua olla tälläinen äiti. haluaisin jaksaa olla lasteni knssa ja leikkiä. Miten pääsen eroon raivareistani? ja olin jälleen "normaali" äiti.
Pitääkö murehtia asiaa yksin kotona ja pahentaa tilannetta? vai mitä pitäisi tehdä? Ehdotuksia..
Kommentit (6)
oletko ihan varma, ettei ole kesällä mitään, mikä jeesaisi. Niin nimittäin luulin minäkin, kunnes aloin katselemaan
- pienemmille seurakunnalla kesäkerhoja koko kesäkuuksi
- puistossa ohjelmaa aamupäivällä koko kesäkuun
- uimakoulut koululaisille pyörii koko kesän
- seurakunnan päiväleirit ja yöleirit koululaisille
- urheiluseuran järjestämä perheurheilukoulu
- luontoretkiä järjestöjen järjestämänä
Minä ajattelin pistää kalenteriin kaikkea kivaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyvä että olet huomannut oman käytöksesi, olet väsynyt ja kaipaat omaa aikaa.. voit lähteä liikkeelle miettimälllä omaa tukiverkkoasi, olisiko joku voisi välillä hoitaa lapsiasi? Isovanhemmat, ystävät, sisarukset...
Voi myös soittaa huomenna neuvolaan ja pyytää sieltä apua, sano että olet väsynyt ja kaipaat pikaista apua.
Palkatkaa lastenhoito apua?
Onko lapsesi vielä kovin pieniä? Entä jos alat miettiä lasten laittoa päiväkotiin tai pph?
Jajuuri tuota kesää pelkäänkin. Ei kerhoja, ei kouluja, ei kavereita. JA lapset turhautuu ja äidin pinna kiristyy (ja katkeaa.)
Oikeasti toivon ja luotan että syksy tuo parannuksen tähän tilanteeseen. Koska itse oln jo henkisesti aivan loppu. Elän vain syksyä ajatellen, vaikka kovasti lapsiani rakastan ja tykkään olla heidän kanssaan.
Tukiverkostoa ei pahemmin ole, mutta ehkä tuosyksy on meidän pelastuksemme. Lapsia käy vain niin surku, jos ne oikeasti säikähtävät kiukkujani. niin miten he jaksavat olla koko kesän kanssani kotona. Tai voihan olla että kesä on jo helpompi kun saamme olla omassa rytmissä ilman aikatauluja.
Aaaargh, on tämä elämä vaan vaikeeta!
ap
että saisit omaa aikaa. Se on auttanut mua ainakin. Mun miehellä ei ole kesälomaa ja kesät on tosiaan aika raskaita kun mitään hoitoapuakaan ei ole.
ap