Miten puoliso reagoi pieneen lihomiseen?

Mulle on tainnut tylla pari kiloa lisää. Siihen mies vastaa: juu, niin on tainnut. Tuohon vatsan kohdalle on tainnut tulla.

Mulla ja miehelläni on siis perustavaa laatua oleva erimielisyys painoasiassa. Minä haluan olla mieluusti normaalin painoindeksin alapäässä ja hän taas toivoisi minun olevan siellä yläpäässä (että on jotain mistä ottaa kiinni tjsp). Minä kuitenkin koen, että oman kroppani ei tarvi miellyttää ketään muuta kuin mua itseäni ja viihdyn siis hoikkana paremmin. Tykkään pukea päälle mitä vain ilman että tarvii miettiä, että näytänkö tuossa paidassa paksulta, hoikkana ei haittaa vaikka vaate vähän leventäisikin ;)



Koin tuon miehen vastauksen siis niin, että hän on tyytyväinen niistä kahdesta kilosta ja ilomielin näkisi lisääkin tulevan. Onhan se siis nätisti sanottu naiselle, joka kaipaa "kelpaat minulle kiloinesi"-huomiota, minä en siitä perusta. En halua niitä kiloja.



Onhan se kiva, että kelpaisin miehelle isompana. Mutta silloin en kelpaa itselleni. En siis halua miellyttää ketään toista koollani.



ap

Mulle on tainnut tylla pari kiloa lisää. Siihen mies vastaa: juu, niin on tainnut. Tuohon vatsan kohdalle on tainnut tulla.

Jos tiedän itsekin lihoneeni ja kysyn sitä ääneen, niin onhan minun kestettävä vastaus. Eli eikun taas hiukan kuntoilemaan ja laihduttamaan.



Se, jonka vatsa aina ekana lihoessa pullistuu.

ja ei edes sano suoraan mitään, mikä olisi parempi vaihtoehto. Olen lihonut myös tuon 2 kiloa ja minulla menee kaikki aina heti reisiin. Eli aiemmin sileissä reisissä on nyt pienet "ratsastushousujen" alut. Useamman kerran olen yllättänyt miehen tuijottamassa niitä jotenkin harmistuneen näköisenä. Saattaa myös käydä sivelemään siitä kohtaa tutkiva ilme kasvoillaan kun ollaan sohvalla/sängyssä. Aiemmin ei ole noin tehnyt.

Mieheni on ulkonäön suhteen hieman pinnallinen, eli ei ymmärrä ihmisiä jotka "tahallaan" ovat velton/lihavan näköisiä, kun jokainen voisi halutessaan näyttää sporttiselta ja hyvältä....

Mutta kysymykseen:



olen yhdessäolomme aikana lihonut sellaisen 40 kg ja mies ei ole huomannut mitään.

Siis oikeasti.



Puhui kerran entisestä naapurista että siellä vaimo oli lihonut ja sanoin että niin ne muutkin puhuu sun vaimostasi. Tokaisi vaan että ethän sä ole lihonut....



Joo, mutta nyt ne kilot lähtee, kiitos Reductilin!

Ehkä se tuntuu pieneltä 40 ylikilon kanssa kamppailevalle, mutta jokainen tietää (yleensä) itse parhaiten, mikä paino on se omin.



Minä tykkäsin peiikuvastani enemmän vähän hoikempana, mun vaatteet näytti silloin paremmalta päällä ja esim. juoksu kulki silloin helpommin.



Toisaalta tuo miehen kommentti oli hyvä herättäjä, nuo pari kiloa on kai helpompi pudottaa kuin vaikkapa 5 tai 10, jotka olisi voineet hiipiä pikku hiljaa.



ap

Ehkä se tuntuu pieneltä 40 ylikilon kanssa kamppailevalle, mutta jokainen tietää (yleensä) itse parhaiten, mikä paino on se omin.

ap

t: edellinen, 29?

Mielestäni miehesi vastasi hyvin sinun kommenttiisi. Sinun pituudellasi tuo pari kiloa ei ole pajon ja uskon hyvin että miehellesi ei pari kiloa lisää haittaisi yhtään. Sinä itse huomaat sen vähäisenkin painonnousun varmasti paljon paremmin kuin muut.



Tilanteeni on erilainen, mutta kirjoitan silti.

Olen tällä hetkellä raskaana 40 vkoa ja olen muutamaan otteeseen valittanut miehelleni, kun en ole voinut harrastaa liikuntaa kaikkien raskausvaivojeni vuoksi, joten olen lihonut mielestäni paljon. Lisäksi painoa (ja leveyttä niin kasvoihin kuin joka puolelle vartaloa) kerää lisää turvotus, enkä tunnista itseäni enää peilistä. Kaikkinensa painoa on tullut noin 18 kg ja tiedän, että ainakin 10 kg jää tapeltavaksi pois synnytyksen jälkeen. (olen ollut normaalipainoinen ,mutta en laiha, ennen raskauttani, bmi noin 23) Mieheni kommentit tähän valitusvirteeni on ollut, että lenkkeillään yhdessä sitten kun voin vaunulenkkejä tehdä ja ettei se paino ole elämän tärkeimpiä asioita. Miehelläni tosin on "oma lehmä ojassa" tavallaan, kun hänkin on raskauteni aikana lihonut jonkin verran, johtuuko myötätunnosta vai siitä että pitkät lyhteiset ulkoilulenkit ovat jääneet pois. Hän siis myöntää että olen lihonut, muttei pidä sitä kauheana asiana, tosin toivoo että teemme tulevaisuudessa yhdessä ylimääräisille painoillemme jotain. Tikkulaihaa hän ei tietääkseni minusta toivo, enhän sellainen ole ollut koskaan.

Mutta voi kertoa, että jos lenkki ei kulje, ei se johdu kahdesta kilosta vaan muuten kunnosta. joku 10kg vaikuttaa juoksukykyyn, mutta kaksi kiloa ei siinä sinänsä tunnu.



Mutta siis toki jos olet juossut vähemmän niin tuleehan sitä painoa sitten ajan kanssa. Ja kunto laskee, niin sitä kautta se voi toki tuntua.



Minunkin mielestä voisit ehkä vähän höllätä itsesi ja varsinkin miehesi suhteen. On helpompi tiputtaa kaksi kiloa kuin kymmenen, mutta ei siitä painetta kannata ottaa. Tiputtelet ajan kanssa ja hellästi itsellesi. Elämäsi ja ihmisarvosi ei riipu jostain parista hassusta kilosta.