Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuo 2-vuotias tappaa kyllä itsensä kohta uhmassaan.
13.05.2009 |
Tyttö täytti viime kuussa 2 vuotta ja tuli kunnon uhmaan. Alkoi näillä normaaleilla "minä itse" uhoamisilla ja kieltojen uhmaamisella ja "normaaleilla raivokohtauksilla".
Nyt on kuitenkin lähtenyt mopo käsistä ihan täysin. Ei siis usko MITÄÄN ja uhmassaan tekee täysin sekopäisiä asioita, saattaa siis kiivetä korkealle pöydälle kun silmä välttää, huutaa sieltä että "hyppää" ja loikkaa alas jos en ehdi sekunnissa nappaamaan tyttöä syliin sieltä. Tietenkin sattuu, mutta hetken päästä seisoo siellä taas, tai kiipeää kirjahyllyyn ja hyppää sieltä.
Siis ihan pimeää touhua.
Pelottaa että tuo ihan oikeasti heittää henkensä kun ei omista minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.
Neuvolassa juttelin tästä ja sanoin että varmaan joku päivä sattuu ihan oikeasti, muttei se terveydenhoitaja kyllä ottanut minua ollenkaan vakavasti. Antoi mukaan jonkun lehtisen miten tehdä koti turavlliseksi, eli suojat pistorasiaan jne. Nämähän nyt kaikki on jo tietenkin käytössä, mutta enhän minä voi kaikkia kalusteita ulos kantaa tai koko kämppää pehmustaa. Lastenhuoneen lattialla on jo patja...
Minulla on 2 muutakin lasta kotona enkä pysty mitenkään vahtimaan uhmaajaa joka sekunti niin ettei ehdi tehdä mitää typerää...
Voiko tämä oikeasti olla normaalia?
Kommentit (16)
hypätä niin ettet ota kiinni. johan loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä raivokohtauksien vuoksi on käyty ihan psykologilla asti - minun tahdostani, ei neuvolan - ja siellä vakuutettiin sen olevan normaalia. Ja meillä meno on vielä vauhdikkaampaa kuin ap:n kuvailema, joten tuskin teilläkään syytä huoleen :)
Minua on lohdutettu sillä, että yleensä näistä pienistä uhmaajista kasvaa koulussa menestyneitä... Odotan innolla koulun alkua - sitten joskus! :)
Eli ei tyyliin;
Petteri älä hyppää, petteri ääälä hyppää, peeettteri älä hyppää, petteriiii....
Vaan kunnon kielto matalalla äänellä tuima ilme kasvoilla ja sitten lapsen siirto muihin hommiin. Tussit ja paperia käteen.
Tuon ikäisiä on vielä helppoa ohjailla toisiin tehtäviin. (vaikka se omille hermoille toisinaan käykin. Been there done that.
kun uhmaa ja ei tottele, niin välittömästi jäähylle sinne ja äiti oven eteen. Tosi hankala tilanne, kun on muita lapsiakin. :(
Ilman mitään vaikutusta. Koitan keksiä mukavaa tekemistä, muut lapset esimerkiksi piirtävät innoissaan kun annan kynät ja paperia eteen, mutta tämä ei. Joko kiipeää siihen pöydälle minkä ääressä piirtää ja loikkaa alas tai sitten ottaa kynän ja juoksee piirtämään seinään niin paljon kuin mahdollista ennenkuin ehdin mukaan.
Ja on siis monta kertaa hypännytkin alas (sille joka neuvoi että anna hypätä), viimeksi tänään, pää edellä sohvan selkänojalta parkettiin. Otsa on taas ruvella mutta meno ei muutu.
Lastenhuoneen olen tehnyt niin turvalliseksi kuin mahdollista, lattialla on patja, sohvasta olen irrottanut jalat, että on matalampi yms. Mutta pelkkä lastenhuone kun ei riitä, saattaa esimerkiksi syödessä hypätä syöttötuolista alas jos en ehdi väliin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mekin tehtiin esikoiselle. Kävelyllä ja kaupan ostoskärryissä oli myös valjaissa.
1v10kk pääsee pois valjaista, kiipeää mistä tahansa pinnasängystä pois, saa auki oven jonka kahvaan ei edes yllä (siirtää tavaraa tai hyppii niin kauan kunnes ylettää)...puree seinissä oleva "nyppylöitä", ikkunalauta on täynnä rumia puremajälkiä. :( Tavarat lentävät, poika samoin- koko ajan mustelmilla, ei paljoa hetkauta. Kiipeilee ihan minne tahansa, osaa liikkua niin hiljaa että voisi ninjaksi luulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset lapset tarvitsevat sata kieltoa siinä, missä toisille riittää kertasanominen. Kiellät, kiellät ja kiellät, viet muuhun puuhaan. Yritä mahdollisimman usein ehtiä tarttumaan lapseen siinä vaiheessa kun on vasta kiipeämässä ja siinä tiukka "ei". Lapsi kokee kuitenkin onnistumisen iloa siinä, että on päässyt sinne pöydälle asti ja saanut äidin huomion.
Ei tässä taida olla mitään oikotietä...
2v sai aivan mitättömästä raivarit. Huusi naama sinisenä niin kauan kunnes joko oksensi tai menetti hetkeksi tajuntansa ja hetken kuluttua oli kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. 2-4v oli aivan pitelemätön ja aina uudessa tilanteessa piti testata rajoja uudelleen ja uudelleen. Oltiin tämän ipanan kanssa aivan helisemässä, esikoinen oli aivan helppo tapaus tähän toiseen verrattuna.
Edelleen lapsi on voimakstahtoinen ja kiihkeäluontoinen. Hän on myös äärimmäisen sisukas, kova yrittämään ja tahtotila on edelleen kova. Tätä lasta eivät pienet vastoinkäymiset lannista, vaikka ensimmäisenä reaktiona on kova raivo. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sattuu edelleen päivittäin, mutta nyt lapselle sentään pystyy jo puhumaan järkeä.
Murkkuikää odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää lapsi hengissä, koittakaa nyt edes siitä selviytyä, vaikka teilla on niiiiiin vaikeat lapset. Mitenkähän ihmiset on kautta aikain selvinneet uhmaikäisten lasten kanssa... Ennen ei oltu näin uusavuttomia ja kädettömiä lasten kanssa, anna mun kaikki kestää
jos lapsi puree ikkunalautoja tai on toistuvasti hyppäämässä pää edellä sohvalta alas, vaikka tietää sen sattuvan, on psykkisesti huonossa kunnossa. Pieni lapsi voi olla todella ahdistunut ja se on kasvuympäristön vika. Onkohan tämmöinen lapsi nähnyt väkivaltaa tai kokenut itse sitä perheessä? Lapsen käytös viestii vain ja ainoastaan sitä että jokin on perheessä pahasti pielessä.
Normaalia uhmaa on vastaan väittäminen ja rajojen kokeilu, ei itsensä satuttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulla vastaamaan. olisit jättänyt väliin.
pitää lapsi hengissä, koittakaa nyt edes siitä selviytyä, vaikka teilla on niiiiiin vaikeat lapset. Mitenkähän ihmiset on kautta aikain selvinneet uhmaikäisten lasten kanssa... Ennen ei oltu näin uusavuttomia ja kädettömiä lasten kanssa, anna mun kaikki kestää
pitää lapsi hengissä, koittakaa nyt edes siitä selviytyä, vaikka teilla on niiiiiin vaikeat lapset. Mitenkähän ihmiset on kautta aikain selvinneet uhmaikäisten lasten kanssa... Ennen ei oltu näin uusavuttomia ja kädettömiä lasten kanssa, anna mun kaikki kestää
Olen siis ihan oikeasti miettinyt voiko lapsella olla jotain psyykkisiä ongelmia tai joku kehitysvamma tms. En ole siis koskaan ennen nähnyt lasta joka toimii niinkuin meidän tyttö. Ilmeisesti muitakin sitten kuitenkin on. Eikä lapsi ole nähnyt tai kokenut väkivaltaa.
Vaikuttaa vaan todella omituiselle ettei ole mitään itsesuojeluvaistoa. Kai nyt luulisi että kun 50 kertaa on loikannut pöydältä alas ja saanut otsaan tennispallon kokoisen mustelman, tajuaisi ettei kannata, se sattuu...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tuskin sellaista on olemassakaan... Kuitenkin lapsi, jolla on itseä satuttavaa käytöstä, on avun tarpeessa!
Tuskin ap:n lapsella on välttämättä vakavaa psyykkistä ongelmaa mutta jotain neurologista ehkä? Ylivilkkautta?
Noin pienestä lapsesta on vaikea tietää mikä on ongelman nimi, aika näyttää. Toivottavasti kyse on ohimenevästä vaiheesta. Tsemppiä!
ja jos sitä saa tekemällä hurjia temppuja niin niitähän lapsi sitten tekee. Ei tietenkään voi ummistaa silmiään jos lapsi satuttaa itsensä, mutta voisitko ap kokeilla sitä että otat kuitenkin rauhallisesti? Elikkä kun lapsi kiipeilee niin olet kuin et huomaiskaan. Sano vaan että "kuulehan, keksihän jotain muuta. Luettaisiinko vaikka?". Lapsi luultavasti hämmentyy.
Alue: Aihe vapaa
meillä on pari kertaa ollut lähellä ettei tuo 2,5v ole uhmassaan ihan oikeasti tappanut pikkusisarustaan. en oikein tiedä mikä auttaisi.