Ulvoin eilen vauvaa nukuttaessani

väsynyt vain. Varmasti MELKEIN jokainen äiti (paitsi av-väki), on joskus toiminut samoin. Vauva ei tuosta särkynyt. Jaksamisia!

Et ole huono äiti, jokainen varmaan tietää tuon tunteen. Minulla oli samat fiilikset unikoulua pitäessä, mutta onnistuin lopulta. Tosin välillä piti mennä toiseen huoneeseen ja laittaa ovi kiinni ettei kakara olisi lentänyt ikkunasta pihalle. Kamalalta kuulostaa, mutta nyt jo huvittaa :)

meillä ainakin neuvolassa sanottiin että kannattaa mennä toiseen huoneeseen kun alkaa liikaa pinna kiristyä, ja laskea siellä kymmeneen ja rauhoittua, ei se vauva siitä hetken itkemisestä rikki mene! väsymyksestä se johtuu! olen kuullut kun terveydenhoitaja on sanonut omasta lapsestaan, että teki mieli paiskata koko vauva seinään..eli et tod ole huono äiti.

sori, mutta tämä aloitus naurattaa. Minulla on isommat lapset ja muistan myös ulvoneeni joskus samoin :-). Nyt se naurattaa, että miten minulla on voinut olla noin pöhköjä ajatuksia...:-).



Tee asiat helpoimman kautta. Jos vauva nukahtaa tissille, niin nukuta tissille. Sitten vasta vierota hänet siitä, kun jaksat.

Eiköhän suurin osa meistä ole jossain vaiheessa vauvavuotta ollut itkuväsynyt ja ahdistunut.



Ihan ok on niin kauan, kun et pure sitä ahdistumista vauvaan! Jos et kertakaikkiaan jaksa vauvaa hyssytellä, istut vaikka siinä sängyn vieressä ja silittelet. Itse laitoin vauvan sängyn omaan sänkyyn kiinni ja vaan makasin siinä vieressä pahimpina aikoina. Vauva näki mut ja tunsi mun kosketuksen, vaikken mä sitä jaksanutkaan sen paremmin helliä.

neuvolassa sanottiin, että jos tuntuu ettei oikeasti jaksa, vauva huutaa ja itseä itkettää, niin ei muuta kun katsoo, että vauva on turvallisesti (ei pääse putoamaan tai tukehtumaan) ja lähtee vaikka roskia viemään. Ja nuo on tyhmiä kommentteja, että anna ruokaa, ota tissille. Oma vauvani on helppo, enkä ole yhtään kertaa itkuun väsynyt, mutta ikinä en väsynyttä äitiä alkaisi syyllistää. Vauva voi itkeä muutakin kuin nälkäänsä.

Kun kerroit kuinka hyssyttelit lastasi. Muistan kuinka itse olin tuossa tilanteessa ja ainoa mikä tepsi vauvaan yöllä kun maha ei enää vetänyt ruokaa, oli että keinutin lasta kaaressa puolelta toiselle. En tiedä auttoiko ilmavaivoihin, vai oliko vaan kiva saada reipasta keinuntaa. Nyt keinuteltava on iloinen 6-vuotias.

puolelta toiselle, koska näin se hiljeni hetkeksi. Mies oli onneksi vieressä ja otti vauvan pois ennen kuin tahti kävi liian reippaaksi... ei sitä väsyneenä aina tiedä mitä tekee.

Ei se siitä rikki mene.

Esikoista piti nukuttaa roikottamalla käsivarren päällä mahallaan, kasvot alaspäin.

Muistan kun nukuin kerran seisaaltani ja hyssytin vauvaa.

En ottanut koskaan tavaksi ottaa lapsi heti syliin kun vähän inahtaa tai ottaa viereen nukkumaan.

Onko se joku harhaluulo että pitää lasta roikottaa koko ajan sylissä?

Meillekkin neuvolan täti sanoi että kyllä saa huutaa jos vain ei kertakaikkiaan jaksa. Hapenottokyky ja keuhkot kehittyvät pahimmillaan.

Se oli siis ihan sitä alkuaikaa. Vauva itki, mikään ei kelvannut, loppujen lopuksi itkettiin lapsen kanssa molemmat ja usein muistan että mitein MITÄ MÄ TEEN EN JAKSA! Lapsen isältä en saanut apua itkin että voitko auttaa ei mitään kontaktia tullut sieltä :(. Se oli kyllä kauheeta aikaa. Nyt olis toinen tulossa ja pelon kanssa mietin, miten jaksan. Toivon vaan ettei tää toinen oo yhtä "huudokas" ku eka.

Tuttu tunne. Mua kehottettiin ihan neuvolassa tekemään niin että ottaa vauvan syliin ja menee nopeaa kyykkyyn ja ylös, auttaa vatsavaivoihin. No minähän tein ja vauva itki suoraa huutoa, no sitten itku oli hieman erillaista ja mietittiin miehen kans että itkeekö vai nauraako se. No nauro ja itki yhteen ääneen. :D Mutta tsemppiä sulle ja usko tai älä niin kohta itsekkin muitelet noita aikoja, ne on kyllä pian ohi. :)