Minulla on 3lasta ja kaikilla eri isä.

Mä tunnustaudun ennakkoluuloiseksi joka pitää näitä lapsia monen miehen kanssa naisia halpoina, kaksi eri isää vielä menee mutta kolme on jo outoa, miten sulle noin pääsi käymään jos olet mielestäsi ihan tavis?

alkaa lapsia tekemään vaikka ei perhettä aio perustaa. on parempi lapsen kannalta jos olisi ehjä perhe.

erittäin asiallinen tapaus. Kaikki lapset ovat syntyneet avioliitoissa (jotka kestäneet ainakin viitisen vuotta , en nyt muista tarkkaan). Ope on ammatiltaan. Ei mitenkään elä epämääräistä elämää eikä ole "halpa". Asiat vain ovat menneet niin ja paskaa tsägääkin mukana.

olet varmaan onnellinen kolmesta lapsestasi. en tieda onko suomessa tuttu nainen, mutta taalla englannissa ulrika jonsson. juonsi esim gladiaattoreita aikanaan ja tehnyt muita telkkaritoita. hanella on nelja lasta eri miehien kanssa. kolmen kanssa on ollut naimisissa, nyt siis sen neljannen ja nuorimmaisensa isan kanssa edelleen.

Haluat lapsia "hinnalla millä hyvänsä" huonoonkin suhteeseen - sitoutat miehen itseesi lapsella. Ei näytä onnistuneen?

Kaksi miestä jotenkin vielä ymmärtää, mutta että lapsia vielä sen kolmannenkin kanssa...? Asutko kimpassa enää yhdenkään isän kanssa? Oletko tehnyt muuta kuin noita lapsia? Lapsen etua ei tuollaisissa ratkaisuissa ole ainakaan mietitty.

jolla 3 lasta ja kaikki eri isälle. siitä nyt ajatellaan vähä vaikka mitä. lastensuojelun asiakkaita kun äiti aika viinaanmenevä ja miehet/bilettäminen kiinnostaa enemmän ku omat lapset.

ihan ns. normaalin oloinen, mutta en silti usko, etteikö sinulla olisi omaa luurankoa kaapissa. Minua ihmetyttää se, mikä ihme kiire sinulla on aina alkaa tekemään sitä lasta? Ns. normaali ihminen voi tehdä kiireessä yhden lapsen, mutta hän ottaa elämässään opiksi ja huomaa, ettei ensimmäiseen pariin vuoteen kannata alkaa tehtailemaan lapsia, jos se ensimmäinen kerta on mennyt pieleen.

ok, selitys hyväksytty :-).

Ihan vakavissani olen kyllä perhettä perustamassa ollut. Ensimmäisen lapseni isän kanssa menin naimisiin, oltiin nuoria ja rakastuneita, alettiin rakentamaan taloa ja minä odotin vauvaa, lapsen ollessa vajaan vuoden mies rakastui työkaveriinsa ja pisti kaiken minun ja huonosti nukkuvan vauvan syyksi, jäi mielestään huomiotta. Toisen lapsen isän kanssa seurustelin 3vuotta ennen raskaaksi tuloa, ero tuli yhteisen lapsen ollessa 2vuotias kun alkoholi alkoi kiinnostaa miestä perhettä enemmän, vasta silloin silloinen anoppini kertoi miehen nuoruuden alkoholi ongelmista. Kuopus sai alkunsa lyhyestä vasta alkaneesta suhteesta kun ehkäisy petti, mies ei halunnut lasta ja pinkoi pakoon kun minä taas en tahtonut aborttia vaikka en lapsia enää suunnitellutkaan saavani. Nyt sitten on 3 lasta 3 eri miehelle ja tuskin kukaan mies minua enää tahtookaan tuon tullessa esiin, en kyllä enää miestä tahdokaan, tarpeeksi karvaita kokemuksia minulle.terkkuja tutuille.

tuohon "paheksuntaan". Jos ensimmäisen saa vaikka kaksikymppisenä ja kolmannen kolmevitosena, niin johan tuohon mahtuu aivan hyvinkin kolme pitkää ja vakavaa suhdetta, jossa jokainen lapsi on harkittu ja toivottu. Syistä tai toisesta parisuhteet vain ovat kariutuneet, elämäähän tämä vain on. Mutta esim. kolme alle kouluikäistä lasta kolmelle eri ukolle pistää kyllä mietityttämään, että onkohan hieman hätäilty lasten teossa.

Joku kysyi olenko tehnyt muuta kuin lapsia, opiskelin ammattini jo ennen esikoisen syntymää ja olen ihan normaalin työuran tehnyt. Ehkä olen naiivi tai sokea mutta luulin eläväni onnellisessa parisuhteessa kahden ensimmäisen mieheni kanssa lapsen tekoon ryhtyessäni, sitten kaikki vaan mureni pois. Takana on myös pitkä suhde ennen tätä kuopuksen syntymää jossa ei edes suunniteltu lasten tekoa ja se suhde kaatui ihan muihin seikkoihin joten mikään lapsia tehtaileva vamppi en koe olevani.

Minä olen kunnollinen, vastuullinen ja hyvinkoulutettu ihminen ja niin on jokaisen lapsen isäkin. Olen kuitenkin vähän sellainen, että en elän niin kuin haluan enkä niin kuin minun pitäisi elää toisten mielestä. Tiedän, että saatan vaikuttaa ulkopuolisissa omituiselta tai jopa säälittävältä, mutta minut tuntevat ihmiset eivät ajattele niin.



Ensimmäinen lapsi oli vahinko, mutta kaksi muuta on ihan tahallaan yhteisestä päätöksestä hankittuja. Yhtäkään lasta en ole hankkinut, jotta saisin miehen sitoutumaan itseeni. Minua ei ole koskaan jätetty, mutta myönnän olevani itse sellainen, että en jää roikkumaan huonoon suhteeseen edes lapsen takia. Ensimmäisen lapsen isän kanssa suhde oli huono alusta lähtien, mutta toisen lapsen isän kanssa se oli hyvä monta vuotta. Nuorimman lapseni isän kanssa olen onnellisesti yhdessä. Mietin kyllä hieman viimeisen lapsen kohdalla sitä, mitä muut ihmiset ajattelet, mutta koska oikeasti halusin lapsen ja mieheni vielä kovemmin, en nähnyt järkeväksi olla lasta hankkimatta. Ihmisten ajatukset ja ennakkoluulot eivät kuitenkaan vaikuta niin paljon elämään, vaikka niistä onkin tietoinen.



Olen hyvissä väleissä myös vanhimman ja keskimmäisen lapseni isän ja näiden sukujen kanssa ja lapset ovat paljon tekemisissä isiensä kanssa. Lapset käyvät välillä myös toisen lapsen mummolassa yms. Nuorimman lapseni isä tykkää kovasti vanhemmista lapsistani ei arjessamme oli mitään kamalia uusperheongelmia.

Olen siis 33vuotias ja lapseni ovat 11v, 6v ja 2kk. Lapset ovat todella erinäköisiä ja tämän vuoksi asia tulee helposti esiin, yllättävän avointa taivastelua, paheksuntaa ja joskus surkutteluakin saan kuulla, mutta eipä minun omakaan tulevaisuuden visioni ollut tämä, lapseni ovat ihania ja ehdottomasti tämän arvoisia.

ja ihan kivoja, tavallisen oloisia ihmisiä ovat kaikki. Yhden osalta veikkaan, että hän on nainen joka ei miehessä roiku edes lasten takia. On varmasti hyvä, sisukas ja tarmokas äiti. Eräs taas on ehkä vähän ollut hakoteillä sen suhteen, että kenen kanssa perhe kannattaisi perustaa, mutta lapsiaan hänkin rakastaa ja tekee heidän kaikkensa paljon.



Niin ja tiedän sitten niitäkin äitejä, joilla on lapsia yhden tai useamman miehen kanssa, eikä asiat todellakaan ole hyvin missään mielessä. Myös tällaisia "ydinperheitä" on paljon.



Elämä on jännää. Stereotypiat ovat tylsiä.

Noh, vähän erikoinen saa olla jos kaikki suhteet tuosta vaan kariutuu odottamatta ja itselle tulee aina kaikki yllätyksenä. Ehkä se, että löytää aina sellasen ei kunnollisen miehen niin kertoo myös jotain.

itse olen kahden lapsen yh. Lapsilla on sama isä. En missään nimessä halua enää lisää lapsia - en jo senkään vuoksi, että en vain halua olla äiti, jolla on lapsia useamman miehen kanssa.



Kuten aiemmin kirjoitin, minulla ei ole mitään ap:n kaltaisia naisia vastaan, ymmärrän heitä ihan hyvin, mutta en halua itse samaan tilanteeseen. Tässä suhteessa olen ollut onnekaskin, että ehdin saamaan yhden ukonkutaleen kanssa kaksi lasta (toivelukumääräni...) ennenkuin ero tuli :)



17

Itsellänikin käynyt huono tuuri parisuhteissa.



KUmma että kaikki naiset heti pitää jotenkin "helppona" naisena jos näin käy. Aina se ei ole naisesta kiinni!



Eka liitto kaatui miehen uskottomuuteen 4vuoden avioliiton jälkeen. Lapsia tuli kaksi. Liitto oli mielestäni onnellinen, tieto tuli kuin salamakirkkaalta taivaalta.

Toinen suhde kaatui miehen väkivaltaisuuteen joka alkoi lapsen synnyttyä, onnellisia vuosia oli takana kolme. Naimisiin piti mennä tulevana kesänä.



Minä en voinut näihin vaikuttaa. Miehet olivat täysin normaaleja miehiä, hyvistä perheistä ja hyvistä ammateista(opetteja ja lääkäri). Molemmissa suhteissa oltiin sillä periaatteella että kestää "lopunelämää".



Nyt olen sinkku ja yhä nuori(35vuotias). Jospa löytäisin vihdoin sen oikean jonka kanssa perustaa ehjä perhe.

lapsia useammalle naiselle? Miksei häntä sitten paheksuta?

ja kaikilla eri äiti.

lapsia useammalle naiselle? Miksei häntä sitten paheksuta?

kaikilla eri isä ja vielä kaikki ulkomaalaisia..nyt taas seurustelee,kohta varmaan taas paksuna...