Mä en ymmärrä hillosipuleita.

rääväsuisia räkänokkia.

että onko se hillo ruiskutettu sinne sisälle kuin täyte hillomunkkiin vai kasvaako se sinne jotenkin?

on vaikeaa seurata.

Mun käy ihan sääliksi kun ovat niin pieniä ja suloisia ja kaikki vaan pilkkaa.

Onko hillosipuli oikean sipulin poikanen?



Kuinka monta niitä yleensä "syntyy" oikealle äidille?

En mäkään.Mikähän pointti niillä on?Ei ne ees maistu sipuleilta

Pikku vinkkeja

- ole rauhallinen kun lahestyt hillosipulia

- pida kontakti lyhyena (heti alkuun ei tarvii viettaa koko paivaa yhdessa)

- voit pitaa ne siella lasipurkissa alkuun jos et heti tohdi koskea



Siis kun otat vahan aikaa tutustua noihin hillosipuleihin , olen ihan varma etta muutaman viikon sisalla alat ymmartamaan niita paljon paremmin.

Mä en kestä. Se on musta niin raakalaismaista.

ne on tosiaan hankalia.

syntynyt jonkun hilloa himoitsevan ukkosipulin tuotoksena. Prkl noita ukkoja, kun eivät ymmärrä pitää sipuliaan piilossa.

Että hillosipulit ei ymmärrä sua...

kun nekään ei ymmärrä mua, muutta sipuleitten kanssa tulee aina tippa linssiin.

On se niin surullista:(

en minäkään ymmärrä, huonosti ilmaisevat itseään.

Kauhea minäminäminä-asenne, ajattele nyt miltä niistä tuntuu!

voin syödä niitä silti toisinaan :)

Mitähän niille pitäisi tehdä, jotta niistä saisi maistuvia?

ap

ne jotenkin lipeää aina joka tilanteesta just kun meinaat saada otteen. mutta en haluakaan ymmärtää niitä, helpompi suhtautua pelkkänä naposteltavana, niin ei tuu syyllisyyttä niidne syömisestä!

yhtä salamannopeasti kuin ovat tulleetkin. Luikahtavat kurkusta alas .



Porkkana ja peruna ovat ovat niin helppoja.

Löytyisiköhän jostain kurssia?